Lue keskustelun säännöt.
En kestä! Mukasyvällisiä, "henkisiä" minäminäminä-avautumisia
05.08.2019 |
Blogeissa, Facebookissa, Instagramissa...
Kerrotaan niin "syvällisesti, sydänverellä, avoimesti ja rehellisesti" omasta elämästä ja "koetuista vaikeuksista", kuinka nyt ollaan niin kasvaneita, henkisesti kypsiä, löydetty jotain niin suurta ja upeaa, rauhaa ja rakkautta. Kiitellään kaikkia ja kaikkea ja ollaan kiitollisiä Elämälle isolla eellä, vaikeuksista jotka "kasvattaneet ja tehneet minusta juuri sen joka saan olla tänään, rohkea, upea ihminen joka ymmärtää kaikkia ja kaikkea ja haluaa vain syleillä maailmaa"
Perimmäinen tarkoitus on vaan pönkittää omaa minää ja kiillottaa vahvasti kuviteltua kruunua, joka on aseteltu kutreille omin kätösin.
Sillä kaikki meistä iän myötä kasvaa ja kypsyy, tai ainakin suurin osa, mutta noi avautumiset asiasta samoin kliseisin lausein, kerronta kuin oltaisiin vähintään valaistuneita opettajia ja viisaita itämaan tietäjiä yhteensä, alkaa olla jo niin kliseistä, yleistä, oikea muoti-ilmiö. Naurettavia, kyllästyttäviä jorinoita.
Ja jollain tapaa hyvinkin narsistissävyistä huomiohakua. Että se siitä henkisestä kypsyydestä.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Takoituksenani ei ole nyt mitenkään vittuilla, vaan toivon, että pohdit kysymystä vilpittömästi: mitä koet saavasi blogeista, kun taso on tuo? Ovatko ne ajanvietettä, jonka luo hakeudut, koska ajattelet saavasi jotain, muttet kuitenkaan saa? Voisiko blogien lukemisen korvata jollain muulla?
Olen kysynyt tätä itseltäni viime aikoina usein, ja tullut vihdoin siihen tulokseen, etten saa mitään. Enää en luekaan, kun kaikissa sama jorina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lue tuollaisia blogeja, en siis ole osunut sellaisiin sattumaltakaan. Mutta muutamia näitä insta-avautumisia olen lukenut, joissa kerrotaan, että miten se työnteko on vienyt nyt uupumukseen ja burn outiin ja se työ on ollut sitä, että ottaa nättejä kuvia instagramiin. Ei sillä, saattaahan se tosi raskasta ollakin, mikä minä olen sanomaan. Mitään jeesusteluja en jaksa lukea, en tarinoita, joissa kertoja on nyt niin valaistunut ja kasvanut.
Lopeta lukeminen. Ja toivo, että saat kasvaa ja kehittyä omaan tahtiisi edelleen, ettei ainakaan tule suuria ongelmia, sairauksia tai mitä vaan kasvattamaan sua silleen väärin, josta saattaisit koeta tarvetta jakaa muille.
Eräällä Youtubettaja blogistilla oli hieman yli 12 min videossaan 63 kertaa sana minä mun minun ja itse .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takoituksenani ei ole nyt mitenkään vittuilla, vaan toivon, että pohdit kysymystä vilpittömästi: mitä koet saavasi blogeista, kun taso on tuo? Ovatko ne ajanvietettä, jonka luo hakeudut, koska ajattelet saavasi jotain, muttet kuitenkaan saa? Voisiko blogien lukemisen korvata jollain muulla?
Olen kysynyt tätä itseltäni viime aikoina usein, ja tullut vihdoin siihen tulokseen, etten saa mitään. Enää en luekaan, kun kaikissa sama jorina.
Ap
Kannattaa ihan oikeasti lopettaa se kokonaan. Ärsyyntyä ei kuitenkaan kannata: blogit toistavat sitä samaa, jos niillä on lukijoita. Kun ei ole, kaupalliset yhteistyöt loppuvat ja bloggaajat siirtyvät muihin hommiin. Mä oon jo kauan sitten lopettanut lähes kaikkien blogien lukemisen. Kaupallisuus pilasi blogiskenen, ja tämä on tietysti paradoksi! Nyt, kun bloggaajat saavat rahaa, jopa elättävät itsensä kokonaan bloggaamisella, heillä on toki aikaa panostaa tekemiseensä. Samalla kuitenkin bloggaamisesta tulee laskelmoitua, kun klikkejä on pakko saada, jotta rahavirta säilyy.
Mielestäni loistava esimerkki tästä on WT-Nata. Siis en todellakaan dissaa häntä, mutta hänen bloginsa lakkasi kiinnostamasta vuosia sitten. Aluksi se oli elämänmakuinen ja aito, erilainen. Sitten bloggaamisesta tuli työt ja laadusta tasaista. Totta kai ymmärrän ihan täysin, että ammattibloggaajien pitää ensinnäkin tuottaa sitä tavaraa ja toiseksi suojella omaa itseään yleisöltään: ei voi oikeasti avata sisintään tuhansille lukijoille. Tulos on kuitenkin pinnallista. Samat asiat näytetään, sanotaan ja tehdään samalla tavalla. Blogi- ja someskenen täydellinen kuva on keinu jossain Thaimaan rannalla, johon bloggaajat ja inlfuensserit jonottavat ottamaan ihanaa, tunnelmallista kuvaa. Tunnelmaa ei kuitenkaan koskaan oikeasti kuvan takana ollutkaan, ainoastaan valokuvaushetki muiden somevaikuttajien odotellessa vuoroaan.
Etsikää muuta sisältöä elämäänne! Ehdotan mukavien ihmisten seuraa ja kirjallisuutta.
Takoituksenani ei ole nyt mitenkään vittuilla, vaan toivon, että pohdit kysymystä vilpittömästi: mitä koet saavasi blogeista, kun taso on tuo? Ovatko ne ajanvietettä, jonka luo hakeudut, koska ajattelet saavasi jotain, muttet kuitenkaan saa? Voisiko blogien lukemisen korvata jollain muulla?