Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei sinä entinen vastuutaottamaton henkilö, missä vaiheessa aloit ottamaan vastuun tekemisistäsi/sanomisistasi?
23.07.2019 |
No kokeillaanpas sitten näin, jos munaskut ja bolskut on liikaa ;)
Eli "Piti pitää etätyöpäivä, mutta päätinkin nyt aloittaa sen tällaisella aloituksella av:lle.
Eli, sinä entinen vastuuta ottamaton mies(toki naisetkin saavat vastata tuntemiensa miesten puolesta) mikä olis se tilanne kun kasvatit nämä henkiset killuttimet? Itse (vaikka nainen olenkin) kasvatin ne tuossa myöhäisteini-iässä, kun ajattelin alkaa ottaa vastuun tekemisistäni ja sanomisistani. Sen jälkeen on tullut rutkasti lisää itsevarmuutta, enkä ole pelännyt enää mokaamista, tai jättänyt asioita levälleen.
Mikä teillä oli se tilanne, kun tajusitte että nyt on alettava ottaa härkää sarvista, ja anteeksipyynnön lisäksi täytyy oppia virheistä(ettei toista niitä enää) ja korjata tilanne siltä osin kuin se on enää mahdollista. Eli vaikka turpaan tulisi, niin silti et heittäytynyt enää itkupotkuraivarilla permantoon itkemään miten KAIKKI MUUT taas pilasivat kaiken, etkä enää marttyyrinä avannut kaljatölkkiä, kun on niin rankkaa, ja kukaan ei ymmärrä, vaan huomasit että rankkuus poistuukin sillä että sinä itse otat teoistasi ja sanoistasi vastuun?
T: mieheni puolesta kyselen
Kommentit (17)
Mulla vasta valitettavasti lähemmäs 40 vuoden ikää. Siihen asti olin lusmu ja selittelijä ja muiden syyttelijä. Sitten tuli esim. töissä tilanne ettei niin enää tahtonut pärjätä, muut koko tiimissä inhosivat minua (syystä, koska en hoitanut omia töitäni ja lisäksi puolustauduin syyttämällä muita) ja olivat kannelleet minusta. Pakko oli ryhdistäytyä. Koville otti ja kesti useamman vuoden että onnistui. Mutta samalla pääsin vetelyydestä muussakin elämässäni, esim. ennen en koskaan laittanut mitään ruokia kotona vaan söin vain eineksiä tai ravintolaruokaa, kun "ei jaksa, ei viitsi", mutta ryhdistäydyin tässäkin asiassa, samoin kodin siivoamisessa.
Luulen että niillä, joilla on puoliso tai lapsia, ryhtiliike on otettava aikaisemmin, mutta minä kun olin vanhanapiikana elellyt, olin onnistunut luovimaan hyvin vetelällä tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29- vuotiaana avioeron jälkeen. Paljon on tullut opittua siitä suhteesta ja itsestä.
En ole vielä alkanut. Katellaan tuossa syssymmällä.
m41
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasta valitettavasti lähemmäs 40 vuoden ikää. Siihen asti olin lusmu ja selittelijä ja muiden syyttelijä. Sitten tuli esim. töissä tilanne ettei niin enää tahtonut pärjätä, muut koko tiimissä inhosivat minua (syystä, koska en hoitanut omia töitäni ja lisäksi puolustauduin syyttämällä muita) ja olivat kannelleet minusta. Pakko oli ryhdistäytyä. Koville otti ja kesti useamman vuoden että onnistui. Mutta samalla pääsin vetelyydestä muussakin elämässäni, esim. ennen en koskaan laittanut mitään ruokia kotona vaan söin vain eineksiä tai ravintolaruokaa, kun "ei jaksa, ei viitsi", mutta ryhdistäydyin tässäkin asiassa, samoin kodin siivoamisessa.
