Lue keskustelun säännöt.
Miten unohtaa haaveet omasta lapsesta?
26.07.2019 |
Olen nuori nainen ja olen lapsesta asti haaveillut omasta perheestä johon kuuluisi omia lapsia. Lapsena tosin ei ikinä olisi ajatellut, että miten elämä kohtelee. Ei rahallisesti olisi varaa elättää lapsia, kiitos pieni palkkaisuuden, mutta ajattelin sen olevan asia jonka joskus saisin korjattua. Nyt kuulin lääkäriltä kantavani vakavaa periytyvää sairautta. Unelmani pirskautuivat palasiksi lattialle ja olen ollut muutaman päivän ihan sumussa omien ajatuksien kanssa.
Tiedän, että lapsen hankinta olisi tässä tilanteessa erittäin itsekästä, mutten voi mitään omille haaveille. Mistä keksiä uusi päämäärä omalle elämälle? Adoptio on toki vaihtoehto, mutta se on niin hankala ja kallis prosessi ja lapsi ei ole ikinä täysin oma vaan sillä on omat vanhemmat tuolla jossain.
Kuulostan varmasti ihan kamalalta ihmiseltä, mutta tunteet vaan jyllää nyt todella voimakkaasti, kun olen tajunnut tämän olevan oikeasti totta, niin oli pakko päästä purkamaan tästä jollekkin, enkä ajattele "fiksusti".
Kommentit (24)
Jokainen voi tehdä lapsen, jos haluaa.
Ei perimä haittaa.
Ei lapsenteko ole rodunjalostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, että sinulla on tuollainen sairaus. Siinä olet kuitenkin todella väärässä, että adoptiolapsi ei voisi olla täysin oma. Monilla adoptiolapsillahan ei enää ole niitä biologisia vanhempia elossa tai jos on he eivät ole millään tavalla lapsen elämässä mukana. Esimerkiksi hyvä ystäväni on adoptoitu Vietnamista. Hänet löydettiin kadulta vauvana. Kukaan ei edes tiedä, ketkä hänen biologisia vanhempiaan ovat. Hän on adoptiovanhempiensa lapsi sataprosenttisesti, vaikka heillä eri geenit onkin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi tehdä lapsen, jos haluaa.
Ei perimä haittaa.
Ei lapsenteko ole rodunjalostusta.
Kyllä se sen verran haittaa, että jos ei ole hedelmällinen, ei voi saada lapsia. Sitä ei millään taikakeinoilla muuksi muuteta.
Elämä sairaan lapsen kanssa on yhtä arvokasta kuin terveen lapsen kanssa
Vaikka sairaus olisikin vakava.
Ajan myötä kyllä keksit muutakin merkityksellistä sisältöä elämääsi kuin äitiys. t. tahattomasti lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no jos ei ole hedelmällinen, niin sitten lahjamunasolu tai adoptio lapsi.
Adoptiolapsi on ihan hyvä vaihtoehto.
Ja se lahjamunasolu kanssa, jos haluaa kantaa lapsen itse.
Vierailija kirjoitti:
Elämä sairaan lapsen kanssa on yhtä arvokasta kuin terveen lapsen kanssa
Vaikka sairaus olisikin vakava.
Mutta onko sille lapselle arvokasta elää koko elämänsä kitumalla vakavan sairauden kourissa? Itselläni ei olisi sydäntä pakottaa lasta sellaiseen vain siksi että minä haluan äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa tietenkin aikaa käsitellä uutinen. Mutta keksit kyllä varmasti muitakin asioita, joists iloita elämässäsi. Adoptio on tietenkin vaihtoehto tai vaikka sporttikummiksi ryhtyminen, voit osallistua muiden lasten elämään vaikket äitinä. Keskity muihin ihmissuhteisiisi jos ihmissuhteet ovat sinulle kaikki kaikessa. En voi muuta neuvoa antaa, ikävä uutinen. Toisaalta voit olla onnellinen, että sait tietää periytyvästä sairaudesta ennen kuin sait vaikeasti sairaan lapsen. Tai mikäli kyse oli hedelmättömyydestä niin edelleen pätee että onneksi olet itse elossa ja vapaa tekemään melkein mitä tahansa.
