Voisiko lapseni kärsiä jostain neurologisesta häiriöstä?
Perusluonteeltaan lapsi on iloinen ja huumorintajuinen. Nämä piirteet varsinkin silloin, kun saa olla kotona ilman sen kummempia stressitekijöitä ja keskittyä omiin juttuihinsa, esim lukemiseen ja leikkimiseen.
Ristiriitatilanteet ovat hyvin vaikeita. Lapsi saattaa juuttua johonkin tunnetilaan, josta on vaikea päästä yli. Raivokohtaus sattaa kestää kaksi tuntia. Raivokohtaus saattaa tulla esim siitä, jos vaadin tietyn, yhteisesti sovitun säännön noudattamista, mutta jos lapsi ei kuitenkaan haluaisi irtautua tekemästään asiasta. Toisaalta on hyvinkin tarkka säännöistä. Hänellä on myös taipumusta jäädä jankuttamaan samoista asioita. Hänen on siis vaikea päästä asioiden yli.
Raivokohtauksiin on välillä liittynyt aggressiivista käytöstä, esim tavaroiden heittelyä ja lyömistä/puremista. Raivoaa vain kaikista lähimmilleen, esim minulle ja joskus läheisille isovanhemmilleen. Opettaja on kertonut myös jumittumisesta ja siitä, että poikani on vaikea siirtyä tehtävästä toiseen. Toisaalta käytös koulussa moitteetonta ja poikani on hyvä oppilas, jolla on erityisen hyvä keskittymiskyky oppitunneilla. Siirtymävaiheet kuitenkin haastavia myös kotona, esim jos olemme lähdössä jonnekin.
Lapsella on hyvät akateemiset taidot. Oppi lukemaan jo ennen kouluikää ja lukee päivittäin paljon ja kirjasto on hänen lempipaikkansa. Hänellä on loputon tiedonjano ja jatkuvasti kyselemässä kaikesta.
Olemme nyt jonottamassa perheneuvolan tarkempiin tutkimuksiin. Olisi kuitenkin kiva kuulla, onko nämä oireet tuttuja teille eityislasten vanhemmille.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Olin tuollainen lapsena. Minulla on Asperger. Sekä yliopisto- ja AMK-tutkinnot ja perhe.
Saitko apua lapsena?
onko enää nykyään olemassa aspergeria? eikös kaikki ole enemmän tai vähemmän autisteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuollainen lapsena. Minulla on Asperger. Sekä yliopisto- ja AMK-tutkinnot ja perhe.
Saitko apua lapsena?
Enpä saanut, olen lähemmäs viisikymppinen. Akateemiset taidot olivat loistavat, joten ”ongelmat” sivuutettiin näppärästi. Sieltähän se sitten kolmissakymmenissä kaatui kaikki niskaan - tällöin myös hakeuduin sairaalaan tutkimuksiin, olen aika klassinen tapaus ja nainen.
Voi olla, mutta voi olla että ei. Olen itse ollut aina samanlainen ja ei ole mitään diagnosoituja häiriöitä. Aikuistuttuani olen jopa oppinut hallitsemaan käytökseni niin etten raivoile, juutu tms. Mutta silloin kun ei ole pakko siirtyä tehokkaasti asiasta toiseen, siirtymävaikeudet on kyllä erittäinkin kovia.
Poikani oli myöskin hyvin pitkälle juuri tuollainen. Tourette diagnosoitiin 9v iässä. Hänellä oli joitakin äänellisiä ja motorisia tic ejä, mutta niin lieviä/hassuja että itse pidimme niitä hänen ominaisuutenaan. Se miksi hakeuduimme perheneuvolaan oli juurikin ne lisääntyneet agressiokohtaukset. Itse aloin epäillä Tourettea pitkällisten epätoivoisten tiedonhakujen ja googletusten jälkeen. Sitten ensimmäisellä käynnillä lastenpsyk. polilla lastenpsykiatri kertoi, että "ihan selvä Tourette tapaus". Sitä jotenkin sokeutuu oman lapsensa ominaisuuksille, eikä välttämättä huomaa hänen erikoisuuttaan verrattuna muihin saman ikäisiin lapsiin.
Ravinnon puutteesta ne kärsii. Kiitos suositusruuan..
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon puutteesta ne kärsii. Kiitos suositusruuan..
Ja sinä harmaan aivokudoksen vähyydestä. Kiitos vanhempiesi.
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon puutteesta ne kärsii. Kiitos suositusruuan..
Tämä on ihan totta. Suositusruoka on ravinnotonta keinoruokaa eikä sovi varsinkaan kasvaville lapsille.
Hyvä, että olette menossa tutkimuksiin. Kuulostaa nimittäin siltä, että jotain pulmaa on, jos ongelmia on sekä koulussa että kotona. Yksi diagnooseihin vaikuttava asia onkin oireiden ilmentyminen paikasta riippumatta.
Joka tapauksessa lapsesi tulee pärjäämään, sillä hänellä on kuitenkin teidät eli huolehtivat vanhemmat! Hyvät akateemiset taidotkin auttavat pärjäämään. Silti on tärkeää, että oireilulle saadaan nimi ja apua, ettei lapsesi kasva ajatellen olevansa vain huono ja jotenkin "tyhmä". Myös koulun kannalta oikea diagnoosi ja mahdolliset tukitoimet mutu-tuntuman sijaan on hyvä juttu. Tsemppiä!