Luulen että niillä, joilla on puoliso tai lapsia, ryhtiliike on otettava aikaisemmin, mutta minä kun olin vanhanapiikana elellyt, olin onnistunut luovimaan hyvin vetelällä tyylillä.
Kiitos, olit kuin mieheni on nyt. Saamattomuus ja vetelehtiminen kuuluu tuohon samaan sarjaan, että yritetään muk jotenkin päästä helpommalla, ja on omaksuttu velliperus tyyli. Hän sanoo haluavansa siitä kovasti pois. Mietin vain että jaksanko tässä enää odotella.
Ihme kysymys. Mutta itselläni joskus kun peruskoulu ja elatus kotoa loppui siinä 15-16 vuotiaana. Toki töissä olin ollut jo paljon aiemmin.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mutta itselläni joskus kun peruskoulu ja elatus kotoa loppui siinä 15-16 vuotiaana. Toki töissä olin ollut jo paljon aiemmin.
M41
Kysymystä onkin vaikea ymmärtää sellaisen joka on aina ollut vastuunsa ottava. Moni kuitenkin tuntee, tai on jopa itse vellihousu, joka mielellää antaisi toiset hoitaa kaikki asiat, ja ettei itse tarvitsisi kuin hengailla, ja jos tekee tai sanoo väärin, niin vetäydytään vain pois, eikä oteta mitään vastuuta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mutta itselläni joskus kun peruskoulu ja elatus kotoa loppui siinä 15-16 vuotiaana. Toki töissä olin ollut jo paljon aiemmin.
M41
Kysymystä onkin vaikea ymmärtää sellaisen joka on aina ollut vastuunsa ottava. Moni kuitenkin tuntee, tai on jopa itse vellihousu, joka mielellää antaisi toiset hoitaa kaikki asiat, ja ettei itse tarvitsisi kuin hengailla, ja jos tekee tai sanoo väärin, niin vetäydytään vain pois, eikä oteta mitään vastuuta mistään.
Kaikkihan me on joskus oltu vastuuta ottamattomia, nimittäin lapsena. Minusta tuo 15-16v alkaa olla aika max aika kun ihmisen pitää sitä vastuuta kantaa.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mutta itselläni joskus kun peruskoulu ja elatus kotoa loppui siinä 15-16 vuotiaana. Toki töissä olin ollut jo paljon aiemmin.
M41
Kysymystä onkin vaikea ymmärtää sellaisen joka on aina ollut vastuunsa ottava. Moni kuitenkin tuntee, tai on jopa itse vellihousu, joka mielellää antaisi toiset hoitaa kaikki asiat, ja ettei itse tarvitsisi kuin hengailla, ja jos tekee tai sanoo väärin, niin vetäydytään vain pois, eikä oteta mitään vastuuta mistään.
Kaikkihan me on joskus oltu vastuuta ottamattomia, nimittäin lapsena. Minusta tuo 15-16v alkaa olla aika max aika kun ihmisen pitää sitä vastuuta kantaa.
M41
Et ymmärrä tätä aloitusta. Et voi tosissasi sanoa, että olet samanlainen ihminen kuin 16-vuotiaana. Kukaan nelikymppinen ei ole samalla tasolla kuin teini-iässä. Joko nyt sulle aukeni tämä aloitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mutta itselläni joskus kun peruskoulu ja elatus kotoa loppui siinä 15-16 vuotiaana. Toki töissä olin ollut jo paljon aiemmin.
M41
Kysymystä onkin vaikea ymmärtää sellaisen joka on aina ollut vastuunsa ottava. Moni kuitenkin tuntee, tai on jopa itse vellihousu, joka mielellää antaisi toiset hoitaa kaikki asiat, ja ettei itse tarvitsisi kuin hengailla, ja jos tekee tai sanoo väärin, niin vetäydytään vain pois, eikä oteta mitään vastuuta mistään.