Minulla on niin huono perimä, että lähipiiri varmaan ajattelee, että olen itsekkäästi hankkinut lapsia.
Lapset ovat kuitenkin parasta, mitä on elämässäni.
Ja uskon, että heistä tulee hyviä veronmaksajia valtiolle myös!
Ja että he jaksavat tehdä töitä 85-vuotiaiksi asti, riippumatta "huonoista geeneistäni", koska lääkkeillä heidän sairauksiaan voidaan hoitaa... Ja lääketiede kehittyy koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä sairaan lapsen kanssa on yhtä arvokasta kuin terveen lapsen kanssa
Vaikka sairaus olisikin vakava.Mutta onko sille lapselle arvokasta elää koko elämänsä kitumalla vakavan sairauden kourissa? Itselläni ei olisi sydäntä pakottaa lasta sellaiseen vain siksi että minä haluan äidiksi.
Elämä voi olla rikasta, vaikka olisi vakava sairaus. Ja aina elämä on yhtä arvokasta.
Jos sairautesi liittyen on olemassa jokin potilasyhdistys, niin ota sinne yhteyttä ja saat sieltä vinkkejä ja vertaistukea vaikka vanhemmuuteen / lapsenteko kysymyksiin liittyen.
Tsemppiä Vauva haaveisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä sairaan lapsen kanssa on yhtä arvokasta kuin terveen lapsen kanssa
Vaikka sairaus olisikin vakava.Mutta onko sille lapselle arvokasta elää koko elämänsä kitumalla vakavan sairauden kourissa? Itselläni ei olisi sydäntä pakottaa lasta sellaiseen vain siksi että minä haluan äidiksi.
Elämä voi olla rikasta, vaikka olisi vakava sairaus. Ja aina elämä on yhtä arvokasta.
Jos sairautesi liittyen on olemassa jokin potilasyhdistys, niin ota sinne yhteyttä ja saat sieltä vinkkejä ja vertaistukea vaikka vanhemmuuteen / lapsenteko kysymyksiin liittyen.
Tsemppiä Vauva haaveisiin!
Voi toki. Mutta se voi olla myös pelkkää kitumista ja tuskaa. Riippuu täysin siitä, millainen sairaus on kyseessä. Jos tietää, että kyseessä on paljon kipuja ja varhaisen kuoleman aiheuttava sairaus, koen että on todella itsekästä jos siitä huolimatta tekee lapsen. Jos sairauden kanssa voi kuitenkin elää täysipainoista tai edes melkein täysipainoista elämää, tilanne on tietenkin eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan liikaa maalailua ja höpö höpöä. "Nyt kuulin lääkäriltä kantavani vakavaa periytyvää sairautta." Ihan tosta noin vaan. Juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä sairaan lapsen kanssa on yhtä arvokasta kuin terveen lapsen kanssa
Vaikka sairaus olisikin vakava.Mutta onko sille lapselle arvokasta elää koko elämänsä kitumalla vakavan sairauden kourissa? Itselläni ei olisi sydäntä pakottaa lasta sellaiseen vain siksi että minä haluan äidiksi.
Elämä voi olla rikasta, vaikka olisi vakava sairaus. Ja aina elämä on yhtä arvokasta.
Jos sairautesi liittyen on olemassa jokin potilasyhdistys, niin ota sinne yhteyttä ja saat sieltä vinkkejä ja vertaistukea vaikka vanhemmuuteen / lapsenteko kysymyksiin liittyen.
Tsemppiä Vauva haaveisiin!
Työskentelen vaikeavammaisten ihmisten parissa ja olen nähnyt, millaista heidän elämänsä on. Kaikkien kohdalla en todellakaan kutsuisi sitä rikkaaksi. Ellei sitten ajattele, että kärsimys jotenkin mystisesti jalostaa ja tekee paremman ihmisen. Jokainen elämä on toki arvokas, mutta ehdoin tahdoin en saattaisi maailmaan lasta, jos tietäisin hänen kärsivän niin kuin osa asiakkaistani kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli varmaan liian vaikea keksiä mikä tämä sairaus on tai miksi se nyt yhtäkkiä ilmeni. Mutta ei se näytä haittaavaan, jokainen voi höpöön tarttua ihan oman mielikuvituksen avulla.
