Mieheni mielestä puhun liikaa

Opettele puhumaan vain tärkeät asiat ja nekin lyhyesti. Ketään ei kiinnosta yksityiskohdat. Jos kiinnostaa niin sitten kysyy. Äitee on samanlainen, jos on käynyt vaikka hautausmaalla niin juttu alkaa jostain mitä tapahtui 2 tuntia ennen sitä.

Pidä selkeitä aikoja kun puhut vähemmän. Kysy mieheltä milloin hän haluaisi enemmän rauhaa ja opettele siihen. Ei pitäisi olla niin hankala juttu kummallekkaan.

Mun mutsi puhuu kanssa taukoamatta, ja on sen paalle viela tylsa. Kertoo tyyliin mita kaikkia ruokia teki toissaviikolla - ja ne ruuat on siis tyyliin makaronilaatikko ja jauhelihakastike.

Jos se on mun autossa, se "narratoi" kaikkea mita havainnoi, eli siis kun ajan, vierelta kuuluu "oi katso harakka tuolla puussa tuleekohan sade kun tuolla on ukkospilven nakoisia pilvia jaa tuolla pellolla on lehmia pitaiskohan sun pesta taa auto kun tossa konepellilla on linnunkakkaa oho katoppa kun asfaltti vareilee auringon lammosta".

Lopputulos: sen miesystava ei koskaan kuuntele, mita se puhuu. Mina en koskaan kuuntele, mita se puhuu. KUKAAN ei koskaan kuuntele, mita se puhuu, kaikki antaa vaan menna sisaan yhdesta korvasta ja toisesta ulos.

Sit se viela ihmettelee jos tulee puhetta jostain mita se on joskus sanonut, etta "no etteko te nyt muista kun puhuin siita" :D

Eli AP jos olet mutsini kaltainen, niin ymmarran miestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin tarvitsen välillä hiljaisuutta. Meillä kompromissi on sellainen, että sanon puolisolle silloin kun tarvii olla hetki ihan hiljaa. Pienen rauhan jälkeen jaksan taas kuunnella.

Näinhän se toimii jos kumppanit kunnioittavat toisiaan. Voi pyytää ihan nätisti, että saa olla hetken rauhassa ja sitten taas jatketaan kommunikaatiota.

Joo, ei kannata puhua liikaa. Se tulee kääntymään siihen, että mies oppii sulkemaan korvansa. Ja lopulta sinua alkaa ärsyttää, kun mies ei koskaan kuuntele, ei edes tärkeitä asioita.

Jätä kotkotus vähemmälle ja käyskentele vaikka ystäväsi luo kaakattamaan, ei miehet jaksa jatkuvaa asioiden vatvomista.

Puhuminen pelkästään puhumisen takia on täyttä paskaa. Kukaan ei jaksa kuunnella jatkuvaa selvittämistä turhanpäiväisistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On maininnut että häntä ärsyttää jatkuva puhumiseni. Olen alkanut miettiä sitä juuri että pitäisikö opetella vähentämään puhumistani koska toki parisuhteessa täytyy mukautua ja oppia elämään yhdessä niin että molemmilla on hyvä olla, mutta onko se oman luonteeni tukahduttamista.

On. Usko pois, se ei toimi. Puolison pitäisi haluta kuulla joka ikinen toisen sanoma sana ja nauttia siitä. Mä olin se 20 vuotta tilanteessa jossa toinen ei halunnut kuulla mun puhuvan niin paljon ja asioita joista halusin. Ei se vaan voinut toimia. Vähitellen kaikkea kasaantui ja puhunattomuudenkin vuoksi emme enää lopulta tunteneetkaan toisiamme. Kaikki oli jatkuvaa konfliktia ja sittenkin epärakentavaa lopussa. Ero oli ainut mahdollisuus, kaikkea kyllä yritettiin. Tavallaan meni neljännes elämästä hukkaan, kun merkit olivat jo aika alussa selvät, mutta nyt meni näin.

Kiitos, tämä on hyvä kommentti. Mietin juurikin että kun useat nevovat jättämään tyhjän puhumisen ja itseni tuntien marttyyrina olen sitten puhumatta kokonaan tai vastaan vain kun mieheni puhuu minulle, niin sehän johtaa vain lopulta konflikteihin kun et pysty puhumaan asioista ja opettelet olemaan hiljaa...

Minun mieheni taas valitti, kun minä en puhu riittävästi. Olen aika ytimekäs ilmaisussani, enkä jauha peetä.

Miksi kaikki kommentit käskee Ap:tä olla puhumatta niin paljoa?

Postauksesta ei käynyt ilmi häiritseekö tämä puheen määrä konkreettisesti Ap:n miestä. Voi hyvinkin olla että ap:n mies tykkää puheliaasta naisestaan vaikka ei itse ole puhelias. Se minusta tässä kannattaa huomioida että jos toinen ei puhu yhtä paljon kuin toinen, se ei suoraan tarkota sitä että toista ärsyttää toisen puheliaisuus. 

Itse ainakin miehenä tykkään joskus siitä että oman rankan ja stressaavan päivän jälkeen voin kuunella jonnin joutavaa höpöttelyä tyttöystävältäni, tällöin en jaksa pahemmin yleensä vastailla tai kommentoida hänen juttujaan mutta mukava niitä on kuunnella ja samalla se stressikin vähenee. 

Sanoisin siis Ap:lle että voi hyvinkin olla että miehesi tykkää sinusta juuri sellaisena puheliaana kuin olet, vaikka hän ei itse ole niin puhelias. Mutta muista että tällöin Ap et voi vaatia mieheltäsi samaa puheliaisuuden tasoa kuin sinulla on jos se ei häneltä luontaisesti tule. Eli älä sekota hänen väheisempää puhemäärää siihen että häntä varsinaisesti ärsyttäisi sinun puhuminen

Opttele puhumaan eritavalla, silleen hiljaa ja hillitysti, ettei miehesi ns. kuuntele.

mieesjanaine2 kirjoitti:

Miksi kaikki kommentit käskee Ap:tä olla puhumatta niin paljoa?

Postauksesta ei käynyt ilmi häiritseekö tämä puheen määrä konkreettisesti Ap:n miestä. Voi hyvinkin olla että ap:n mies tykkää puheliaasta naisestaan vaikka ei itse ole puhelias. Se minusta tässä kannattaa huomioida että jos toinen ei puhu yhtä paljon kuin toinen, se ei suoraan tarkota sitä että toista ärsyttää toisen puheliaisuus. 

Itse ainakin miehenä tykkään joskus siitä että oman rankan ja stressaavan päivän jälkeen voin kuunella jonnin joutavaa höpöttelyä tyttöystävältäni, tällöin en jaksa pahemmin yleensä vastailla tai kommentoida hänen juttujaan mutta mukava niitä on kuunnella ja samalla se stressikin vähenee. 

Sanoisin siis Ap:lle että voi hyvinkin olla että miehesi tykkää sinusta juuri sellaisena puheliaana kuin olet, vaikka hän ei itse ole niin puhelias. Mutta muista että tällöin Ap et voi vaatia mieheltäsi samaa puheliaisuuden tasoa kuin sinulla on jos se ei häneltä luontaisesti tule. Eli älä sekota hänen väheisempää puhemäärää siihen että häntä varsinaisesti ärsyttäisi sinun puhuminen

Kiitos ihanasta kommentista. En vaadi miestäni puhumaan. Hän on siis kertonut että minussa ärsyttävä piirre on se että puhun paljon ja on sanonut että rakastaa minua tällaisena mutta pelkään silti karkottavani hänet puhumisellani ja olen sen myös hänelle kertonut.