Mieheni mielestä puhun liikaa

Jätä se sika.

Oikeasti. Jos vuoden jälkeen on ongelma, et voi kuvitellakaan mitä 20 vuotta tekee. Kun toisen pitää alati miettiä sanomisiaan ja toinen koko ajan häiriintyy toisen sanomisista, siitä tulee Hel Vet Ti! Kommunikaatio ei toimi ja kumpaakin ahdistaa kun ei saa olla oma itsensä ja ilmaista itseään tai ei saa kaipaamaansa rauhaa.

Ei sitä jättää tarvitse, mutta ei sun itseäsikään tarvitse muuttaa. 

Toki hetkittäin voit ottaa kumppanisi huomioon esim. siten että et ala papattaa raskaan työpäivän jälkeen samantien kun tulee ovesta sisään, vaan annat sille vaikkapa tunnin aikaa hengähtää ensin..

Onko hän sanonut että puhut liikaa?

Vai oletatko?

Osa introverteistä tykkää kun vieressä on puheliaampi tapaus.Osa sitten ei tykkää,ja silloin kannattaa kysyä itseltään,onko kaikki juttelu sinulle tärkeää.Tarvitseeko kumppanin olla se ainut korva jutuillesi,vai ystävät ehkä?Jos haluat suoltaa kaiken kumppanille ja kaikki juttusi ovat sinulle tärkeitä käsitellä,niin ei ole muuta tsäänssiä kuin erota.

Hanki sellainen ystävä mille voit puhua asiasi niin sitten miehesi voi nauttia pelkän hiljaisen ulkokuoresi seurasta eikä joudu kiusallisesti tutustumaan sinuun ihmisenä.

Ole onnellinen. Minunpa mieheni mielestä piereskelen liikaa.

On maininnut että häntä ärsyttää jatkuva puhumiseni. Olen alkanut miettiä sitä juuri että pitäisikö opetella vähentämään puhumistani koska toki parisuhteessa täytyy mukautua ja oppia elämään yhdessä niin että molemmilla on hyvä olla, mutta onko se oman luonteeni tukahduttamista.

Luulen,että miehesi on hetkellisesti rasittunut jatkuvasta puhumisesta.Kannattaa ehkä opetella tunnistamaan,millä voimavaratilanteella miehesi milloinkin menee..Töiden jälkeen papattava puoliso esim.rasittaa mutta viikonloppuna jaksaa enemmän kiinnostaa.ehkä miehesi on oikeasti kiinnostunut jutuistasi,mutta asiaa tulee niin paljon ettei jaksa vaan prosessoida kaikkea,joka hetki..

Vierailija kirjoitti:

On maininnut että häntä ärsyttää jatkuva puhumiseni. Olen alkanut miettiä sitä juuri että pitäisikö opetella vähentämään puhumistani koska toki parisuhteessa täytyy mukautua ja oppia elämään yhdessä niin että molemmilla on hyvä olla, mutta onko se oman luonteeni tukahduttamista.

On. Usko pois, se ei toimi. Puolison pitäisi haluta kuulla joka ikinen toisen sanoma sana ja nauttia siitä. Mä olin se 20 vuotta tilanteessa jossa toinen ei halunnut kuulla mun puhuvan niin paljon ja asioita joista halusin. Ei se vaan voinut toimia. Vähitellen kaikkea kasaantui ja puhunattomuudenkin vuoksi emme enää lopulta tunteneetkaan toisiamme. Kaikki oli jatkuvaa konfliktia ja sittenkin epärakentavaa lopussa. Ero oli ainut mahdollisuus, kaikkea kyllä yritettiin. Tavallaan meni neljännes elämästä hukkaan, kun merkit olivat jo aika alussa selvät, mutta nyt meni näin.

Minun ex mies valitti siitä kun puhuin liikaa joten otin tavaksi miettiä ennen kuin avasin suuni onko jakamani informaatio miehestäni mahdollisesti kiinnostavaa. Näin pääsin lopulta tilaan jossa ainoastaan reagoin silloin kun hän suoraan puhutteli minua ja silloinkin yleensä pelkällä katseella.

Puhetapa voi olla yksi syy. Jos puhut asioista valittavaan sävyyn, siis vaan luettelet asioita jotka ovat epäkohtia sinulle henkilökohtisesti, se voi olla rasittavaa kuultavaa. Varsinkin jos ne ovat puolisosi kokemuspiirin tai vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.

