Ex-vaimo ei osaa asettaa rajoja lapsillemme

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelit, että me av:laiset tälle asialle nyt tehtäis? Vai haluatko vain haukkua exääsi?

Halusin vain tuoda toisenkin näkökulman tälle palstalle. Usein olen nähnyt täällä isien syyttelyä toimettomuudesta lasten kasvatuksessa.

Ap

Ps. Lopetan tähän. Kaikki jatkossa tulevat "Ap:n" kommentit ovat feikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä ajattelit asialle tehdä?

Minulla menee lasten kanssa hyvin ja niin kauan kuin koulussakin menee hyvin, niin olen puuttumatta. Löytäköön itse sen viisasten kiven. Vuosia siitä yritin hänelle kertoa.

Ap

Äidillä ei mene lasten kanssa hyvin? Jos lapset kuitenkin voi hyvin ja koulu menee hyvin miksi tuo aiheuttaa sinulle päänsärkyä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi lapsien kannalta aika outo tilanne, joskin kovin yleinen. Äkkiä ne oppii, että toista vanhempaa voi viedä kuus nolla ja toista ei, ja käyttäytyvät sen mukaan.

Ei oo vaikee arvata kkmman luona halutaan olla kun tulee teini-iän viinakoneilut ja muu kapinointi...sen kädettömän tietysti kun siellä voi tehdä mitä huvittaa.

Siihen auttaa lasten kasvattaminen ei kurin pitäminen ja tiukkojen rajojen asettaminen. Kyllä ne teini ikäiset niitä rajoja rikkovat vaikka molemmat pitäisi ne yhtä tiukkoina. Kasvatuksen ansiosta ehkä kapinointia ei tarvitse käydä myöhemmin elämässä.

Oletko puhunut asiasta exällesi ystävällisessä hengessä?

Ikävää, mutta onneksi sinun luonasi lapsilla on turvallisempaa. Ehkä se riittää.

Se mistä olisin tuossa itse huolissani on sisarusten välit. Minusta on tosi tärkeää huolehtia että niissä ei vallitse vahvemman laki tai jatkuva aggressio. Inhoan sellaista "lapset selvittäkööt välinsä keskenään" -asennetta, uskon että se pilaa monet sisaruussuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset leikkaavat toisiltaan pään irti jos vain silmä välttää. Kuulostaa todellisilta pikkuenkeleiltä nämä sinun lapsesi.

Kurittomia vain äidin läsnäollessa. Mitä et ymmärtänyt?

Ap

Joskus lapset uskaltavat ovat tavallisesti omia itsejään vain silloin, kun turvallinen aikuinen läsnä. On hyvin yleistä, että lapset sinnittelevät koulussa, isovanhemmilla tai sen etävanhemman luona, mutta räjähdys tapahtuu sitten kotona.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut asiasta exällesi ystävällisessä hengessä?

Ikävää, mutta onneksi sinun luonasi lapsilla on turvallisempaa. Ehkä se riittää.

Se mistä olisin tuossa itse huolissani on sisarusten välit. Minusta on tosi tärkeää huolehtia että niissä ei vallitse vahvemman laki tai jatkuva aggressio. Inhoan sellaista "lapset selvittäkööt välinsä keskenään" -asennetta, uskon että se pilaa monet sisaruussuhteet.

Eniten sisrus suhteet mielestäni kärsii siitä että ei luoteta siihen että sisarukset osaavat selvittää erilaisia tilanteita, välillä myös niitä ristiriita tilanteita keskenään. Jos he aina ovat tottuneet siihen että joku asentaa rajat ja kontrolloi heidän välejään miten he myöhemminkään osaa välejään ylläpitää ilman äidin tai isin apua. Joskus lapset ehkä tarvitsevat kiperimmissä tilanteissa pientä ohjausta mutta itse olen ainakin tyytyväinen että omani osaavat silloin apua pyytää ihan itse, eikä minun tarvitse olla koko ajan vahtimassa saati miettimässä kumpi on heikommassa asemassa ja asettua hänen puolelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut asiasta exällesi ystävällisessä hengessä?