Lahjamunasolu tosiaan on varmasti hyvä vaihtoehto, jos pelkäät sairautesi periytyvän lapsellesi ja tekevän hänen elämästään hankalaa.
Adoptiolapsikin on kyllä aivan oma, ja häneenkin varmasti kiintyisit ajan kanssa, mutta prosessina varmasti pidempikestoinen ja raskaampi saada adoptiolapsi kuin lapsi hedelmöityshoidoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä sairaan lapsen kanssa on yhtä arvokasta kuin terveen lapsen kanssa
Vaikka sairaus olisikin vakava.Mutta onko sille lapselle arvokasta elää koko elämänsä kitumalla vakavan sairauden kourissa? Itselläni ei olisi sydäntä pakottaa lasta sellaiseen vain siksi että minä haluan äidiksi.
Elämä voi olla rikasta, vaikka olisi vakava sairaus. Ja aina elämä on yhtä arvokasta.
Jos sairautesi liittyen on olemassa jokin potilasyhdistys, niin ota sinne yhteyttä ja saat sieltä vinkkejä ja vertaistukea vaikka vanhemmuuteen / lapsenteko kysymyksiin liittyen.
Tsemppiä Vauva haaveisiin!
Työskentelen vaikeavammaisten ihmisten parissa ja olen nähnyt, millaista heidän elämänsä on. Kaikkien kohdalla en todellakaan kutsuisi sitä rikkaaksi. Ellei sitten ajattele, että kärsimys jotenkin mystisesti jalostaa ja tekee paremman ihmisen. Jokainen elämä on toki arvokas, mutta ehdoin tahdoin en saattaisi maailmaan lasta, jos tietäisin hänen kärsivän niin kuin osa asiakkaistani kärsii.
Mistä päättelit tämän sairauden, jota ap kantaa, olevan vaikeavammaisuuteen johtava. Ap ilmeisesti on terve. Ja nyt sitten lääkäriltä kuuli tätä kantavansa. Yhtään ei kiinnosta mikä tai miten tämä sairaus periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan liikaa maalailua ja höpö höpöä. "Nyt kuulin lääkäriltä kantavani vakavaa periytyvää sairautta." Ihan tosta noin vaan. Juu.
Hiukan nyt ymmärryksessä puutetta siellä. Ei tietenkään ihan tuosta vaan tuollainen selviä. Mutta täällä nyt ei tarvitse avata jokaista yksityiskohtaa, jotka diagnoosia ovat seuranneet. Jokainen vähänkään ajattelukykyinen tietää, että ennen diagnoosia on tehtävä tutkimuksia. Joskus isompia, joskus pienempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan liikaa maalailua ja höpö höpöä. "Nyt kuulin lääkäriltä kantavani vakavaa periytyvää sairautta." Ihan tosta noin vaan. Juu.
Hiukan nyt ymmärryksessä puutetta siellä. Ei tietenkään ihan tuosta vaan tuollainen selviä. Mutta täällä nyt ei tarvitse avata jokaista yksityiskohtaa, jotka diagnoosia ovat seuranneet. Jokainen vähänkään ajattelukykyinen tietää, että ennen diagnoosia on tehtävä tutkimuksia. Joskus isompia, joskus pienempiä.
Kirjoitus kuin huonosta reginasta. Ihan höpöä ja varsinkin, jos oikeasti kantaisi jotain geenivirhettä. Kukaan ei kirjoittaisi, että lääkäri kertoi tämän. Tässä on ihan kaikki vain huonon kynäilijän tietämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä sairaan lapsen kanssa on yhtä arvokasta kuin terveen lapsen kanssa
Vaikka sairaus olisikin vakava.
Lapsi, joka kuolee 18-vuotiaana neurologiseen rappeumasairauteen, on varmasti samaa mieltä.
Lahjamunasolu?