Mistä tietää että rakkaus puolisoon on kuollut?

Sanoppa se. Itekki ollu yhdessä miehen kanssa 17 v ja aika kämppäkaveri pohjalla alkaa olemaan. Minä haluaisin muuttaa pois ja kokeilla miltä alkaa tuntuun vai tuntuuko missään. Mut ei ole niin yksinkertaista ku on lapsetki siinä. Harmittaa ku muutosta haluais mut ei uskalla tehä mitään. :,(

Kysymys on epäoleellinen. Vihkikaavassa kysytään: Tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, ei sitä, rakastatko. 

Olet vastannut tähän kysymykseen: "Tahdon", joten nyt on aika näyttää luonteesi lujuus ja alkaa tehdä töitä liittonne eteen. Omissa epämääräisissä tunteissa vellominen ja tuuliviirimäinen rakastan/en rakasta -poukkoilu ei kuulu avioliittoon.

Kyllä sen tietää, että rakkaus on loppunut. Aivan sama onko toinen olemassa. Ärsyttää kaikki mikä liittyy siihen puolisoon. Yhdessä oltiin 21 vuotta ja viimeiset kolme vuotta meni huonosti. Ei juuri puhuttavaa. Ei tehty yhdessä mitään kun ex-mies ei halunnut eikä nukuttu yhdessä. Sitten huomasin etten minäkään halunnut ja ihastuin toiseen mieheen. Kolme lasta meilläkin.

Tulostin netistä eropaperit ja täytin. Ja x kirjoitti myös eli haimme eroa yhdessä. Yksinkin voi eli ei tarvi toisen suostumista. Asunto hakuun. Siitä sitten eron harkinta-aika, sain vuokra-asunnon. Lasten asiat lastenvalvojalla ym.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on epäoleellinen. Vihkikaavassa kysytään: Tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, ei sitä, rakastatko. 

Olet vastannut tähän kysymykseen: "Tahdon", joten nyt on aika näyttää luonteesi lujuus ja alkaa tehdä töitä liittonne eteen. Omissa epämääräisissä tunteissa vellominen ja tuuliviirimäinen rakastan/en rakasta -poukkoilu ei kuulu avioliittoon.

Tuon vuoksi avioliitto kannattaa jättää väliin. Käytännössä kirjaimellisesti otettuna lupaus sietää mitä tahansa niin kauan kuin molemmissa henki pihisee.

Entä jos kasvaa erilleen ja alkaa muut kiinnostamaan..?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kasvaa erilleen ja alkaa muut kiinnostamaan..?

Harvoin se ruoho on kuitenkaan vihreämpää oikeasti. Luulen että sinulla on nyt vain joku ikä- tms. kriisi, joka menee kyllä ohi itsestään jos et turhia hötkyile. 

Kaikki muu kiinnostaa enemmän.

Tämä on kyllä ihan kauhia tunne mut en haluais pilata kaikkea. Ehkä joudun vaan odottaan... Ikäkriisiki voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kasvaa erilleen ja alkaa muut kiinnostamaan..?

Se saattaa olla ihan vaan hormonaalista. Monet tuossa neljänkympin tienoilla eroavat, koska itse muuttuvat sisäisesti ja haluavat muutosta. Kun mitään muuta ei voida konkreettisesti muuttaa, niin joko aletaan treenaamaan tai puoliso laitetaan vaihtoon.

Voihan sitä kiinnostumista suunnata muuhunkin kun suhteisiin. Mitenkäs olisi uusi asunto? Uusi paikkakunta? Uusi harrastus? Tai uusi työ?

Ehkä olet oikeassa

Itse huomasin siinä vaiheessa, kun aloin tavallaan vältellä puolison fyysisiä lähestymisiä ja en malttanut olla esimerkiksi halattavana. Vietin aikaa paljon enemmän ystävien kanssa ja harrastuksissa, puolison kanssa en tehnyt enää oikein mitään. Oltiin kämppiksiä ja ystäviä, edelleen ollaan ystäviä.

Ei minulla ainakaan rakkaus tule pakottamalla tai tahdolla ketään ihmistä kohtaan. Jos rakkaus häviää tai sitä ei tunne ollenkaan, niin en minä millään psyykkaamisella ja pakolla saa sitä aikaiseksi, jotenkin hölmö ajatuskin. Ei enää koskaan naimisiin juuri tuon takia, että hampaat irvess olisi pakko olla vihkikaavan tahtoon vedoten, vaikka tilanne olisi mikä eikä muuttuisi.

Mutta ap:n kysymykseen, otin asian puheeksi, muutin omaan asuntoon ja muuton myötä tajusin haluavani lopullista eroa. Tuntuu liian hyvältä tämä yksin asuminen. En tarvitse onnellisuuteen toista ihmistä, joten en ole riippuvainen siitä, että rinnalla olisi pakko olla joku. Minun elämässäni suhteen pitää tuoda enemmän positiivisia asioita, kuin olla hidasteena tai taakkana omassa elämässä ja omien haaveiden suhteen. Tämä tosin vain oma mielipiteeni (ja meillä ei ole lapsia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kasvaa erilleen ja alkaa muut kiinnostamaan..?

Se saattaa olla ihan vaan hormonaalista. Monet tuossa neljänkympin tienoilla eroavat, koska itse muuttuvat sisäisesti ja haluavat muutosta. Kun mitään muuta ei voida konkreettisesti muuttaa, niin joko aletaan treenaamaan tai puoliso laitetaan vaihtoon.

Voihan sitä kiinnostumista suunnata muuhunkin kun suhteisiin. Mitenkäs olisi uusi asunto? Uusi paikkakunta? Uusi harrastus? Tai uusi työ?

Ei auttanut minulla. Olen aloittanut vaikka mitä uusia harrastuksia ja teen töitä eri aloilla eri paikoissa, ei nämä asiat eropäätöstäni toppuuttaneet. Oikeastaan päin vastoin. Nro 11

Jos ajatus elämästä ilman toista tuntuu selkeästi paremmalta kuin elämä tämän kanssa. Siinäkin vaiheessa kannattaa vielä miettiä, että onko se enemmänkin vaihtelu omassa elämässä mitä kaipaa ja kannattaisiko ennemminkin käydä vaan vaikka reissussa jonkun kaverin kanssa päätään tuulettamassa, hankkia uusi harrastus tai vaikka vaihtaa yhdessä kumppanin kanssa maisemaa hetkeksi?

Sitten taas jos toinen ällöttää ja inhottaa ihan 247 niin asiaa voi olla vaikea korjata. Puhukaa, käykää vaikka terapeutilla yhdessä ja erikseen, niin saatte selvyyden tilanteeseen.