Marrasmurujen sunnuntai 28.5

On kyllä niin epätodellinen olo, leikkauksesta olen vielä vähän kipeänä joten mies päätti että vie lapset hoitoon täksi päiväksi kun hän on töissä. No niin pyykkiä pitäisi pestä, vaatteita lajitella, siivota hieman jne tekemistä riittäisi, mutta ei niin ei, kun ei pysty niin ei pysty, leikkaus haavat sattuvat (3kpl ).

Koko raskaus tuntuuu nyt epätodelliselta, koska nyt puuttuu se " raskaana olo" vatsaan ei voi koskea ja liikkuminen on vaikeata, kotona on hiiren hiljaista kun lapset ovat hoidossa, koko olo on epätodellinen.

Taidan mennä nukkumaan jos sesiitä sitten lähtisi ja iloksi muuttuisi, tiistaina olisi ultra jossa sitten katsotaan että vauvalla kaikki hyvin ja kystia ei ole. Sitä odottaen.

Hyvää sunnuntain jatkoa :)

Tittuska rv15

Meillä painajaismainen viikonloppu lähenee loppuaan. Mahassa uskoakseni kaikki hyvin. Potkuja en tunne, mutta likkumisen huomaa ja pystyy myös tuntemaan. Viikon päästä maanantaina terkkari ja 13. päivä rakenneultra. Aion kysyä, josko saisi sukupuolen selville. Mutta nyt siihen painajaiseen: Meillä ei tämä uusperhe arki ota millään sujuakseen näin kolmenkaan vuoden jälkeen. Miehen lapset olivat viikonlopun vietossa kaikki meni alusta asti päin persettä! Mua ahdistaa näinä viikonloppuina ihan kaikki

= (. Omat lapset on ihan sekaisin, kukaan ei nuku koskaan tms. Koirat on ihan sekaisin ja kämppäkin on ihan sekaisin. Miehen ja mun lapsilla ihan omat säännöt... Hankalaa... Nyt mies lähti viemään lapsiaan kotiin ja menee sitten töihin. Onneksi. Saadaan ottaa molemmat vähän happea. En usko, että lapset tästä niinkään kärsivät, kun käyttäydytään kuitenkin ihan aikuismaisesti eikä tapella tms. Omani nappasin heti syliin, kun ovesta menivät ulos ja puhuttiin pari sanaa. Nyt omilla lapsilla ja koirilla rauha maassa ja kaikki hyvin. Potuttaa vaan kun ei suju! Mies jo mietti, että ottaisko lapsensa vaan niinä viikonlopuina, kun mä olen töissä. Tuntuu sekin kurjalta. En myönnä olevani mikään pirttihirmu tai nipottaja. Ei vaan onnistu jostain syystä. Kiitos kun sain teille valittaa = ). Nyt imurinvarteen kiinni ja sitten loikomaan. Ruoka odottaa hellalla nälkää.

Effica ja Pyry 17+4

Pitkästä aikaa pinoudun, kun mies lähti tytön kanssa pihalle ja poika on omien kavereiden kanssa :)



En olisi uskonut, että se viime vuotinen keskenmeno kummittelee näin pitkälle tässäkin raskaudessa :( Silloinhan todettiin rv 10+1 yllättäen, että sydämensykettä ei enää näkynyt... Noh, ajattelin, että viimeistään sen 12 viikon maagisen rajan ylityttyä alkaan nauttimaan tästä raskaudesta ja pelot jäävät taka-alalle... Niinpä niin!!! Koko ajan tuntuu, että jokin on vialla :( Keksin kaikkia ihmeellisyyksiä ja mikään ei ole niin kuin " edellisissä raskauksissa" . Nyt kun se ihmellinen pieni " vuoto" (ei voi edes kutsua oikeastaan vuodoksi) on loppunut, tuntuu, ettei maha kasva ollenkaan! Ja kun tunsin liikkeet rv 16+4 ja siitä lähtien kokoajan enemmän noin viikon ajan, nekin on KOKONAAN loppuneet! Siis ei MITäÄN kolmeen päivään! Rasittaa, kun järki sanoo, että kaikki on ihan hyvin, mutta mielessä kummittelee kokoajan :( Pelkään, että raskaus menee pilalle, kun kokoajan " tuntuu" jotain olevan vialla... Nyt on pian jo puoliväli ja silti... Positiivista tässä on se, että HUOMENNA ON RAKENNEULTRA :))) Toivottavasti siellä kaikki hyvin ja saisin vihdoin rauhan!



