Lue keskustelun säännöt.
On hirveää kulkea sairaana Helsingin keskustassa
26.07.2019 |
Olen kovassa kuumeessa ja piti mennä lääkärille, kun mulla ei ole läheisiä. Ihmiset katsoivat mua halveksien ja oudoksuen kadulla. Kun pahoittelin tuijottajille ulkonäköäni, he suhtautuivat entistäkin ilkeämmin. Ei mun elämållåni ole mitään järkeä. En jaksaisi elää. Ihmiset ovat aivan hirveitä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kerran saanut vatsataudin ja sitten julkisenliikenteen bussissa en voinut mitään kun rupesin ulostamaan, sitä ulostetta tuli jopa housunlahkeesta. Ihmisey tuijottivat ja minulla oli ihan mukavat kivut. Sanoin kovaan ääneen tuijottelijoille " LUULETTEKO MINUN NAUTTIVAN ? ". Lopulta pääsin pysäkille ja kävelin kotiini. Ei kiinnosta miettiä millainen ulosteen
haju sinne bussiin jäi.
Voin niin kuvitella tämän. Itselläni on ohutsuoliavanne ja olen liikuntarajoitteinen. Kerran julkisella paikalla pussini hajosi ja voitte varmaan kuvitella sen näyn ja hajun jne. Menin aivan paniikkiin ja jähmetyin. Onneksi täysin tuntematon nainen tuli auttamaan minua. Muistan vieläkin hänen ystävällisyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon tämän kyllä. Sairastin itse ekaa kertaa siten, että se todella näkyi naamasta: turposin, muutuin kalpeaksi ja silmänympärykset myös turvoksissa sekä tulehdus silmissä. Samalla jatkuva kuumeilu vei voimat eikä jaksanut enää olla yhtä siisti ja huoliteltu kuin normaalisti.
Eivät enää kaupan kassat tervehtineet, kaduilla sain pari kertaa todella ilkeitä tuijotuksia ja yksi nainen jopa kommentoi ääneen nuhjuista ulkonäköäni. En tiedä onko kyse käytöstapojen puutteesta, junttiudesta vai mistä, mutta Suomessa näitä tuijottajia ja toisten ulkoasuun keskittyviä kyylääjiä kyllä riittää. Ai niin, ja kerran kun kävin ostoksilla myyjä ei edes vaivautunut esittelemään tuotetta, jota kyselin, kun se on kuulemma "niin kallis". Oli rahaa tehdä ostokset, joo, mutta läksin sitten ilman.
Voi nyyh mitö itsesääliprovoilua! Itse pökräsin tänään keskellä metroa, makoilin siinä kymmenisen pysäkkiä lattialla ja porukka ympärillä piti silmällä että oon ok ja yksi kainen autto ja kyseli vointia koko ajan. Kukaan ei nyrpistelly nenää tai kauhistellu, mitä nyt tottakai vähä tuijotti, ei sitä joka päivä joku makoile metron lattialla😂
Vierailija kirjoitti:
Voi nyyh mitö itsesääliprovoilua! Itse pökräsin tänään keskellä metroa, makoilin siinä kymmenisen pysäkkiä lattialla ja porukka ympärillä piti silmällä että oon ok ja yksi kainen autto ja kyseli vointia koko ajan. Kukaan ei nyrpistelly nenää tai kauhistellu, mitä nyt tottakai vähä tuijotti, ei sitä joka päivä joku makoile metron lattialla😂
Minä kerran Onnibussissa sain sydänkohtauksen kun Rovaniemeltä lähdettiin kohti Helsinkiä. Kauheat tuskat ja kylmähiki vaan virtasi kukaan ei tuijottanut vaan eräs nainen antoi minulle tyynyyn sekä lapset toivat oksennuspussin. Ihanaa! Mutta selvisin siitä ja monet muutkin tulee selviämään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea täällä näkee kirjoitti:
Tuollaiseen ei kukaan kiinnitä mitään huomiota Helsingissä 🙄
Kyllä ne vain kiinnittivät. Aamulla laitoin siistit putipuhtaat vaatteet päälleni ja kävin suihkussa sekä meikkasin. Se kuumeen nousu ja uudelleen lasku aiheutti sen, että olen ihan lähmäisen hikinen ja nuhjainen yhtäkkiä. Kuume on niin korkea, että hieman tärisen ja kaikki elintoimintoni ovat aivan sekaisin (mulla on joku outo pöpö). Olen jo muutenkin hieman epämiellyttävän ja ulkomaalaisen näköinen luontaisesti, joten ehkä siitä se ihmisten hyvin ilkeä reaktio.
Helsingissä näkee niin kirjavaa sakkia että siellä ei todellakaan kiinnitetä huomiota tuollaiseen
Hyvänen aika jos on paha olla oksettaa pahoinvointia niin eihän silloin pysty puhumaan tai peräti seuramaan netissä jotakin keskustelua ja kommentoimaan sinne. Itse noron sairastanut niin en voinut puoleentoista vuorokauteen tehdä mitään muuta kun maata kylpyhuoneessa oksentaen/ripulia erittäen. Ei käynyt mielessä puhua puhelimessa saati kirjoittaa yhtään mitään.