Olen menossa psykiatrin tapaamiseen maanantaina. Mitä kannattaa ja ei kannata kertoa?

Yksi asia on, että koen ettei minulla ole mitään psyykkistä häiriötä pakko-oireiden lisäksi. Huonoa mielialaan on ihan järkevät syyt, enkä pysty kamalaa elämäntilannetta muuttamaan. En tiedä kannattaako kauheasti sanoa, että omasta mielestä ei ole mt-ongelmainen - sitä hullummaltahan siinä varmaan vaikuttaa. Ja toisaalta jos psykiatri on samaa mieltä, niin terapian ja kuntoutuksen saaminen voi estyä. Ap

Pakko-oireet ovat ihan riittävä syy hakea apua. Rehellisesti kuvailet oireitasi vähättelemättä. Sinun ei tarvitse erikseen poissulkea mitään, kyllä psykiatri osaa itse arvioida kertomasi perusteella ja esittää lisäkysymyksiä. Ekalla tapaamisella ei vielä voi sopia tarkemmin terapiasta. Kela vaatii jonkun aikaa jatkuneen hoitosuhteen eli nyt vaan keskustelette hoidosta ja tavoitteista tilanteen kartoittamisen lisäksi. Olikohan kolme tapaamista, minkä kela vaatii miniminä ennen kuin on mitään mahdollisuuksia saada terapia.

Se taitaakin olla sellainen ammattiryhmä jota on opeteltava käsittelemään saadakseen hyvän lopputuloksen, aito ei kannata olla.

up

Kannattaa varmaan kertoa, miksi olet tullut paikalle?

Ihan naurettavaa mennä vastaanotolle ja alkaa sitten selittelemään miten mikään ei vaivaa. Ellei vaivaisi, et olisi siellä.

Jos haluat hoitoon niin kaikkein paras tapa on puhua asiansa mahdollisimman rehellisesti ja tarkasti, mitä sitä turhaan vatvomaan sen ihmeellisempiä. Elämässä kaikissa vuorovaikutustilanteissa on aina mahdollisuus väärinkäsityksiin, psykiatrit esittää kyllä tarkentavia kysymyksiä jos joku jää epäselväksi ja sinä olet se joka siellä enimmäkseen puhuu. En tiiä ootko kattonut liikaa mielisairaaloita demonisoivia tv-sarjoja vai mistä on kyse kun rinnastat masentuneisuuden hulluteen, mutta noi alan henkilöt on tottuneet niin laajaan skaalaan erilaisia ongelmia että tietävät kyllä että ihan kaikenlaisille ihmisille voi kehkeytyä kaikenlaisia ongelmia. Mielenterveyden häiriöthän on älyttömän tavallisia.

Ihan ensi alkuun ei kannata puhua yhtään mitää. Anna sen psykiatrin puhua ja pohdiskella miksi sinä oikeastaan olet tullut paikalle. Sitten voit alkaa pohjustaa että tuntisit olosi huomattavasti paremmaksi kun työkyvyttömyyseläkepaperit ovat vetämässä.

Kerrot rehellisesti niinkuin asiat ovat. Jos menet sinne valehtelemaan ja kaunistelemaan asioita, sinun ei kannata mennä ollenkaan vaan jatkat elämääsi samaan malliin.

Onko yksityinen? Sitä kiinnostaa loppujen lopuksi ainoastaan ja vain se lasku - ja se että maksat sen. Lörpöttelystä noin 250 €.

Ei kukaan pysty auttaa jos et rehellisesti kerro mikä mättää.

jos huumeista kysytään ja olet sen kerran pari jotai mietoa kokeillut, jätä kertomatta.

Ne takertuu niihin kokeiluihin joskus vuosienkin jälkeen .

Ja joskus ihan muissa jutuissa terv. huollon puolella.

erijuttu jos oikea käyttäjä

Vierailija kirjoitti:

Onko yksityinen? Sitä kiinnostaa loppujen lopuksi ainoastaan ja vain se lasku - ja se että maksat sen. Lörpöttelystä noin 250 €.

Ei ole yksityinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmaan kertoa, miksi olet tullut paikalle?

Ihan naurettavaa mennä vastaanotolle ja alkaa sitten selittelemään miten mikään ei vaivaa. Ellei vaivaisi, et olisi siellä.

Kyllä vaivaa, mutta ei aina välttämättä vaivaa psyykkinen häiriö, vaikka tulisikin psykiatrin arvioon lähetetyksi. Ihmisillä on myös ongelmia, jotka ovat luonnollisia ja elämäntilannesidonnaisia. Silloin voi oikea apu olla esimerkiksi sosiaalityö eikä mielenterveuskuntoutus. Ja joihinkin ongelmiin ei välttämättä ole ratkaisua ollenkaan. Ap

Ei kannata kertoa jos olet syyllistynyt henkirikokseen ja haluat pitää sen salassa. Siinä nimittäin ylittyy vaitiolovelvollisuuden raja.