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon puutteesta ne kärsii. Kiitos suositusruuan..
Nänhän se on, ruuankorvikkeita keinorasvoineen. Tosi hyvää ravintoa lapsille. Sitten ihmetellään sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olette menossa tutkimuksiin. Kuulostaa nimittäin siltä, että jotain pulmaa on, jos ongelmia on sekä koulussa että kotona. Yksi diagnooseihin vaikuttava asia onkin oireiden ilmentyminen paikasta riippumatta.
Joka tapauksessa lapsesi tulee pärjäämään, sillä hänellä on kuitenkin teidät eli huolehtivat vanhemmat! Hyvät akateemiset taidotkin auttavat pärjäämään. Silti on tärkeää, että oireilulle saadaan nimi ja apua, ettei lapsesi kasva ajatellen olevansa vain huono ja jotenkin "tyhmä". Myös koulun kannalta oikea diagnoosi ja mahdolliset tukitoimet mutu-tuntuman sijaan on hyvä juttu. Tsemppiä!
T. Ope
Sanotko vanhempia huolehtiviksi, vaikka syöttävät lasta huonosti??
tuollainen minäkin oli ja olen tavallaan edelleen. asperger diag aikuisiällä ja hyvinkoulutettu introvertti. pärjään kyllä sosiaalisestikin mutta kauaa kerrallaan en jaksa.
Aika vaikea sanoa. Meidänkin lapsella on ollut tuollaista. Epäilimme aspergeria, mutta testeissä selvisi, ettei hänellä todellakaan ollut sitä. Testin tulos oli kuulemma harvinaisen selvä ja autistisia piirteitä oli lapsella harvinaisen vähän.
Hienoa, että näet, miten lapsellasi on vahvuuksia. Olet hyvä vanhempi, kun olet lähtenyt selvittämään, miten hänen kanssaan tulisi toimia.
Diagnoosesista puhutaan, kuin ne olisivat "tuomio" erilaisuuteen ja siksi jotkut vanhemmat kiivaasti vastustavat tutkimuksia. Ikään kuin lapsi siitä jotain hyötyisi,ettei etsitä selitystä ja sen myötä saada tarvittaessa apua ja tukea esim. koulunkäyntiin ja opiskeluun sekä lapsen vuorovaikutussuhteisiin.
Joku täällä kirjoitti, ettei Asperger-diagnooseja enää ole ja totta: nykyään puhutaan autismin kirjon häiriöistä. Ota puheeksi ajatuksesi perheneuvolassa. Neuropsykiatriset häiriöt ovat yleisiä, ja nykyään ne vain tunnistetaan paremmin kuin ennen.
Jos teillä on vakuutus,voit myös hakeutua yksityisen lasten neurologin tai neuropsykologin vastaanotolle, mikäli jonottaminen kestää kauan.
Lapsen ja perheen on mahdollista saada esim. neuropsykiatrista valmennusta, jonka avulla lapsen vahvuudet (esim.lapsellasi hyvä keskittymiskyky) otetaan käyttöön kun arjessa olevat siirtymät tilanteesta toiseen takkuavat.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ja perheen on mahdollista saada esim. neuropsykiatrista valmennusta, jonka avulla lapsen vahvuudet (esim.lapsellasi hyvä keskittymiskyky) otetaan käyttöön kun arjessa olevat siirtymät tilanteesta toiseen takkuavat.
Neuropsykiatrisen valmennuksen sijasta toimintaterapia on parempi vaihtoehto. Toimintaterapeuteilla on parempi osaaminen toiminnanohjauksen haasteiden kuntouttamisessa kuin nepsy-valmentajilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olette menossa tutkimuksiin. Kuulostaa nimittäin siltä, että jotain pulmaa on, jos ongelmia on sekä koulussa että kotona. Yksi diagnooseihin vaikuttava asia onkin oireiden ilmentyminen paikasta riippumatta.
Joka tapauksessa lapsesi tulee pärjäämään, sillä hänellä on kuitenkin teidät eli huolehtivat vanhemmat! Hyvät akateemiset taidotkin auttavat pärjäämään. Silti on tärkeää, että oireilulle saadaan nimi ja apua, ettei lapsesi kasva ajatellen olevansa vain huono ja jotenkin "tyhmä". Myös koulun kannalta oikea diagnoosi ja mahdolliset tukitoimet mutu-tuntuman sijaan on hyvä juttu. Tsemppiä!
T. Ope
Sanotko vanhempia huolehtiviksi, vaikka syöttävät lasta huonosti??
oletko itse unohtanut syödä läkkeet? Sori, siltä vähän kuulostaa. Vai oletko eksynyt väärään ketjuun?
Huolehdi että pääsette tutkimuksiin! Ettei ohiteta vain oireita ja sanota että "seuraillaan".
Tsemppiä!
Olin tuollainen lapsena. Minulla on Asperger. Sekä yliopisto- ja AMK-tutkinnot ja perhe.