Olen 52-v, yritin viikonloppuna konmarittaa ja sain heitettyä pois YHDEN t-paidan.

5/5

Konmaritus on luonnonvarojen tuhlaamista.

Ottaisin pyhäastiat ja sen villatakin arkikäyttöönkin.

: D Tää oli ihana aloitus. Mäkin olen konmarittanut, mutta mulla se on ollut helppoa, sillä rupusia vaatteita oikeasti oli kertynyt kaappiin. Ja vanhoja kippoja ja kuppoja. 

Liian tavaran kierrätys eteenpäin on ok, mutta saatuaan lapsen tämä pääkonmarittaja itsekkin on tajunnut, ettei se toimi. Parempi organisoida kunnollinen säilytysjärjestelmä tavaroille en ja pidättäytyä hankkimassa lisää rojua ja vaatetta.

Voihan olla niinkin, ettet ole hankkinut mitään turhaa itsellesi. Nykyaika on helposti sellaista, että ihmiset ostavat vain ostamisen ilosta turhaa tavaraa. Nyt sitten on materiaalia, mitä voi konmarittaa.

Olet kyllä tainnut ymmärtää vähän väärin Konmarituksen idean, jos ajattelet että sen mukaan ruuvit ja kodinkoneetkin pitäisi heittää pois, koska et tunne säteilevää iloa niitä nähdessäsi. Kyllä Marie Kondon kirjoissakin sanotaan että harvalle vaikka pölynimuri tuottaa suurta iloa, mutta se kannattaa säilyttää silti tarpeellisuutensa tähden. Nimittäin, jos sitä ei olisi, ja pölyt joutuisi lattialta siivoamaan muuten, niin alkaisipa ajatus siitä, että "olisipa imuri" tuottaa iloa. Ei Konmari kehota heittämään pois tarpeellisia ja hyödyllisiä asioita, joiden säilytykseen kotona on tilaa.

Itselläni lähti 3 vuotta sitten tehdyn konmarituksen myötä kyllä pelottava määrä tavaraa roskiin/kierrätykseen. Vaatteita 1 hengen taloudesta monen monta mustaa jätesäkillistä. Kirjoja valtava määrä, samoin irtopaperia ja vihkoja. Astioita todella paljon. Ehkä et ole ollut sellainen hamstraaja kuin esim. minä olin kun sinulla ei ole ahdistavaa ja tolkutonta määrää turhaa nurkissa. 

Miten ikäsi liittyy tähän, kysyy toinen 52-vuotias

Mä teen konmarituksen joka vuosi. Jos en ole jotain kippoa/vaatetta käyttänyt vuoteen, niin en tule sitä enää käyttämäänkään. Pois vaan kaapeista lojumasta sellaiset.

Minä en kykene karsimaan tai luopumaan oikein mistään, kun muistoni kytkeytyvät niin vahvasti tavaroihin. Muistan, minkä ikäisenä sain tietyt sukat tai kirjan, missä tilanteessa olin pukeutunut millä lailla, mikä pyyhe oli mukana sillä uimarannalla, mitä laukkua käytin missäkin vaiheessa, mistä kulhosta tapasin syödä jäätelöä lukiossa kokeisiin lukiessa, mitä korua käytin hautajaisissa, milloin luin jotain lehteä, mitä pienet muistilappuset koskevat...

Jos luovun tavarasta, pelkään että oikeasti luovun samalla myös siihen liittyvästä muistosta ja koko muistiketjusta ja sitten olen taas sen verran irrallisempi omasta elämästäni. Sanotaan että et tarvitse tavaraa, muistot säilyvät aina, mutta mun aivoni toimivat kyllä niin että tarvitsen sen konkreettisen esineen muistaakseni ja järjestääkseni elämäntarinaa ja aikajanaa.

Koti on tottakai aivan täynnä tavaraa ja se ahdistaa joka päivä, mutta en pysty vähentämään niin että sillä olisi jotain merkitystä. Konmari-kirja hyllyssä on kuin huono vitsi.

Sittenhän sinulla on vain ilahduttavaa, tarpeellista tavaraa. Hienoa! Todella moni on tilanteestasi kateellinen. Meillä on kaapeissa kaikenlaista, mistä emme pidä ja mille ei ole koskaan käyttöä.

Oon 52v ja mun on vaikea heittää mitään pois, kaikki paikat pursuilee