Onko sinulla hyvät vuorovaikutustaidot? Mistä tiedät sen?

Luultavasti on. Osaan rauhoittaa suuttuneen ihmisen.

Tätä kysyttiin kirjallisesti työpaikkahaastattelun päätteeksi.

Vastasin että ei ole moitittu ja kuunteleminen on kaiken kommunikaation peruspilari.

Sain paikan.

Ei. Tiedän sen esimerkiksi siitä, että

- minut ymmärretään väärin

- tavallinen keskustelu muuttuu riitelyksi

- en saa vaikutettua muihin haluamallani tavalla.

Esim. jos peloissani pyydän kuskia vähentämään runsasta ylinopeutta, hän tulkitsee sen arvosteluksi eikä vähennä nopeutta. Kun joudun pyytämään monta kertaa, tilanne muuttuu tarpeettomaksi kinasteluksi sen sijaan, että haluamani päämäärä eli turvallisemmalta tuntuva ajovauhti toteutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Esim. jos peloissani pyydän kuskia vähentämään runsasta ylinopeutta, hän tulkitsee sen arvosteluksi eikä vähennä nopeutta. Kun joudun pyytämään monta kertaa, tilanne muuttuu tarpeettomaksi kinasteluksi sen sijaan, että haluamani päämäärä eli turvallisemmalta tuntuva ajovauhti toteutuisi.

Sinun pitää sanoa, että ”minä pelkään, kun ajat noin lujaa, haluaisin että ajaisit hiljempaa.” Jos ei toimi, niin ongelma on vastapuolen taidoissa.

up

Oli ainaki ennen.. Tuskin enää ku en asu kenenkään kanssa yms 😁

Minulla on sama kuin kolmosella.

Minua on välillä neuvottu olemaan jämäkkä ja sitkeämpi. Mutta yleensä se jämäkkyys ei ole auttanut. Siihen on suhtauduttu hankaluutena, että haluan vain tehdä itsestäni jotenkin erityisen.

Toinen, mistä olen huomannut, että vuorovaikutustaidossani jokin mättää, on se, kun olen mielestäni hienotunteinen ja annan toisille henkisesti tilaa, saan kuulla, että olenkin käyttäytynyt huonosti, kylmästi ja välinpitämätyömästi.

Välillä ihmisten seurassa tulee todella avuton ja epätietoinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama kuin kolmosella.

Minua on välillä neuvottu olemaan jämäkkä ja sitkeämpi. Mutta yleensä se jämäkkyys ei ole auttanut. Siihen on suhtauduttu hankaluutena, että haluan vain tehdä itsestäni jotenkin erityisen.

Toinen, mistä olen huomannut, että vuorovaikutustaidossani jokin mättää, on se, kun olen mielestäni hienotunteinen ja annan toisille henkisesti tilaa, saan kuulla, että olenkin käyttäytynyt huonosti, kylmästi ja välinpitämätyömästi.

Välillä ihmisten seurassa tulee todella avuton ja epätietoinen olo.

Antaako yksi ja sama ihminen tätä palautetta, vain usea samanlaista palautetta. Jos kyse on yhdestä ihmisestä, niin silloin se kertoo tästä puhujasta enemmän kuin sinusta.

Minun eksä kommentoi tuolla tavalla. Tein niin tain näin, aina se oli väärin päin. Kas kun nykyinen mieheni ei näe missään mitään vikaa.

Joo, saan ihmiset syömään kädestäni, lähes kaikki. Olen myös erityisherkkä, ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa.

En oikeasti tiedä. Olen ujo ja kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta ja kyllähän se hankaloittaa vuorovaikutusta vieraampien ihmisten kanssa. Pohjimmiltaan minulla on mielestäni kuitenkin hyvät sosiaaliset taidot ja ymmärrän hyvin tilanteita ja olen aika hyvä lukemaan ihmisiä ja sanatonta viestintää. Mutta jännittäminen ja ujous vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita ja niissä pärjäämistä. Eli vuorovaikutustaitoni ovat ehkä huonot, mutta ilman ahdistusta ne olisivat paremmat.

Voimakas empatiakyky vaikuttaa osittain keskustelutaitoonkin ja toisen ihmisen vilpitön kunnioittaminen.

Oikein hyvät. Olen lähes aina oikeassa ja teen sen hyvin selväksi kaikille läsnäolijoille. Pidän huolen, että kantani tulee varmasti kuulluksi ja ymmärretyksi. Harvoin tulee vastaväitteitä tai kritiikkiä - ja nekin kyllä tyrmään helposti.

Puhua asia aina sen kanssa jota se koskee.

Ei muille. Koska siitä joutuu muuten lopen itsekkin kärsimään.

Ei kannata kadehtia vaan kääntää se tunne voimaksi, toisen puolesta iloitsemiseksi.

Tarkka kuunteleminen.

Toisen huomiointi.

Pyrin siihen, että en puhu toisen puheen päälle.

En kontrolloi ja manipuloi puheellani.

Ei lahjoja sen vuoksi, että saisi toisen kiitoksen velkaan. Vaan aidosta välittämisestä.

Ymmärrän, että asioita voi tarkastella monelta eri näkökulmalta.

En hermostu ja ala huutamaan toiselle jos kommentti tulee kohti.

Osaan niellä loukkaukset. Ei kannata lähteä mitään toiselle kostamaan.

Jos on loukannut niin kannattaa pyytää ja antaa anteeksi, unohtaa.

Mielestäni minulla on paremmat kuin ihmisillä yleensä. Olen kyllä huomannut senkin, että hyvistä vuorovaikutustaidoista ei välttämättä ole apua, jos toisen osapuolen taidot ovat huonommat tai jos toisella ei ole edes mitään halua hyvään vuorovaikutukseen.

Työni edellyttää erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja työolosuhteissa olenkin hyvä selvittämään kinkkisiä tilanteita, rauhoittamaan ja jopa ehkäisemään konflikteja ja saan usein ihmisen ns.näkemään järjen valon, joskus kyllä aika himmeän mutta kuitenkin. Pinnani pitävyyttä ja venyvyyttå on ihmetelty ylintä johtoa myöten.

Kotioloissa olenkin sitten lähes puhumaton, mutisti nepsykirjoon diagnosoitava vahvasti itsekseen viihtyvä, joskus hyvin lyhytpinnainen tyyppi.

Näin vanhemmiten huomaa kaipaavansa sitä että työelämän ja oman minän ero ei olisi niin valtava ja olen alkanut katsella erityyppistä työtä. Vieläkö ne hakee lammasvahteja luonnonpuistoon?