Ei ole ketään kenelle puhua

Lähipiiri on hajonnut jo aikoja sitten, tänään meni sitten lopullisesti välit poikki. Niiden riitojen ja monen muun asian takia on taas erittäin synkkä olo. Mies minulla on, ainoa jonka kanssa ei ole mitään ongelmia, vaan kaikki hyvin. Mutta se on nyt työmatkalla, enkä halua levittää huoliani hänelle. En voi kertoa, että taas kerran mietin tämän elämän päättämistä. Hän pettyisi jos kuulisi miten pohjalla taas olen, kun pitkään meni niin hyvin. Huomenna pitäisi pystyä menemään töihin, miten ihmeessä selviän sinne kun itkeskelen koko ajan eikä loppua tule.
Niin, otsikossa onkin se oleellinen eli kirjoitin tämän koska ei ole nyt muutakaan väylää avautua.