Mutta taidan mennä muiden seuraksi ulos tuulettumaan :)



Iltatähti rv 18+0

Yritän pikaisesti muutaman rivin näpytellä ennen kuin kipeänä oleva kuopus taas juoksuttaa...



EFFICA: Ymmärrän tunteesi oikein hyvin! Meillä on myös uusperhe ja aina ongelmia. Henkisesti tosi raskasta =( Sitä yrittää olla aikuinen ja toimia kaikkien suhteen oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, mutta silti aina mättää. Välillä ajattelee pakosti kauhulla tulevaisuutta =o Meillä kun tähän yhtälöön mahtuu melkoista mielivaltaisuutta ja ihan oikeasti mielenvikaisuutta =( Kukaan ei kuitenkaan voi elää toisen elämää, niin siksikin tuntuu vielä raskaammalta, kun moralisointia ja ohjeita riittää... En voi kuin toivoa sinulle jaksamista! Minä olen joutunut ottamaan sen asenteen, että elän tätä ydinperhe-elämää, keskityn siihen, ja yritän jättää kaiken muun omaan arvoonsa. Kaikkeen ei voi revetä!



ILTATÄHTI: Minä huolehdin ihan yhtä lailla kaikesta! Koko ajan pelkää, että jotain vialla, vaikka toisaalta juuri järki sanoisi toisin. Ensin oli liian vähän oireita, sitten tuntui, ettei maha kasva (oikeasti on jo tosi valtava, kiitos vatsamakkaroiden), jokainen pieni nipistys ja *kipu* nostaa karvat pystyyn, sitten ei tuntunut liikkeitä (edelleen tosi hentoina ja harvoin), jonnekin hävisivät raskausoireet... kaikesta sitä kehittää kauhukuvia, vaikka oikeasti voisi vain nauttia! Kyllä sitä ihmismieli on kummallinen =o Mutta emme ole ainoat. Taitaa olla aika yleistä olla kaikesta huolissaan. Yritetään jaksaa nauttia raskaudesta =)



Täällä ei siis paljoa uutta. Viikon päästä neuvola ja 14.päivä rakenneultra. Niitä odotellessa toivon liikkeiden voimistuvan. Samalla yritän pitää itseni kurissa, etten muuttuisi valaaksi (kovaa vauhtia siihen suunta) ja kasvattaisi vauvasta jättiläistä =o Kuopus on siis kipeänä, jo muutaman päivän ollut kuumeessa. Kurjaa pienellä, kun ei osaa sanoa, mihin koskee, on vain niin reppanaa... =(



TalviSalama + Tiitiäinen 17+3

Olipa kiva kuullua, etten ole yksin painimassa tämän ongelman kanssa = ). Miehen lapset ovat jo 11v ja 8v, eli voisi kuvitella, että olisivat jo ns. helpompia. Mutta, mutta... Vanhempi otettu huostaan ja nuorempi asuu juopon äidin kanssa,joten ehkä sieltäkin kumpuavat ongelmat...Perjantaina, kun mies haki pojan, niin baarista haki. Ei kiva! Ollaan puhuttu, että pitäisi poika meille ottaa. En sitten tiedä, että miten tämä uusi tulokas, joka on siis meidän ensimmäinen yhteinen, sekoittaa tätä soppaa. No häntä pystyyn vaan ja eteenpäin!