Kaikkihan me on joskus oltu vastuuta ottamattomia, nimittäin lapsena. Minusta tuo 15-16v alkaa olla aika max aika kun ihmisen pitää sitä vastuuta kantaa.
M41
Kysymys olikin jo aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kysymys. Mutta itselläni joskus kun peruskoulu ja elatus kotoa loppui siinä 15-16 vuotiaana. Toki töissä olin ollut jo paljon aiemmin.
M41
Kysymystä onkin vaikea ymmärtää sellaisen joka on aina ollut vastuunsa ottava. Moni kuitenkin tuntee, tai on jopa itse vellihousu, joka mielellää antaisi toiset hoitaa kaikki asiat, ja ettei itse tarvitsisi kuin hengailla, ja jos tekee tai sanoo väärin, niin vetäydytään vain pois, eikä oteta mitään vastuuta mistään.
Kaikkihan me on joskus oltu vastuuta ottamattomia, nimittäin lapsena. Minusta tuo 15-16v alkaa olla aika max aika kun ihmisen pitää sitä vastuuta kantaa.
M41
Et ymmärrä tätä aloitusta. Et voi tosissasi sanoa, että olet samanlainen ihminen kuin 16-vuotiaana. Kukaan nelikymppinen ei ole samalla tasolla kuin teini-iässä. Joko nyt sulle aukeni tämä aloitus?
En tietenkään ole samanlainen, kuin tuon ikäisenä. Mutta tuolloin aloin kantamaan vastuun tekemisistäni ja myös taloudellisesti. Toki virheitä tuli tehtyä, mutta itse ne tuli selvitettyä kuten nykyäänkin.
M41
Pikku huomio: sanavalinnoilla kuten "kasvattaa killuttimet" ylläpidetään ajattelua, että yleensä mies olisi useammin se enemmän vastuuta ottava sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikku huomio: sanavalinnoilla kuten "kasvattaa killuttimet" ylläpidetään ajattelua, että yleensä mies olisi useammin se enemmän vastuuta ottava sukupuoli.
Pahoittelen mielipahaasi. Omasta kokemuksestani voin sanoa että killuttimet löytyy useammin naiselta kuin mieheltä.
ap
Olen just kasvattamassa. En haluu menettää naisystävääni, ja hän on muhun jo niin pettynyt, että jos nyt en miehisty, niin ero tässä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n aloituksessa kuvailema ihmistyyppi on ihan vieras itselleni. En meinaa edes tunnistaa, mistä puhutaan. Veikkaan, että joskus yläasteella aloin ottaa sitä vastuuta.
Voisko saada konkreettisia esimerkkejä esim. työ- ja perhe-elämästä, kun en tajua mistä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloituksessa kuvailema ihmistyyppi on ihan vieras itselleni. En meinaa edes tunnistaa, mistä puhutaan. Veikkaan, että joskus yläasteella aloin ottaa sitä vastuuta.
Voisko saada konkreettisia esimerkkejä esim. työ- ja perhe-elämästä, kun en tajua mistä kyse.
No onko ihan pakko tulla ketjuun jos ei tiedä yhtään mistä puhutaan? Av on täynnä muitakin aiheita. Vai etkö ymmärrä niistäkään mitään?
Ex-ukko ei ikinä alkanut aikuiseksi. Mokaili minkä kerkesi kun "ei tullut mieleen" että tekee toisille vahinkoa. Ja kun tästä joku huomautti, niin ei korvaansa lotkauttanut, möllötteli vain, ja odotti että asia vain mystisesti katoaisi. Tästä syystä on ollut netinen jo kauan. Tottahan toki alkoi alko maistumaan, koska akka jätti ja lapsia ei saa nähdä. Tosiasiassa yritin viimeiseen asti saada hänet näkemään lapsiansa, mutta hänellä oli aina jotain muuta.
Alue: Aihe vapaa
Sama kuin äsken. Eli 27-vuotiaana toien lapsen jälkeen.