Lue keskustelun säännöt.
Voiko vauvapalsta antaa minulle diagnoosin?
28.07.2019 |
Alla kooste:
Nainen, 31 vuotta.
-esikoinen
-ydinperheeseen kuuluu neljä sisarusta, äiti ja isä
-lapsena ollut arka ja vetäytyvä
-nuoruusvuosina masennusta ja lievää itsetuhoisuutta
-aloittanut kaksi eri korkeakoulutusta, joista kumpaakaan ei ole vienyt loppuun
-nuorella aikuisiällä traumanjälkeistä itsetuhoisuutta ja ongelmallista päihdekäyttäytymistä
Nykytilanne:
-työssäkäyvä aikuinen vailla loppututkintoa
-nopeasti eteneviä rakkaussuhteita
-ei (omasta halustaan) pysy missään työpaikassa puolta vuotta pidempään
-juo lähes joka viikonloppu
-alkoholinkäyttöön liittyy itsetuhoista käyttäytymistä, esim. näpistämistä ja itsensä vaarantamista, jota ei selvinpäin tekisi
-vuosia kestänyt ahdistus ja stressi omasta huonoudesta
-valehteleminen
-kokemus omasta epätodellisuudesta, esim. mietteet, onko kuvitellut parisuhteen, jos mies katoaa kaupassa hetkeksi
-päämäärättömyys
-pelkotiloja oman käytöksen tuhoavuudesta avioliitossa ja äitiydessä siinä määrin, ettei kykene sitoutumaan kuin hetkeksi ensihuumassa
-impulsiivisuus rahankäytössä, uravalinnoissa, parisuhteissa
Täsmentäviä kysymyksiä saa kysyä
Kommentit (37)
Onko yhden yön juttuja? Miten alkoholi ja juhliminen nyt kun sinulla/teillä(?) On lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä annan sulle heti pari diagnoosia, alkoholisti ja mt-ongelmia sitten läjäpäiten, mutta mikä on ollut alkutekijä, niin sieltä se trauma sitten. Uhmakkuushäiriötäkin nähtävissä. Haluutko lisää?
Mikä on uhmakkuushäiriö?
En osaa sanoa, mistä trauma on peräisin, jos sellaista onkaan. Alkoholiongelmaa en kiellä, mutta tuo läjäpäin mt-ongelmia on mielestäni melko epämääräinen kuvaus. Sitä voisit täsmentää. Olikohan tässä enemmänkin tarkoitus olla ilkeä, kuin oikeasti osallistua keskusteluun rakentavasti?
Alkoholismi, epävakaa persoonallisuus ja masennus. Joku psykoosi tai skitsofrenia.
Kerro vanhemmistasi ja suhteistasi heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko yhden yön juttuja? Miten alkoholi ja juhliminen nyt kun sinulla/teillä(?) On lapsi?
Ei ole lapsia. En usko, että tuleekaan, ainakaan ennen kuin saan itseni järjestykseen. Kymmenen vuotta sitten tein vastentahtoisesti abortin, mutta näin jälkikäteen ajatellen se ratkaisu oli oikea.
Yhden yön juttuja oli ennen parisuhdetta. En ole (vielä) pettänyt miestäni, mutta pelkään, että petän. Muutun humalassa täysin erilaiseksi ihmiseksi. Lähtökohtaisesti minun on hankala kiinnostua miehistä, mutta jos pystyn "pelaamaan" tai "voittamaan" heidät esimerkiksi viemällä heidät sänkyyn, teen sen taatusti.
Tuo kokemus epätodellisuudesta on aika kiinnostava. Kerro siitä lisää. Mitä tapahtuu, kun mies löytyy kaupan hyllyjen välistä? Mitä sitten ajattelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhden yön juttuja? Miten alkoholi ja juhliminen nyt kun sinulla/teillä(?) On lapsi?
Ei ole lapsia. En usko, että tuleekaan, ainakaan ennen kuin saan itseni järjestykseen. Kymmenen vuotta sitten tein vastentahtoisesti abortin, mutta näin jälkikäteen ajatellen se ratkaisu oli oikea.
Yhden yön juttuja oli ennen parisuhdetta. En ole (vielä) pettänyt miestäni, mutta pelkään, että petän. Muutun humalassa täysin erilaiseksi ihmiseksi. Lähtökohtaisesti minun on hankala kiinnostua miehistä, mutta jos pystyn "pelaamaan" tai "voittamaan" heidät esimerkiksi viemällä heidät sänkyyn, teen sen taatusti.
Et muutu oikeasti miksikään, näytät vain todellisen luonteesi humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vanhemmistasi ja suhteistasi heihin.
Isä joi paljon ollessani lapsi. Huusi ja oli pelottava. Pienenä tukistettiin, ja kun siitä on jossain välissä tullut jotain noottia, on vain huudettu ja lukittu huoneisiin. Äiti oli kylmä ja etäinen, piti minua samanlaisena kuin isäni. Paljon haukuttiin tyhmäksi, laiskaksi ja likaiseksi. Muutoin oli aina puhtaat vaatteet, katto pään päällä ja ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko minkäänlaisen avun piirissä?
t. eka, enkä ole kiusaamassa tai kettuilemassa, yritin huonolla menestyksellä ottaa huumoria mukaan, anteeksi!
Vierailija kirjoitti:
Tuo kokemus epätodellisuudesta on aika kiinnostava. Kerro siitä lisää. Mitä tapahtuu, kun mies löytyy kaupan hyllyjen välistä? Mitä sitten ajattelet?
