Nainen, kun olet ärtynyt, kiukkuinen tai harmistunut jostain

Anteeksipyynnön tai lohdutusta, riippuen tilanteesta. Hali ei yleensä tekisi myöskään ainakaan haittaa.

Leivonnaista, kahvia ja jättäis rauhaan. Jos on fyysistä epämukavuutta niin hierontaa, vois kysyä, että haluunko. Muhun tehoo myös seksi.

Riippuu. Ruokaa, lepoa tai seksiä.

Mut jos johtuu miehestä niin aitoa keskustelua.

Kyllä minä olen itse vastuussa tunteideni säätelystä. En minä mieheltäni mitään erityistä sellaisessa tilanteessa odota.

Empatiaa, myötäelämistä, lohdutusta. Neuvot tuntuu joskus alentuvilta. Jos haluan neuvoja kysyn sitten.

Ihan vaan omaa rauhaa käsitellä itseäni harmittavat asiat.

Kossupullo ja omaa rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyynnön tai lohdutusta, riippuen tilanteesta. Hali ei yleensä tekisi myöskään ainakaan haittaa.

Jos mies ei ole syyllinen pahaan oloon niin pitääkö hänen silti pyytää anteeksi??

No vitsi, tietenkin jos mies on tehnyt jotain niin anteeksipyyntö.

Muissa tapauksissa aito kuunteleminen ja kainalo.

No riippuu tietysti, mistä olen ärtynyt, kiukkuinen tai ahdistunut ja liittyykö se jotenkin mieheen vai ei.

Jos oloni ei johdu miehestä eikå mistään, mihin hän voi vaikuttaa, toivon lähinnä, että hän antaa minulle rauhaa selvitä itse. Ahdistukseen voi myös auttaa ihan vain sanomalla, että kyllä se siitä, selvitään tästäkin.

Jos kyse on jostain, mikä on hänen syytään, toivon tietysti, että hän lakkaa tekemästä niitä kiukuttavia, ärsyttäviä ja ahdistavia asioita (esim tuhlaa yhteisiä rahoja, ryyppää liikaa, jättää sukkansa likaisina olohhuoneeseen viikoiksi, tai mitä nyt sitten onkin).

Tunteiden sanoitusta.

Että se antaa mun kiukutella ja marista rauhassa, eikä ole heti tuputtamassa mitään positiivista näkemystä!

Toivon, että kysyisi miksi olen harmistunut ja sitten lohduttaisi minua.

Lohdutusta ja halauksen, seksiä myös mielellään siis sitten kun olo helpottanut ja mielenkiinto siihen herää. Joskus heti, joskus myöhemmin.

Myötäelän itsekin puolisoni tunteita, joten toivon myös miehen ottavan minut huomioon jos olen selvästi allapäin. En kuitenkaan ole sitä jatkuvasti eikä minun sillälailla tarvitse alkaa "ryhdistäytymään" ja "ottamaan itsestäni vastuuta".

Juuri siksi olen parisuhteessa, että tuemme ja kannustamme toisiamme ja harrastamme hyvää seksiä. En vain koska pitää olla joku jakamassa laskut, mutta muuten TÄYSIN erilliset elämät.

Ymmärrystä ja empatiaa negatiivisia tunteita kohtaan. Vaikka selkään taputusta jos ei muuta. Ennen kaikkea sitä, ettei hän kuvittelisi että olen vihainen _hänelle_ vaikkei asia liity häneen mitenkään, ja ala raivoamaan ja sättimään asiasta.

Lähtökohtaisesti jokaisen aikuisen toivoisi osaavan kertoa itsestään, mitä tuntee, miksi niin tuntee ja tarpeistaan. Ei voi olettaa, että jokaiseen harmitukseen tepsii sama tarpeentyydytys. Siksi pitää puhua, puhua, puhua. Älyttömän hienoa, että nykyään ajatellaan, että tunnetaitoja voi alkaa harjottelemaan jo vauvan kanssa. Ehkä tulevat sukupolvet ihmettelevät epäuskoisina vaikkapa jotain mykkäkoulua tai muuta tunnevammaista toimintaa.

Up