Kun lapsi kaipaa kehuja ja kannustusta, mutta mikään ei kuitenkaan kelpaa?

Masentunut? Mitä kodin ulkopuolella tapahtuu?

Jos suoria kehuja on vaikea ottaa vastaan, voi kokeilla juorukehuja tai luvan kanssa annettuja kehuja. Eli annat lapsen kuulla muka vahingossa kun kehut lasta puolisolle tai kerrot hämmästyneenä lapselle että "isä kertoi että sinä teit X", mutta et itse juutu kehumaan asiasta. Tai sanot että nyt mun tekis mieli sanoo yks juttu, mut sä et varmaan halua kuulla sitä, ja kun lapsen uteliaisuus herää, saat "luvan" kertoa kehusi, jolloin et ole pyytämättä mennyt arvioimaan toisen toimintaa.

Yksi hyvä on tietysti että keskityt muuhun kuin siihen mitä lapsi osaa: minusta oli tosi kiva käydä sun kanssa pyöräilemässä / tuo rullalautailu näyttää kyllä hauskalta / vitsit että oli kiva päivä uimassa. Voit myös vetää huomion omaan kehittymiseesi: pyydät lasta käyttämään sua pyöräilemässä koska sinä kaipaisit säännöllistä liikuntaa tai pyydät voisiko lapsi näyttää sulle jotain koulu-uinnissa opittuja juttuja kun olet itse toivoton mummouimari? Lapsi pääsee pätemään!

Mun esikoiseni sai 4-vuotiaana kiukkuhepulin kun sanoin uimaharjoittelijalle innoissani "hienoa! siitä se lähtee!". Lapsi oli kokenut sen niin että sanon "et vielä osaa täydellisesti" ja vielä hihkunut innoissani. Ei ole aina kannustaminen ja kehuminen helppoa.

Oletko varma että lapsi kaipaa nimenomaan kehuja esim. niistä liikunnallisista taidoista, vai kaipaisiko lapsi enemmän hyväksyvää katsetta kuin sitä että koko ajan kannustetaan olemaan enemmän ja annetaan kaunisteltuja arvioita siitä mitä lapsi osaa, ihan kuin se osaamattomuus olisi vanhemmalle sietämätön vaihtoehto?

Up