Oliko teidän lapsuudessanne yllätysvieraat tavallisia?

Kaikki tuo on totta, ennen käytiin toistensa luona ihan noin vaan ja ilmoittamatta.  Eikä sillä ajallakaan niin väliä ollut, kahdeksan tai yhdeksän aikaan illallakin saattoi joku vielä tulla.  Ovia ei pidetty lukossa, ellei sitten asuttu jossain kerrostalossa.

Eikä tosiaan ollut autoja samassa määrin kuin nyt, kävellen kuljettiin ja polkupyörillä.  Kerran yhtenä kesäyönä kuulin, että joku taisi tulla meille.  Oltiin siis jo nukkumassa.  Herätin äidin ja tämä meni katsomaan.  Siellä istui naapurin vanhapoika meidän kammarin penkillä.  Oli vähän kännissäkin.  Sillä oli joku suru puserossa ja oli lähtenyt meille sitä purkamaan, sanoi että kyllä hän voi odottaa aamuun, menkää vaan nukkumaan.  Mutta äiti jäi sen kanssa juttelemaan.  Vaaraton ja mukava tyyppihän se oli.

Nyt kun ajattelen, niin tuollaista ei voisi ikinä enää tapahtua.  Sehän katsottaisiin ihan loukkaukseksi talonväkeä kohtaan.  

Kodit tehdään nykyään niin hienoiksi ja sisustetaan ja laitetaan viimeisen päälle, mutta jotain niistä on hävinnyt.  Se on ihmiset.  Siis ihmiset, jotka tulee ja menee.  Kyllähän ne sisustajat laittelee isoja ruokailutiloja ja kehuskelee, kuinka täällä on sitten ihanaa olla ystävien kanssa ja tarjota ruokaa jne.  Mutta ei se tarkoita samaa kuin ennen.   Se on tekemällä tehtyä viihtyisyyttä, jota ei saa rikkoa millään ylimääräisellä eikä yllättävällä.  Vieraat kutsumalla kutsutaan ja heidän odotetaan käyttäytyvän niin, että se kaikki sopii yhteen tämän tiettyyn tyyliin tehdyn miljöön kanssa.  Vieraidenkin on oltava kotiin soveltuvia.  Sitten kun vierailu on sopivan ajan jälkeen loppunut, on vietetty "onnistunut" ilta.  Seuraavaksi odotetaan kutsua jonkun muun hienosti laitettuun kotiin.  

Tähän me menemme.  Kutsumatta tuleminen on moukkamaista ja epäsopivaa.  Miten ihmeessä sitä ei ennen ajateltu.  Että jos vaikka siellä onkin ihmiset puolipukeissa tai tukat laittamatta tai ei ole mitään tarjottavaa tai ollaan justiin siivoamassa tai ihan mitä vaan.  Miten ihmeessä ennen ei tuollaista ajateltu, ei sen kummemmin vieraat kuin isäntäväkikään.  

60-luv. olin kuulemma vilkas pikkulikka ja yllärivieraita kävi. Puhelinta ei talossa ollutkaan. Kai mekin joskus käytiin jossakin, muttei paljon. Sitten isä kuoli eikä varsinkaan miesvieraita enää talossa käynyt. En ole sen koomin vilkas ollut! Joitain sukulaisia saattoi käydä ja sitten puhelinkin tuli taloon. Kyllä silloinkin emäntä murehti vierasvaraa ja siivoa.

Joku vanhempi sukulainen eli koko ikänsä niin, että ovi oli auki eikä ovikelloa ollutkaan.

Nyt kannatan sitä tapaa, että sovitaan tapaamiset. Ja kaipaan pelkkää kahvin tarjoamista, ilman lihottimia. Miksi ihmeessä pitäisi aina syödä pullaa tms ?

Asuin maalla. Tuolloin oli tapana käydä kylässä ilmoittamatta ja aina vieraat olivat tervetulleita. Jos vieras tuli, kun isäntäväki oli ruokailemassa, katettiin vieraallekin lautanen. Edelleenkin siellä vieras saattaa piipahtaa ilmoittamatta eikä se haittaa.

Ei muita ollutkaan kuin ihan harvoin pidempimatkalaisia sukua. Ei silloin ollenkaan etukäteen sovittu. Osattiin käydä kylässä niin ettei muita haitannut. Ja olla myös emäntinä.

Koko ajan oli 80-luvulla ja 90-luvun alkupuolella joku istumassa tuvan penkillä. Oman kylän ihmisiä. Itsekin juoksin aina lämpimäiset naapuriin. Käveltiin aina suoraan sisään ja koputeltiin ovenpieliä.

Ihan normaalia toimintaa. Jos oltiin syömässä tai kahvilla niin lautanen pöytään vaan, ruokaa ja tarjoamisia oli aina reilusti. Vieläkin sielläpäin ollessa piipahdellaan, ei me etukäteen soitella mihinkään, mennään vaan kattomaan onko jengi paikalla.

Monilla oli muuten ovenpielessä sellainen "postilaatikko", puinen minikaappi missä oli lehtiö, mihin sai kirjoittaa että oli käynyt jos ei oltukaan kotona.

Olen itse 83 syntynyt ja asuimme maalla Itä-Suomessa. Yllätysvierailijoita kävi kyllä jatkuvasti, harvemmin ihmiset mitään etukäteen ilmoitteli. Itsekin menin naapuriin ja ystävien luo ilmoittamatta, eikä siitä tuolloin kukaan pahastunut. Kyllä on maailma muuttunut paljon niistä ajoista, kun tuntuu että nykyään kaikki pitää sopia monta päivää ennen ja ilmoittaa vartin tarkkuudella milloin on tulossa. En hirveästi yllätysvierasta tykkää, mutta silti jotenkin ikävä noita aikoija.

Olen vm -71, eikä meille koskaan tullut yllätysvieraita, käsittääkseni ei mekään kenellekään menty yllärinä, aina oli sovittu kyläilyt. Mökille kyllä saattoi saapua yllätysvieraita.

Olen ihan tyytyväinen, että sama meno jatkuu tänäkin päivänä.

Lapsuus 60-luvulla Helsingissä, ei käynyt yllätysvieraita. Tosin vanhempani olivat muuttaneet maalta kaupunkiin ja sukulaiset satojen kilometrien päässä eli ei kukaan lähtenyt sieltä asti katsomaan, sattuisimmeko olemaan kotona. Asuimme isossa kerrostalossa ja taisi olla melkein jokaisen perheen kohdalla sama eli maalta Helsinkiin muuttaneita. Naapureita tervehdittiin, mutta ei oltu heidän kanssaan muuten tekemisissä. Vanhemmillani oli 3 ystäväperhettä pääkaupunkiseudulla, mutta kukaan heistä ei asunut kävelymatkan päässä ja sen vuoksi kyläilyistä aina sovittiin etukäteen.