Lue keskustelun säännöt.
Kuinka oppisin itsekuria ja itsehillintää?
28.07.2019 |
Olen koko elämäni tehnyt lyhytjänteisiä ratkaisuja. Kuinka oppisin siirtämään mielihyvää ja odottamaan palkintoa (enkä nyt tarkoita mitään kaksimielistä)?
En ole tyhmä enkä henkisesti wt, mutta minusta on tainnut tulla sellainen. Halusin nuorena perheen, joten kävin ammattikoulun, jotta pääsisin pian töihin. Puolisokseni otin suunnilleen ensimmäisen, joka minut huoli. Meillä oli vaatimattomat häät ja saimme aivan ihanan lapsen, mutta muutaman vuoden päästä erosimme. Löysin uuden miehen, jonka kanssa olen sittemmin saanut toisen lapsen. Emme ole naimisissa, sillä uusiin naimisiin meno tuntuu jotenkin nololta. Ystävieni juhliessa unelmahäitään minua harmittaa, etten koskaan saanut enkä saa kokea vastaavaa.
Samaiset ystäväni ovat niitä, jotka malttoivat odottaa. He kouluttautuivat korkeasti ja etsivät niin kauan, kunnes löysivät unelmiensa miehen. He näyttävät upeilta eikä ihme, sillä harrastuksiin kuuluu täyspitkää tai puolikasta maratonia, triathlonia ym. tavoitteellista urheilua. Minä olen tietysti ylipainoinen puutteellisen itsekurini vuoksi enkä ole koskaan juossut lenkkiäkään.
Mistä voisin oppia itsekuria? Vieläköhän tilanteelle on jotakin tehtävissä vai onko minun vain tyydyttävä tuntemaan itseni luuseriksi lopun elämää? Tyhmä en ole, vaan enemmänkin alisuoriutuja.
Kommentit (3)
Sinun kannattaa pohtia arvojasi. Sulla voi olla itsellesi sopimattomat elämän arvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tuohon alkuun kirjoittanut mielihyvän siirtämisestä ja palkinnon odottamisesta, ja mielestäni aivan turhaan maininnut ettet tarkoita mitään kaksimielistä (ei olisi tullut mieleen ilman erillistä muistutusta).
Anyways. Tarkoititko ehkä masturbointia?
Jos tarkoitit niin, voisiko siitä löytyä avain?
Harjoittele vaikka runkatessasi sitä palkinnon odottamista. Sitten kun olet siinä harjaantunut, niin ota joku astetta vaikeampi juttu, ja niin edelleen.
Ei kerralla kannata liikoja yrittää.
Et ole luuseri, sun pitäis vaan oppia hyväksymään itsesi, kaikki eivät saa sitä tulevaisuutta, mistä ovat haaveilleet. Monesti vaan asioita tapahtuu ja suunnitelmat menevät uusiksi. Äläkä anna julkisivun hämätä, yleensä noissa täydellisessä perheissä niitä ongelmia riittää, mutta niistä ei vaan kehdata kenelläkään kertoa, sitten ku luotot on mennyt ja ero tullut, niin nää mammat muuttaa lapsineen lähiöön....