Jos olisit maailman ainoa elossa oleva ihminen ja tietäisit sen

Pyrkisin elämään mahdollisimman pitkään. Tosin taitoni selviytyä maailmassa olisi aika heikot. 

Aina sieltä muutama ihminen väkisin löytyy . Katso last man at world komedia.   Eli eläisin mahdollisimman pitkään. Toki koittaisin päästä vähän lämpimämpään ilmastoon

Viihtyisin oikein hyvin.

Vähän riippuisi, missä kunnossa maailma on. Luulen kuitenkin, että hankkisin ensitöikseni hyvät myrkyt itseni lopettamiseen, mutta eläisin niin pitkään kun mielekkäältä tuntuu.

Siis jos vaikka murtaisin jalkani ja tietäisin ettei apua ole saatavilla, tappaisin itseni niillä lääkkeillä ennen kuin kuolisin nälkään tai tulehdukseen.

Totta kai yrittäisin elää pitkään! Tosin oon sen verran kaupunkilainen, että perusselviytymistaidot ei ole mullakaan kovin hyvät. Mutta siis lähtökohtaisesti mulla ei ole mikään ongelma olla yksin, vaikka vuosien päästä saattaisin olla jo toista mieltä tai sit hankkisin jonkun lemmikkieläimen.

Tämähän olisi oikein unelmajuttu. Ei tekisi tiukkaakaan elää mahdollisimman pitkään.

Se on ainakin varmaa, että söisin itseni heti aika lihavaksi, kun ei olisi muita ajattellemassa asiasta yhtään mitään.

Luulen kyllä että en jaksaisi elää kymmeniå vuosia yksin, olen aika seurallinen.

Kyllä mä yrittäisin elää pitkään, mutta sitähän ei tiedä vaikka jossain vaiheessa sitten kilahtaisi ja lopettaisi elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Aina sieltä muutama ihminen väkisin löytyy . Katso last man at world komedia.   Eli eläisin mahdollisimman pitkään. Toki koittaisin päästä vähän lämpimämpään ilmastoon

Missasit pointin. Haettiin siis suhtautumista yksinelämiseen maailmassa ottamatta kantaa, olisiko sellainen tilanne todellisuudessa mitenkään mahdollista syntyä.

Olisiko maailmassa kuitenkin eläimet vielä jäljellä?

Eläimet lisääntyisi aika villisti, tuskin kauaa eläisin kuitenkaan. Joku karhu söis

En pystyisi elämään. Olisi ihan hirveän yksinäistä.

Eläimet olisivat jäljellä. Ihmiset puuttuisivat, paitsi sinä.

Ap

Tavallaan elän aika yksin nytkin, joten eipä mua sinällään ahdistaisi olla viimeinen. Paitsi että av, joka on ainoa ajankuluni jäisi sitten pois. Mutta varmaan söisin ja ryyppäisin itseäni h*ä kuten nytkin, niin kauan kuin saisin kyseisiä hyödykkeitä ja sähköä jne. käsiini.

(voihan setsuuri)

Jos olisi eläimiä, etenkin oma koira, voisin pärjätä jotenkuten. Ja jos olisi kaunista luontoa, ei vain jotain ydinsodan jälkeistä tuhoa.

Mielenterveys varmaan pettäisi, mutta se varmaan ratkaisisi selviämiseni että millä tavalla. Tulisiko ns. iloinen hullu, joka juttelee kiville, vai masentuisinko pahasti. Eläimet voisi jotenkin pitää järjissään.

Eli varmaan yrittäisin selvitä ainakin alkuun ja kartoittaa tilannetta.

Tutustuisin eläimiin mutta, jos niitäkää ei olisi halaisin puita. Lukisin tietokirjoja, söisin ja herkuttelisin ja kunnes olisin lopen kyllästynyt hakeutuisin korkealle paikalle ja heittäytyisin alas kuolemaan.

Uskoakseni ihminen sekoaisi kun saisi tietää olevansa aivan yksin maailmassa. Sellaista tilannetta ei pysty edes kuvittelemaan saati sitten kestämään.

Ensimmäinen ajatus on, että yrittäisin elää pitkään.

Mutta kun asiaa miettii, tulee mieleen, että voisi tulla tosi tylsää. Masentavan tylsää.

Voisinko olla netissa, katsoa ohjelmia jne.? Mites sähkö ja vesi? Varmaan iso osa näiden toimimisesta vaatii ihmisten toimintaa, joten joutuisin luopumaan paljosta. Toisaalta vaikken voisikaan jatkaa elämääni samaan tapaan kuin normaalistikin yksin ollessa, niin varmaan pikkuhiljaa löytäisin uusia ilon aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Uskoakseni ihminen sekoaisi kun saisi tietää olevansa aivan yksin maailmassa. Sellaista tilannetta ei pysty edes kuvittelemaan saati sitten kestämään.

Kyllä minä uskon että jollain lailla pahempi voi olla tämä maailma jossa useat ovat täysin yksin kaikkien muiden keskellä. Mieti nyt itsekin, maailma täynnä ihmisiä ja juuri sinä et kelpaa kellekään, kukaan ei kaipaa. Hyvin moni joutuu sen kestämään, sekoamisesta nyt en sano mitään, kun sitähän on kovin monenlaista.