Onko avioero uusi normaali?

Olen, ensimmäiset 20 vuotta ensimmäistä avioliittoa takana. Tuntuu kyllä meistäkin että ollaan poikkeus, kun lapset tuntuvat olevan luokillaan ainoita joilla on omat vanhemmat kotona eikä heitä pallotella asuntojen välillä.

Eikö tämä ole ollut trendinä jo sotavuosista lähtien?

Mitä pahaa eroamisessa on? Parisuhteen tulee kestää tasan niin kauan kuin se on molemmille hyvä ja antaa kummallekin sen, mitä he tarvitsevat. Jos parisuhde vastaa vain toisen (tai ei kummankaan) tarpeisiin, eikä kurssi kohtuullisella vaivalla korjaannu, ero on ihan oikea ratkaisu.

En ole onneksi. Onnettomana olo ei ole normaalia. Elämä alkoi uudestaan erosta.

Ei ole, nyt 31 vuotta naimisissa ja hyvin vielä menee.

Itse tulen uskonnollisesta ja melko vanhoillisesta suvusta, ja suvussani on vain yksi eronnut ihminen (äitini). Eikä sukuni todellakaan ole pieni, päinvastoin.

Itse en ole vielä naimisissa.

Minulla on hopeahääpäivä tulevana syksynä ja eikä ole ajateltu erota..

Ärsyttääkö ketään muuta "uusi normaali"? Minua oksettaa tuo sanapari

No joo.. mutta kyllä avioerot ovat paljon yleisempiä nyt kuin kestävät avioliitot.

Myönnän, että eka avioliittoni on provokaatiota vanhempiani kohtaan ja se oli tapa päästä pois lapsuudenkodista. No, erohan siitä tuli, kun sain käytyä kouluni ja sain työpaikan.

Taitaa olla trendi julkkiksilla, sitä voi sitten miettiä että miksi. Monet julkkikset on vähän sekaisin itsensä, elämänsä ja arvojensa kanssa, vaikea siitä on vakaata suhdetta ponnistaa.

Oma on edelleen voimissaan, melkein 22v avioliittoa takana. Parisuhdeterapiaa on kuulunut vuosiin, suosittelen lämpimästi sitä ennen eroa! 

Sikäli on, että nykyään entistä harvempi osaa ratkoa parisuhteessaan eteen tulevia ongelmia. Johtuu tästä minä minä minä ajattelusta hyvin pitkälti. Ei osata antaa missään asiassa periksi, ei osata tulla puolitiehen vastaan . Ei ymmärretä, että parisuhteessa pitää yhdessä tehdä töitä, eikä vain toisen.Yritetään muokata sitä kumppania toisenlaiseksi. Ei nähdä, sitä, että jokaikisessä suhteessa tulee myös niitä alamäkiä.  Kuvitellaan, että suhde on pelkkää ruusunpunaa. Ja yksi isoimmista syistä on se, että ei PUHUTA siinä parisuhteessa myös silloin, kun on vaikeaa.

Enpä ole vuelä siihen ensimmäiseenkään avioliittoon päässyt.

Vierailija kirjoitti:

No joo.. mutta kyllä avioerot ovat paljon yleisempiä nyt kuin kestävät avioliitot.

Kestävä avioliitto ei tarkoita sitä, että se olisi onnellinen avioliitto. Siinä kaikki voivat huonosti, jos yhdessä pysytään hampaat irvessä toista vain vaivoin sietäen.

Minulla on kyseessä eka avioliitto, joka on kestänyt 13 vuotta. Me tosin mentiin myöhään naimisiin, lapset oli vihkimisen aikaan jo teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Sikäli on, että nykyään entistä harvempi osaa ratkoa parisuhteessaan eteen tulevia ongelmia. Johtuu tästä minä minä minä ajattelusta hyvin pitkälti. Ei osata antaa missään asiassa periksi, ei osata tulla puolitiehen vastaan . Ei ymmärretä, että parisuhteessa pitää yhdessä tehdä töitä, eikä vain toisen.Yritetään muokata sitä kumppania toisenlaiseksi. Ei nähdä, sitä, että jokaikisessä suhteessa tulee myös niitä alamäkiä.  Kuvitellaan, että suhde on pelkkää ruusunpunaa. Ja yksi isoimmista syistä on se, että ei PUHUTA siinä parisuhteessa myös silloin, kun on vaikeaa.

Millrnniaalien ihmissuhdetaidot ovat kylläkin aivan eri tasoa kuin vanhemman sukupolven.

Hienot häät tärkeämpi (mitä useammat sitä parempi) kuin pitkä avioliitto.