Lue keskustelun säännöt.
Tuijotan Sinua!
Kommentit (17)
Tuijottaminen on epämiellyttävää. Ilmaise kiinnostuksesi muilla tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi haju ei tule, piereksin koko ajan.
Koen sen jokseenkin häiritsevänä, mutta se johtuu vain komplekseistani eikä ole sinun syytäsi.
Tiedän, että tuijottelet ja katselet minua pitkään.
Luultavasti olet kiinnostunut minusta. Tule rohkeasti ottamaan lähempää kontaktia, mistä sen tietää miten miellyttävää saattaisi olla, jos lähemmin tutustuisimme? Ehkä meistä tulisi hyvät ystävät ja enemmänkin joskus...
Tutustumiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä tuijotus.
Varo ettei joku feministi kaki silmääsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo ettei joku feministi kaki silmääsi...
Tässä maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Usein näen jonkun joka näyttää kivalta tai erikoiselta tai ihanalta tai hassulta tai seksikkäältä tms. Mutta siis en saisi tuijotella? Mun pitäisi niitä kaikkia yrittää jotenkin lähestyä ja tutustua niihin? Miksi? Mikä pointti siinä olisi? Mitä mä oikein tekisin niin monella tuttavalla? Miten mä ikinä edes ehtisin pitää yllä jotain suhteita miljooniin tuttaviin? Mitä ihmeen järkeä siinä oikein olisi? Mähän vain pilaisin elämäni. Joten ei, kun näen upean ihmisen kaupungilla niin en todellakaan mene tutustumaan. Tyydyn ihan vain tuijottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Usein näen jonkun joka näyttää kivalta tai erikoiselta tai ihanalta tai hassulta tai seksikkäältä tms. Mutta siis en saisi tuijotella? Mun pitäisi niitä kaikkia yrittää jotenkin lähestyä ja tutustua niihin? Miksi? Mikä pointti siinä olisi? Mitä mä oikein tekisin niin monella tuttavalla? Miten mä ikinä edes ehtisin pitää yllä jotain suhteita miljooniin tuttaviin? Mitä ihmeen järkeä siinä oikein olisi? Mähän vain pilaisin elämäni. Joten ei, kun näen upean ihmisen kaupungilla niin en todellakaan mene tutustumaan. Tyydyn ihan vain tuijottamiseen.
Haluaisitko avata hieman että minkälaiseen ihmiseen sinä sitten haluaisit tutustua? Jos kehenkään?
Tuijottaminen on sivistymätöntä ja kertoo ettei sulla ole kaikki kotona. Ahdistat toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Usein näen jonkun joka näyttää kivalta tai erikoiselta tai ihanalta tai hassulta tai seksikkäältä tms. Mutta siis en saisi tuijotella? Mun pitäisi niitä kaikkia yrittää jotenkin lähestyä ja tutustua niihin? Miksi? Mikä pointti siinä olisi? Mitä mä oikein tekisin niin monella tuttavalla? Miten mä ikinä edes ehtisin pitää yllä jotain suhteita miljooniin tuttaviin? Mitä ihmeen järkeä siinä oikein olisi? Mähän vain pilaisin elämäni. Joten ei, kun näen upean ihmisen kaupungilla niin en todellakaan mene tutustumaan. Tyydyn ihan vain tuijottamiseen.
Haluaisitko avata hieman että minkälaiseen ihmiseen sinä sitten haluaisit tutustua? Jos kehenkään?
En tahdo tutustua miljoonaan ihmiseen pintapuolisesti. Tahdon tutustua kymmeneen ihmiseen syvällisesti.
Vähän aikaa sitten tuijotin metrossa ihmistä jonka silmät olivat erittäin epäsymmetriset. Yksi silmä oli melkein normaali, toinen oli älyttömän väsähtänyt, roikkui alhaalla melkein kuin halvaantunut tai kuollut. Se muistutti minua ajoista vuosia sitten kun minulla meni erittäin huonosti ja minulla oli samanlaiset silmät. Tuijotin häntä pitkään ja yritin muistaa niitä kamalia aikojani jotka olin jo melkein unohtanut. Mutta enhän minä hänelle mennyt juttelemaan, ei meidän tarvinnut tutustua. Ei hänellä ollut minulle mitään arvoa tuttavana. Hänen tuijottaminen vain toimi mulla työkaluna omien vaikeuksieni muistelemiseen. Eli käytin häntä ihan vain hiljaa mielessäni työkaluna - mielestäni se ei ole mikään suuri synti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Usein näen jonkun joka näyttää kivalta tai erikoiselta tai ihanalta tai hassulta tai seksikkäältä tms. Mutta siis en saisi tuijotella? Mun pitäisi niitä kaikkia yrittää jotenkin lähestyä ja tutustua niihin? Miksi? Mikä pointti siinä olisi? Mitä mä oikein tekisin niin monella tuttavalla? Miten mä ikinä edes ehtisin pitää yllä jotain suhteita miljooniin tuttaviin? Mitä ihmeen järkeä siinä oikein olisi? Mähän vain pilaisin elämäni. Joten ei, kun näen upean ihmisen kaupungilla niin en todellakaan mene tutustumaan. Tyydyn ihan vain tuijottamiseen.
