Miksi joidenkin äitien lapset menestyvät elämässä, ja toisten ei?

En ole kyllä huomannut tuollaista kuviota, että jako olisi AINA sama. Toki sehän tiedetään ihan tutkimusten perusteella että esim. todennäköisyyttä korkean koulutuksen hankkimiselle lisää vanhempien korkea koulutus, ja että ns. huonossa kodissa kasvaminen lisää mielenterveysongelmien todennäköisyyttä. Mutta ei se todellakaan silti aina niin mene. Pukeutumistyylin kohdalla ei minusta mene juuri ollenkaan niin, että äideillä ja tyttärillä olisi sama tyyli.

Aika paljon on sitäkin että saman äidin ja perheen eri lapset on ihan erilaisia noissa asioissa.

No onhan se selvä että kannustus ja esimerkki kotona ovat aika iso tekijä siihen miltä lapsen tulevaisuus näyttää.

Meillä eivät vanhemmat opiskelleet nuorena vaan olivat ammattikoulusta. Meillä kuitenkin kannustettiin opiskelemaan ja vaadittiin kouluunpanostamista. Itse menossa nyt AMKiin lukion jälkeen ja sisko menee lukioon.

Itsellä ei kuitenkaan unelma-ammatti ole kyseessä vaan lähinnä nyt menen koska haluan jotain suuntaa elämälle, en tiedä vielä tarkasti mitä haluan.

Ainakin tässä yliopistokaupungissa useimpien akateemisten perheiden tyttäret menevät yliopistoon. JA ovat menestyjiä, kuten äitinsäkin ovat. Hyvät työpaikat loppututkinnon jälkeen. Kaunis, lahjakas, älykäs, kielitaitoinen, jne.

Tuskin on jakkupuvusta kiinni, mutta kyllähän koulutustaso periytyy aika vahvasti.

Kodin henkinen ilmapiiri ratkaisee enemmän kuin taloudelliset resurssit. Valittava, ankea, laiska ,passiivinen ympäristö ei energisoi, kun taas utelias, positiivinen, yrittävä, kannustava tekee niin.

Kaikki ei ole vanhempien ansiota... eikä syytä.

Terveisin, kasvatustieteilijä

Äitini oli juuri tuollainen opettaja, ei roikottanut olalaan kallista laukkua tosin. Patisti koulunkäyntiin, palkitsi kympeistä, antoi mallin, että menestyksellä tässä elämässä pärjää.

Lukion kävin, mutta siihen se jäikin. Olen kolmekymppinen, ei tutkintoa tai työkokemusta. Elän miehen rahoilla.

Se ei ole aina äidistä kiinni.

Entäs näin: äiti, ahkera, mutta kouluja käymätön, koko ikänsä työskennellyt kaupan alalla, pärjännyt

(isä: ahkera, koko ikänsä ollut töissä levyseppähitsaajana,  töissä säntillinen, mutta alkoholiongelmainen, humalassa aggressiivinen, myös henkistä väkivaltaa harjoittava)

tytär: hyvin koulussa pärjännyt, viiden ällän ylioppilas, kouluttautunut, mielenterveysongelmainen, alkoholiongelman selättänyt, ollut oman alansa töissä n. 7 vuotta, ei vähäänkään välitä jakkupuvuista

Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Huonosti kasvattava äiti ei ymmärrä miten tärkeää koulutus on, samoin avartava maailmankatsomus, matkailu, harrastukset, hyvät kaveruussuhteet, itsenäisesti toimeen tuleva nuori. Tätä paikataan antamalla lapsille rahaa, jolla voivat ostaa sitten vaikka merkkivaatteita. Mutta yksin ei se lapsi osaa sitten ollakkaan , vaikka ollaan paljon päälle 20-vuotiaita. Ei löydetä työpaikkaa eikä oikein kunnon koulutustakaan. Eletään vain muiden siivillä (miehen) ja alistutaan ja eletään elämää muiden ehdoilla. Kehitystä ei tapahdu millään elämän alueella, eli millainen äiti sellaiset lapset.

Mun äidillä ei ole mitään lukion jälkeistä tutkintoa. Isä on käynyt ammattikoulun. Meitä sisaruksia on neljä. Yksi kävi yliopiston, toinen amk:n, kolmas ammattikoulun lukion kera ja nyt aloittaa amk opinnot ja neljäs kävi vain lukion.

Eli ainoastaan yksi valitsi äidin linjan.

Sanoisin, että isillä on valtava merkitys, paljon suurempi kuin ymmärretään.