Mitä sitä voisi ruveta harrastamaan, yksin?
Perhe ei enää tarvitse minua eikä toimivaa parisuhdettakaan ole, jotakin pitäisi keksiä elämänsä sisällöksi.
Kommentit (42)
Rivitanssia, maalausta, kitaran soittoa ,juoksua yms.
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei ole vauvavuokraamoja tms, rakastaisin hoitaa vauvoja.
Osta sellainen reborn nukke, vauvanukke ja sille vaatteet ja varusteet. Maailmalla pitävät näille ristiäisiä ja kuskaavat kylilläkin vaunuissaan :)
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei ole vauvavuokraamoja tms, rakastaisin hoitaa vauvoja.
USAssa on monessa sairaalassa vauvan sylittelijoita, varsinkin teholla kun vanhemmat eivat aina sinne toiltaan kerkea. On todettu etta sylissa pidetty sairas vauva paranee nopeammin kuin ilman tata. Sairaala kouluttaa hommaan, eipa paljon muuta tarvitse kuin tulla silloin kun lupaa.
Kysele paikallissairaalasta.
Miten olisi joku lemmikki ja mahdollinen harrastaminen sen kanssa? Kun tuota hoivaviettiä tuntuu löytyvän. Kauheasta lasten harrastusrumbasta selvinneet keski-ikäiset naiset ottavat usein lemmikin.
Itse vain nauttisin, kun kukaan ei tarvitse. Uppoutuisin kiinnostuksenkohteisiini tunneiksi. Millaisista asioista olet kiinnostunut?
triathlon, siinä saa elämän kulumaan
Itsesaastutus. Toistuva. Alituinen. Aivan hillitön itsensä räplääminen.
Postcrossing. On mukavaa lähettää ja saada postia eri maista.Tosin postimaksut Suomessa hurjan kalliit...
kävly ja patikointi ja museoissa käydä ja joskus tietokoneella pelien pelaaminen
mut ite en luokittele nuita harrastukseksi vaan on mukava tehä nuita
Mitä vain, paitsi joukkuelajeja voi harrastaa yksin. Ja jos "yksin" tarkoittaa ilman miestä ja lapsia, niin ihan mitä vain.
Mulla esim. on ihan hyvä suhde, muttei me miehen kanssa yhdessä mitään harrasteta. Meillä on ihan eri kiinnostuksen kohteet.
Magneettikalastus, saa olla yksin ajatusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Magneettikalastus, saa olla yksin ajatusten kanssa.
Halpa harrastus, eväät mukaan.
Tanssiminen. Sitä voi sitten laajentaa paritanssiin kun pääsee yksinäisyyskompleksistaan eroon.
Jooga, lukeminen, elokuvat, taidemaalaus, askartelu, scrapbooking, uiminen, kävely/hölkkä, pyöräily tulee nyt ihan heti mieleen ja omia harrastuksia, mikä vikana aloittajan mielikuvituksessa vai pitäisikö sääliä?? Kivaahan tuo on että saa yksin olla ja tehdä ja perhe pärjää.
Vierailija kirjoitti:
masterbointia & nettipornoa
jonne ei mastErboinniltaan kummoista koulutusta ole saanut, ja kaikki häpeää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuuden lukemistakin voi pitää harrastuksena sillä kyllähän se jonkunlaista paneutumista vaatii sekin ja tarjoaa lisäetuna vielä mahdollisuuden tulla kirjallisuuden tuntijaksi (sellaiseksi ainakin niiden valitsemiensa kirjojen osalta.)
Mikään matkailu tai yksittäinen harrastus ei avarra maailmankuvaa kuten lukeminen. Harrastan esimerkiksi juoksuakin, lenkki on lenkki ja siinä se. Ei siitä jäå mieleen muuta kuin sel mitä äänikirjaa kuuntelin juoste
Kuulostaa siltä, ettet huomaa kaikkia niitä kivoja juttuja on ympärilläsi, luontoa ja sen kauneutta. Voisit yhtä hyvin juosta sisällä. Aika maanista tuollainen, että vain lukeminen kiinnostaa eikä mitkään omat kokemukset.
Siis mikä asenne tämä nyt on? En ymmärrä, miksi lukeminen on jotenkin alemman tason harrastus. Minulla kirjallisuus on ollut tärkein harrastukseni melkein 40 vuotta. Harrastukseen liittyy kirjallisuustieteeseen perehtymistä, keräilyä, kokonaan harrastamiseen käytettyjä lomia jne. Kirjoista voi keskustella, blogata, osallistua kirjapiiriin, tehdä lukuhaasteita ja suunnitella, mitä lukea seuraavaksi. Tai vaihtoehtoisesti vain lukea. Mikään matkailu tai yksittäinen harrastus ei avarra maailmankuvaa kuten lukeminen. Harrastan esimerkiksi juoksuakin, lenkki on lenkki ja siinä se. Ei siitä jäå mieleen muuta kuin sel mitä äänikirjaa kuuntelin juostessa.