Ikävää, mutta onneksi sinun luonasi lapsilla on turvallisempaa. Ehkä se riittää.

Se mistä olisin tuossa itse huolissani on sisarusten välit. Minusta on tosi tärkeää huolehtia että niissä ei vallitse vahvemman laki tai jatkuva aggressio. Inhoan sellaista "lapset selvittäkööt välinsä keskenään" -asennetta, uskon että se pilaa monet sisaruussuhteet.

Eniten sisrus suhteet mielestäni kärsii siitä että ei luoteta siihen että sisarukset osaavat selvittää erilaisia tilanteita, välillä myös niitä ristiriita tilanteita keskenään. Jos he aina ovat tottuneet siihen että joku asentaa rajat ja kontrolloi heidän välejään miten he myöhemminkään osaa välejään ylläpitää ilman äidin tai isin apua. Joskus lapset ehkä tarvitsevat kiperimmissä tilanteissa pientä ohjausta mutta itse olen ainakin tyytyväinen että omani osaavat silloin apua pyytää ihan itse, eikä minun tarvitse olla koko ajan vahtimassa saati miettimässä kumpi on heikommassa asemassa ja asettua hänen puolelleen.

Ehkä teillä sitten näin; minä puolestani olen kuullut aikuisilta monta tarinaa suoranaisesta kiusaamisesta ja väkivallasta sisaruksen taholta, kun vanhemmat eivät ole vaatineet hyvää käytöstä toista kohtaan ja valvoneet että se toteutuu.

Onko sulleidiotti tullut koskaan mieleen, että lapset näyttävät äitilleen tunteita, koska pitävät äitiä turvallisena? Niinhän sitä monet psykiatrit sanovat, että lapsen kiukun joutuu kestämään se kaikista läheisin vanhempi. Ehkpä lapset joutuvat pinnistelemään sinun luonasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut asiasta exällesi ystävällisessä hengessä?

Ikävää, mutta onneksi sinun luonasi lapsilla on turvallisempaa. Ehkä se riittää.

Se mistä olisin tuossa itse huolissani on sisarusten välit. Minusta on tosi tärkeää huolehtia että niissä ei vallitse vahvemman laki tai jatkuva aggressio. Inhoan sellaista "lapset selvittäkööt välinsä keskenään" -asennetta, uskon että se pilaa monet sisaruussuhteet.

Eniten sisrus suhteet mielestäni kärsii siitä että ei luoteta siihen että sisarukset osaavat selvittää erilaisia tilanteita, välillä myös niitä ristiriita tilanteita keskenään. Jos he aina ovat tottuneet siihen että joku asentaa rajat ja kontrolloi heidän välejään miten he myöhemminkään osaa välejään ylläpitää ilman äidin tai isin apua. Joskus lapset ehkä tarvitsevat kiperimmissä tilanteissa pientä ohjausta mutta itse olen ainakin tyytyväinen että omani osaavat silloin apua pyytää ihan itse, eikä minun tarvitse olla koko ajan vahtimassa saati miettimässä kumpi on heikommassa asemassa ja asettua hänen puolelleen.

Ehkä teillä sitten näin; minä puolestani olen kuullut aikuisilta monta tarinaa suoranaisesta kiusaamisesta ja väkivallasta sisaruksen taholta, kun vanhemmat eivät ole vaatineet hyvää käytöstä toista kohtaan ja valvoneet että se toteutuu.

Tuossa herää kyllä se kysymys että mistä pieni lapsi oppii käyttäytymään huonosti? Vanhemmat itse käyttäytyy huonosti toisiaan kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset leikkaavat toisiltaan pään irti jos vain silmä välttää. Kuulostaa todellisilta pikkuenkeleiltä nämä sinun lapsesi.

Kurittomia vain äidin läsnäollessa. Mitä et ymmärtänyt?

Ap

Joskus lapset uskaltavat ovat tavallisesti omia itsejään vain silloin, kun turvallinen aikuinen läsnä. On hyvin yleistä, että lapset sinnittelevät koulussa, isovanhemmilla tai sen etävanhemman luona, mutta räjähdys tapahtuu sitten kotona.