Mielestäni voisin yrittää oppia vähentämään jatkuvaa puhumistani mutta minusta ei ole normaalia että nukkumaan mennessä ja herätessä joudun miettimään sitä mitä uskaltaisin puhua. Yritän kyllä puhua ystävilleni asioista mutta koen että parisuhteessa olisi mukava jakaa asiat. Itsekin olen introvertti ja mieheni myös. Tuntuu että tukahdun kun joudun miettimään sanomisiani. Ja sitten kun en puhu kokoaikaa hän kyselee onko kaikki hyvin.

Olet perinteinen kananainen. Kalkatat ihan turhanpäiväistä asiaa taukoamatta, jotta saisit huomiota. Oletko harkinnut, että pahimman puhevimman yllättäessä antaisit suulle jotain muuta tehtävää? Voisit vaikka ilahduttaa miehen suihinotolla.

Miten paljon sitten puhut?

Kerrot asioista hyvin tarkkaan ja pidät pitkiä monologeja?

Jos et, niin jättäisin miehen yksin nauttimaan hiljaisuudesta ja vaihtaisin sosiaalisempaan tapaukseen. Muutenkin tuollainen "puhut liikaa" valitus kuulostaa kontrolloinnilta.

Kiitos, hyvä vinkki. Tosiaan kun olen hiljaa hän kyselee onko kaikki hyvin. Täytyy opetella pikkuhiljaa olemaan hiljempaa. Toimiiko suhde pidemmällä aikavälillä jos joudut tukahduttamaan itsesi? Tunnustan että valitan välillä hänelle eikä häntä varmasti kiinnosta. Tosin kerron myös kaikki ilonaiheenikin. Ehkä yritän vain nyt olla hiljaa.....

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon sitten puhut?

Kerrot asioista hyvin tarkkaan ja pidät pitkiä monologeja?

Jos et, niin jättäisin miehen yksin nauttimaan hiljaisuudesta ja vaihtaisin sosiaalisempaan tapaukseen. Muutenkin tuollainen "puhut liikaa" valitus kuulostaa kontrolloinnilta.

Onko pieremisen rajoittaminen kontrollointia?

Vierailija kirjoitti:

On maininnut että häntä ärsyttää jatkuva puhumiseni. Olen alkanut miettiä sitä juuri että pitäisikö opetella vähentämään puhumistani koska toki parisuhteessa täytyy mukautua ja oppia elämään yhdessä niin että molemmilla on hyvä olla, mutta onko se oman luonteeni tukahduttamista.

Jätä se sika.

Itseäni ainakin raivostuttaa jos joku kyselee kokoajan kaikesta.

Itsekin tarvitsen välillä hiljaisuutta. Meillä kompromissi on sellainen, että sanon puolisolle silloin kun tarvii olla hetki ihan hiljaa. Pienen rauhan jälkeen jaksan taas kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon sitten puhut?

Kerrot asioista hyvin tarkkaan ja pidät pitkiä monologeja?

Jos et, niin jättäisin miehen yksin nauttimaan hiljaisuudesta ja vaihtaisin sosiaalisempaan tapaukseen. Muutenkin tuollainen "puhut liikaa" valitus kuulostaa kontrolloinnilta.

Puhun normaali päivän tapahtumista. En nyt kerro jokaista pesemääni kattilaa tai vessakäyntien määrää. Annan miehen kyllä vastata ja kertoa mielipiteitä kun puhun mutta tunnustan että välillä puhun vähän tyhjänpäiväisiä asioita. Muuten olemme todella rakastuneita ja arki pyörii yhdessä loistavasti. Enkä missään nimessä halua erota, niin ehkä opettelen sitten kirjoittaja 9:n tavoille ja pidän turpani kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ainakin raivostuttaa jos joku kyselee kokoajan kaikesta.

Jos kumppani omana itsenään raivostuttaa niin kannattaa tällainen kumppani jättää. Apnkin kannattaa jättää tämä sika ihan suosiolla ja etsiä normaali mukava kommunikaatiokykyinen ja- haluinen kumppani, joka arvostaa oikeasti aptä ja myös hänen juttujaan. Kyllähän se näissä sosiopaattitapauksissa on täysin selvää, miksi se nainen halutaan alistettavaksi.