Avioeroko
Olen ollut mieheni kanssa jo pitkään yhdessä; melkein 30 vuotta. Nyt on tilanne se että haluaisin elämääni muutosta. Me ei käydä missään esim. ulkomailla, elokuvissa ym. Miehelleni tämä sopii. Hän haluaa vain olla kotona ja katsoa televisiota. Rahaakaan ei ole runsaasti käytettävissä. Nyt olisi ollut mahdollisuus rahatilanteen helpottamiseen myymällä sijoitusasunto jonka omistaa yhdessä äitinsä kanssa. Sanoin siitä hänelle mutta mieheni sanoo että äitinsä ei halua. En usko että on edes asiasta puhunut koska on koko avioliittomme ajan ollut ns. mammanpoika joka kertoo kaikki asiansa äidilleen. Ovat yhteydessä melkein päivittäin. Nyt olen itse kyllästynyt tähän tilanteeseen ja mietin pitäisikö erota koska ajatuksemme tulevasta menevät niin ristiin. Itse haluaisin kokea uusia asioita ja matkustella ja ostaa esim. uuden auton vanhan rämän tilalle. Ei sovi miehelleni. Ei pidä muutoksista ja kilttinä naisena olen aina tehnyt niin kuin hän haluaa. Nyt koen että olisi viimeiset tilaisuudet muuttaa elämää ennen vanhenemista(olen jo yli viidenkymmenen). Neuvokaa onko väärin vaatia elämänmuutosta (lapset jo aikuisia)? Jäänkö tasaiseen suhteeseen vai lähdenkö tuntemattomaan mahdollisesti vielä rahallisesti köyhempää tilanteeseen? Eroaminen pelottaa koska lähipiirissäni kukaan ei ole eronnut. Ja mitä jos eläminen on vielä pas... paa eron jälkeen. PS Mistään asioista ei voi mieheni kanssa keskustella kun tyrmää kaikki.
Kommentit (7)
Yritä tehdä niitä asioita joista itse pidät. Jätä se mies siihen sohvalle, ehkä havahtuu ehkä ei. Ei sinulla mitään kiirettä ainakaan ole eroon. Ehkä teidän suhteesta löytyy jotain hyvääkin. Tosin miehesi kuulostaa aika despootilta, myönnän.
Sen sijoitusasunnon varaan sun ei kannata laskea. Se on miehen ja hänen äitinsä ja sillä selvä. Sun pitää keksiä niitä omia tulonlähteitä joiden avulla voit sitten tehdä niitä asioita mistä itse pidät.
Olen sua reilu 10v nuorempi ja koululaisen äiti. Me reissataan muksun kanssa ja tehdään niitä juttuja joihin isää ei saada mukaan sitten kaksin. Perheenä tehdään toisenlaisia juttuja ja kyllä muksu ja isänsäkin touhuaa kahdestaan sellaista mikä mua ei niin nappaa. Ja kun vielä välillä pääsee mökille ihan yksin, niin kaikki saa perheessä omanlaisensa annoksen yksin- ja yhdessäoloa.
Eroamisessa ei ainakaan oo mitään järkee, mieheshän on ihan tolkun tyyppi!
Mihin teidän rahat on sitten oikein mennyt, jos ette ole ikinä tehneet juuri mitään? Jos olette kuitenkin jo yli 50v? Vai onko ollu työttömyyttä ym?
Itsekään en kyllä laskisi mitään sijoitusasunnon varaan. Se on miehesi joten hän saa päättää mitä sen kanssa tekee.
Olen itsekin kotona viihtyvä ja olisi kyllä ikävää, jos mieheni syyllistäisi siitä. Tykkään kyllä käydä välillä leffassa ja matkoilla, mutta mieheeni verrattuna olen varsinainen kotihiiri. Mies on ihan jatkuvasti menossa ja nauttii, kun pääsee festareille, keikoille ym. Onneksi mies hyväksyy mut tällaisena. Yhdessä ei juuri mihinkään tosin tällä hetkellä edes päästäisi, lapset on alakoulussa eikä voi olla iltoja/öitä yksin.
Sua kyllä selvästi tilanne vaivaa ja ymmärrän tietysti jos mies ei koskaan suostu lähtemään yhtään mihinkään. Onhan se vähän tylsää, vaikka toki voit yksinkin mennä. Ikävä tilanne.
Voithan sinä matkustella, vaikka olettekin naimisissa?