Haluaisitko avata hieman että minkälaiseen ihmiseen sinä sitten haluaisit tutustua? Jos kehenkään?
En tahdo tutustua miljoonaan ihmiseen pintapuolisesti. Tahdon tutustua kymmeneen ihmiseen syvällisesti.
Vähän aikaa sitten tuijotin metrossa ihmistä jonka silmät olivat erittäin epäsymmetriset. Yksi silmä oli melkein normaali, toinen oli älyttömän väsähtänyt, roikkui alhaalla melkein kuin halvaantunut tai kuollut. Se muistutti minua ajoista vuosia sitten kun minulla meni erittäin huonosti ja minulla oli samanlaiset silmät. Tuijotin häntä pitkään ja yritin muistaa niitä kamalia aikojani jotka olin jo melkein unohtanut. Mutta enhän minä hänelle mennyt juttelemaan, ei meidän tarvinnut tutustua. Ei hänellä ollut minulle mitään arvoa tuttavana. Hänen tuijottaminen vain toimi mulla työkaluna omien vaikeuksieni muistelemiseen. Eli käytin häntä ihan vain hiljaa mielessäni työkaluna - mielestäni se ei ole mikään suuri synti.
Onpa mielenkiintoisen tuntuiset harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näetkö kun hymyilen sinulle keltaisilla hampaillani?
T: Pera
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Usein näen jonkun joka näyttää kivalta tai erikoiselta tai ihanalta tai hassulta tai seksikkäältä tms. Mutta siis en saisi tuijotella? Mun pitäisi niitä kaikkia yrittää jotenkin lähestyä ja tutustua niihin? Miksi? Mikä pointti siinä olisi? Mitä mä oikein tekisin niin monella tuttavalla? Miten mä ikinä edes ehtisin pitää yllä jotain suhteita miljooniin tuttaviin? Mitä ihmeen järkeä siinä oikein olisi? Mähän vain pilaisin elämäni. Joten ei, kun näen upean ihmisen kaupungilla niin en todellakaan mene tutustumaan. Tyydyn ihan vain tuijottamiseen.
Haluaisitko avata hieman että minkälaiseen ihmiseen sinä sitten haluaisit tutustua? Jos kehenkään?
En tahdo tutustua miljoonaan ihmiseen pintapuolisesti. Tahdon tutustua kymmeneen ihmiseen syvällisesti.
Vähän aikaa sitten tuijotin metrossa ihmistä jonka silmät olivat erittäin epäsymmetriset. Yksi silmä oli melkein normaali, toinen oli älyttömän väsähtänyt, roikkui alhaalla melkein kuin halvaantunut tai kuollut. Se muistutti minua ajoista vuosia sitten kun minulla meni erittäin huonosti ja minulla oli samanlaiset silmät. Tuijotin häntä pitkään ja yritin muistaa niitä kamalia aikojani jotka olin jo melkein unohtanut. Mutta enhän minä hänelle mennyt juttelemaan, ei meidän tarvinnut tutustua. Ei hänellä ollut minulle mitään arvoa tuttavana. Hänen tuijottaminen vain toimi mulla työkaluna omien vaikeuksieni muistelemiseen. Eli käytin häntä ihan vain hiljaa mielessäni työkaluna - mielestäni se ei ole mikään suuri synti.
Onpa mielenkiintoisen tuntuiset harrastukset.
Eh? Eikö muut ihmiset muka tee tuolla samalla lailla?
Teen vastaavanlaista muistelemista myös muita työkaluja käyttäen, eli en aina käytä ihmisiä. Saatan vaikkapa kävellä jollain parkkipaikalla ja yhtäkkiä mieleni valtaa jokin voimakas vaikutelma tai tunne, joka on minulle tuttu jostain mutta en ymmärrä mistä. Jään sitten hiljaa paikalleni parkkipaikalle seisomaan pitkäksi aikaa, seison kuin zombi, en huomaa ulkomaailmaa vaan yritän vain hahmottaa sitä vaikutelmaa, yritän muistaa/löytää sisältäni sen että mikä kumman vaikutelma se oikein on, missä ja milloin olen sitä samaa oikein tuntenut, mistä etäisestä unohtuneesta menneisyyteni kokemuksesta se parkkipaikka oikein muistuttaa minua.
Esim viime talvena seisoin Helsingissä Lidlin parkkipaikalla ja minusta tuntui aivan siltä kuin olisin seissyt Tanskassa kahvilan pihassa odottamassa että kaverini tulee hakemaan minua autolla. Olin ollut Tanskassa useita vuosia aiemmin, olin jo unohtanut koko Tanskan ja kahvilan ja kaverin. Muistelun jälkeen minun oli vaikea ymmärtää että en ollutkaan Tanskassa ja vuosi ei ollutkaan 2012 vaan olin Helsingissä ja vuosi oli 2019. Tuntui oudolta lähteä kävelemään kotia kohti. Luulin että kaveri tulisi autolla ja menisimme katsomaan Tanskan merenrantaa.
Kai nyt kaikki noin tekee.
Ja ei, en käytä päihteitä ja minulla ei ole asperger tms. Olen ihan terve, sanoo lääkäri. Toisaalta mun mielestä kaikki lääkärit on aivan sairaita joten heidän sanoihinsa en yhtään luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolla tekniikalla voi jäädä hymyt vähiin..
Oon varattu.