Meillä nimenomaan näin. 

Lapsi tulee isäviikonlopun jälkeen kotiin ja muutaman tunnin sisällä tulee yleensä raivokohtaus. Sitten kun raivokohtaus on ohi, niin lapsi on taas oma ihana itsensä. Itse luulen, että lapsi on kuormittunut ja purkaa pahan olonsa minulle.

eikös lapsi näytä tunteitaan eniten sen kaikista turvallisimman aikuisen seurassa?

Lapset näyttävät tuntensa sille aikuisell jonka kokevat turvalliseksi, siksi tyypillisesti mäyhäävät äidilleen eniten.

Kuulostat lapsettomalta siskoltani. Hän myös aina leuhkii miten osaa ”käsitellä” lapsiani niin että eivät kiukuttele hänelle kuten minulle. Lapset kiukuttelevat sille aikuiselle jonka kokvat turvalliseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut asiasta exällesi ystävällisessä hengessä?

Ikävää, mutta onneksi sinun luonasi lapsilla on turvallisempaa. Ehkä se riittää.

Se mistä olisin tuossa itse huolissani on sisarusten välit. Minusta on tosi tärkeää huolehtia että niissä ei vallitse vahvemman laki tai jatkuva aggressio. Inhoan sellaista "lapset selvittäkööt välinsä keskenään" -asennetta, uskon että se pilaa monet sisaruussuhteet.

Eniten sisrus suhteet mielestäni kärsii siitä että ei luoteta siihen että sisarukset osaavat selvittää erilaisia tilanteita, välillä myös niitä ristiriita tilanteita keskenään. Jos he aina ovat tottuneet siihen että joku asentaa rajat ja kontrolloi heidän välejään miten he myöhemminkään osaa välejään ylläpitää ilman äidin tai isin apua. Joskus lapset ehkä tarvitsevat kiperimmissä tilanteissa pientä ohjausta mutta itse olen ainakin tyytyväinen että omani osaavat silloin apua pyytää ihan itse, eikä minun tarvitse olla koko ajan vahtimassa saati miettimässä kumpi on heikommassa asemassa ja asettua hänen puolelleen.

Ehkä teillä sitten näin; minä puolestani olen kuullut aikuisilta monta tarinaa suoranaisesta kiusaamisesta ja väkivallasta sisaruksen taholta, kun vanhemmat eivät ole vaatineet hyvää käytöstä toista kohtaan ja valvoneet että se toteutuu.

Tuossa herää kyllä se kysymys että mistä pieni lapsi oppii käyttäytymään huonosti? Vanhemmat itse käyttäytyy huonosti toisiaan kohtaan?

Kyllähän sisarukset herkästi ärsyttävät toisiaan, haukkuvat, riitelevät ja saattavat fyysisesti tapellakin. Vaikka vanhemmat eivät mätkisi toisiaan. Tai tällaista olen nähnyt ja kuullut monissa perheissä, joissa vanhemmilla vaikuttaa olevan hyvä suhde ja eivät tappele.

Meillä ei siis ole tappeluja eikä kovia riitoja ollut lapsilla, mutta mä puutun herkästi esimerksi lällättelyyn ja tylyyn puheeseen toiselle, tai jos toinen ei vastaa kun toinen kysyy tms. Ja lapset kohtelevat toisiaan yleensä hyvin kauniisti ja huomaavaisesti. Uskon, että näillä asioilla on yhteys.

Onkohan minun eksäni kirjoittanut tämän? Hänen "kurinpitonsa" on kiroilua, haukkumista, karjumista ja alistamista. Lapset soittelevat isältään minulle hysteerisiä puheluita kun "iskä uhkaa tappaa itsensä jos minä kiukuttelen". Eivät yksinkertaisesti uskalla juuri rettelöidä kun isä ei niitä tilanteita kykene rakentavasti hoitamaan. Että asioilla on todellakin aina kaksi puolta.