Olen helpottunut ja mietin, miksi edes ajattelin noin. Epätodellisuus esiintyy joko tällaisena, tai sitten sellaisena "irrallisuutena". Ihan kuin en olisi olemassa, tai sitten olen kuvitellut kaiken. Tätä on vain kun on paljon stressiä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vanhemmistasi ja suhteistasi heihin.
Isä joi paljon ollessani lapsi. Huusi ja oli pelottava. Pienenä tukistettiin, ja kun siitä on jossain välissä tullut jotain noottia, on vain huudettu ja lukittu huoneisiin. Äiti oli kylmä ja etäinen, piti minua samanlaisena kuin isäni. Paljon haukuttiin tyhmäksi, laiskaksi ja likaiseksi. Muutoin oli aina puhtaat vaatteet, katto pään päällä ja ruokaa.
No sieltähän se heijastuu. Kaikki kiintymyssuhteet, turvallisuuden tunteet yms kokemukset täysin laiminlyöty.
Oletko käynyt terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Oletko minkäänlaisen avun piirissä?
t. eka, enkä ole kiusaamassa tai kettuilemassa, yritin huonolla menestyksellä ottaa huumoria mukaan, anteeksi!
Huumorista puheen ollen, myös sen naljailematta niin vian ei tarvitse olla iso kun se on päässä.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko minkäänlaisen avun piirissä?
t. eka, enkä ole kiusaamassa tai kettuilemassa, yritin huonolla menestyksellä ottaa huumoria mukaan, anteeksi!
En ole. Aloitin aikoinaan YTHS:llä, mutta minua pompoteltiin psykologilta toiselle, enkä jaksanut joka kerta selittää samoja asioita uudelleen. Olen joskus aloittanut prosessin päästä oikeasti hoitoon, mutta pitkät jonot turhauttavat, enkä käytännössä koe hyötyväni keskusteluavusta mitenkään. Se vain pahentaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko minkäänlaisen avun piirissä?
t. eka, enkä ole kiusaamassa tai kettuilemassa, yritin huonolla menestyksellä ottaa huumoria mukaan, anteeksi!
En ole. Aloitin aikoinaan YTHS:llä, mutta minua pompoteltiin psykologilta toiselle, enkä jaksanut joka kerta selittää samoja asioita uudelleen. Olen joskus aloittanut prosessin päästä oikeasti hoitoon, mutta pitkät jonot turhauttavat, enkä käytännössä koe hyötyväni keskusteluavusta mitenkään. Se vain pahentaa asioita.
Olen itse käynyt terapiassa 2v. Se alun psykologipompottelu oli ihan naurettavaa ja meinasin lopettaa homman kesken, mutta kun sai lähetteen terapeutille ja löi eurot tiskiin niin johan lysti alkoi.
Mielestäni kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä.
Täällä ei anneta diagnooseja.
Hanki diagnoosi lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vanhemmistasi ja suhteistasi heihin.
Isä joi paljon ollessani lapsi. Huusi ja oli pelottava. Pienenä tukistettiin, ja kun siitä on jossain välissä tullut jotain noottia, on vain huudettu ja lukittu huoneisiin. Äiti oli kylmä ja etäinen, piti minua samanlaisena kuin isäni. Paljon haukuttiin tyhmäksi, laiskaksi ja likaiseksi. Muutoin oli aina puhtaat vaatteet, katto pään päällä ja ruokaa.
No sieltähän se heijastuu. Kaikki kiintymyssuhteet, turvallisuuden tunteet yms kokemukset täysin laiminlyöty.
Oletko käynyt terapiassa?
Eli tässähän tosiaan syy huonoon oloon. Kehotan menemään terapiaan puhumaan asioista palstailemisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko minkäänlaisen avun piirissä?
t. eka, enkä ole kiusaamassa tai kettuilemassa, yritin huonolla menestyksellä ottaa huumoria mukaan, anteeksi!
En ole. Aloitin aikoinaan YTHS:llä, mutta minua pompoteltiin psykologilta toiselle, enkä jaksanut joka kerta selittää samoja asioita uudelleen. Olen joskus aloittanut prosessin päästä oikeasti hoitoon, mutta pitkät jonot turhauttavat, enkä käytännössä koe hyötyväni keskusteluavusta mitenkään. Se vain pahentaa asioita.
Ok, kurjaa ja surullista, sillä sulla tosiaan on paljon ongelmia, työstämättömiä, enkä yhtään ihmettele. Olet kuin kopio itsestäni, tosin mä olen 20v vanhempi. Mun menneisyydessä paljon samaa, lisäksi seksuaalista hyväksikäyttöä sekä pari raiskausta. Mä yritin käydä nuppitohtorin juttusilla, mutta sain vain lääkkeitä ja muutaman juttelukerran, no, eihän niistä apuja ollut. Joten aloin lääkitsemään itseäni enemmän alkoholilla. Mutta oli siitä hyötyäkin, sillä lopulta menetin kaiken, eikä ollut vaihtoehtoa, lähdin sitten hoitoon alkoholismiin, mutta sainkin hoitoa koko elämälleni. Hoidon päädyttyä olen päässyt eroon mt-lääkkeistäkin, kaikista. Beetasalpaajat mulla enää mukana kulkee, niitäkään en ole pian kahteen vuoteen joutunut käyttämään.
Olen ollut siis viitisen vuotta raittiina, ja myös mieleltäni terveenä.
Toivon sulle kaikkea hyvää, ja toivon, että löydät sulle sopivaa apua!!!
Mä annan sulle heti pari diagnoosia, alkoholisti ja mt-ongelmia sitten läjäpäiten, mutta mikä on ollut alkutekijä, niin sieltä se trauma sitten. Uhmakkuushäiriötäkin nähtävissä. Haluutko lisää?