Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kateellinen ystävien elämistä
18.07.2019 |
Olen vähän alta kolmekymppinen, kihloissa oleva nainen. Minulla ja miehellän on vakityöt, koti on kivannäköinen ja siellä on kaikenmaailman pelit ja vehkeet. Meillä on hieno auto ja muutenkin menee rahallisesti ihan ok vaikkei säästöjä sun muita ole. Tässä lepää ongelma: Olen niin kateellinen ystävilleni jotka saavat lapsia, ja ottavat asuntolainoja että halkean kohta tuhanteen osaan!
Mieheni tykkää materiasta, ja hän haluaa että on aina uusimmat ja hienoimmat pelit ja pensselit. Tämä ei minua sinänsä haittaa koska mies tuo taloon myös suurimman osan rahoista. Ongelmana on miehen huono taloudenhoito. En paneudu asiaan enempää mutta hän ei tosiaan osaa säästää sekä on impulsiivinen rahankäyttäjä eli en mielellään ottaisi hänen kanssaan satojen tuhansien eurojen lainaa koska se olisi minun puolelta aika riskialtista.
Olen halunnut aina lapsia, ja ympärilläni ystävät alkaa nyt yksi kerrallaan tulla raskaaksi. Sen vierestä katsominen tottakai saa minussa aikaan onnen tunteita ,mutta samalla olen jollain sairaalla tavalla KATEELLINEN. He toteuttavat minun unelmiani ja minä vaan junnaan paikallani. Mies tekee reissuhommia ja käy pahimmillaan kerran kuussa kotona. Olen aivan yksin.
Ei tälläisen ahdistuksen takia erotakkaan voi, mutta tuntuu vaan niin pahalta katsoa vierestä kun muut toteuttaa minun unelmia ja itse vaan junnaa hienossa kodissa yksin tavallaan "vankina".
Kommentit (27)
Noh, mitä luulet tulisiko miehen käytös muuttumaan lapsen myötä? Ja pystyisikö/haluaisiko hän olla enemmän kotona? Sinä tunnet hänet, mieti näitä. Muista että lapsi ei ole mikään suhteen pelastus. Kyllä sen vastuullisen otteen on lähdettävä jotenkin ihmisestä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tosiaan ymmärrä tätä minun pahaa oloani, kun koitin sanoa miten pahalta ajoittain tuntuu, hän aina vetoaa siihen että meillä sentään menee taloudellisesti paremmin kuin kaikilla ystävistämme. Ei se uusi telkkari saa minua nauttimaan yksinolosta tai tyhjästä sylistä, iloitsemaan ystävien tulevista häistä kun meidän häät tanssitaan varmaan 2030. Lapsellista, tiedän.
- AP
Eihän tuossa ole mitään lapsellista.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tosiaan ymmärrä tätä minun pahaa oloani, kun koitin sanoa miten pahalta ajoittain tuntuu, hän aina vetoaa siihen että meillä sentään menee taloudellisesti paremmin kuin kaikilla ystävistämme. Ei se uusi telkkari saa minua nauttimaan yksinolosta tai tyhjästä sylistä, iloitsemaan ystävien tulevista häistä kun meidän häät tanssitaan varmaan 2030. Lapsellista, tiedän.
- AP
Eihän tuossa ole mitään lapsellista.
Tuossa perhe-elämän kaipuussasi.
Ettekö puhuneet suunnitelmista ennen kuin muutitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Noh, mitä luulet tulisiko miehen käytös muuttumaan lapsen myötä? Ja pystyisikö/haluaisiko hän olla enemmän kotona? Sinä tunnet hänet, mieti näitä. Muista että lapsi ei ole mikään suhteen pelastus. Kyllä sen vastuullisen otteen on lähdettävä jotenkin ihmisestä itsestään.
Varmaan haluaisi, en usko että hänelläkään mukavaa on siellä työnantajan tarjoamassa homeyksiössä istua, mutta olen alkanut tajuta että raha menee hänellä aivan kaiken edelle... Pelkään tässä lähinnä sitä, että jos jään odottamaan häntä ja elämään hänen työnsä ehdoilla niin huomaanko kohta, että olen kävellyt oman onneni ohi? Tai mitä jos hän sanoo noita asioita vain siksi että olisin hiljaa (esimerkiksi että hän haluaa että rahallinen tilanne on hyvä kun lapsi tulee, mutta kuinka hyvä sen pitää hänen mielestään olla? Oi voi).
Ehkä tämä on joku silmienavaus itsellekkin, kun olen tehnyt niin paljon töitä meidän suhteemme eteen ja odotan häntä kuin koira kotona kiltisti ja hän työnsä avulla tavallaan sanelee koko elämämme ja sen kulun. Hän tosiaan reissuhommiakin tekee vain sen takia koska niistä tienaa niin älyttömän hyvin verrattuna samalla paikkakunnalla työskentelyyn. Raha sitä raha tätä
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oliko tossa mainittu syytä että miksette ala yrittää lasta,???
1. Jollei teillä ole säästöjä, niin ensiasunnosta pitää olla kuitenkin 10% jotain vakuutta. Ilman takaajia ette saa siis muutenkaan asuntoa ostettua.
2. Haluaako se mies vauvan vai onko tämä vain sun toive?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti asiaa, jos vauva on tuossa kuviossa, onko mies enemmän kotona vai käy edelleen vain kerran kuussa pahimmillaan? Olisit vauvan kanssa enemmän kuin nalkissa siellä kotona.
Harkitse, punnitse, puhu miehesi kanssa mahdollisesta tulevaisuudesta. Vastauksista voit päätellä onko teillä yhteinen tulevaisuus. Ja kun olette kihloissa, siitä on helppo lähteä.
Aina sitä on kade muille, vaikka tekisi mitä. Sinkkuna maailmaa kierrellessä ja unelmia toteuttaessa olin aivan kamalan kade seurusteleville, paikkansa tutun kotikylän nurkasta löytöneille kavereilleni, joilla oikein parisuhde kukoisti.
Nyt muutaman vuoden elämäni miehen kanssa viettäneenä olen niin hirvittävän kade kaikille, joiden suhdetta mieskin haluaa viedä eteenpäin. Meillä on ihana koti, suloisin lemmikki, molemmilla töitä ja ollaan onnellisia, MUTTA vaikka miten vihjaa ja kiertää ja kaartaa, niin tuntuu että toisella ei ole mitään mielenkiintoa naimisiinmenoa tai lapsia tai ylipäätään mitään sitouttavaa kohtaan. Eipä nyt joku kihlaus tai naimisiinmeno mitään siitä suhteesta muuta, mutta rakkaudenosoituksena pidän sitä arvossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ahdistuksesi. Onni tai tyytyväisyys ei tule siitä, että on kaikki uudet pelit ja vehkeet. Onko talous ja kulutus mitoitettu niin, että ette joudu esim. kodittomaksi, jos jompikumpi sairastuu, menettää työpaikkansa tai vammautuu? Kuinka voi talous olla kunnossa jos ei ole säästöjä? Onko teillä edes 1-4 kk menoja vastaava summa?
Anteeksi mutta miten talous on kunnossa, jos kaikki rahat menee tavaraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne lapsen saaneet vasta nalkissa ovat seuraavat 18 vuotta, tai itseasiassa lopun elämänsä. He on nalkissa perhe-elämässä. Todellisuus on aina jollain tavalla epätyydyttävä. Jos ei muuten niin nälkä vaivaa just nyt.
Siis. Minä kyllä säästän, käytän rahaa harkiten jne. Miestä saa pakottaa ja suurinpiirtein kiristää laittamaan edes vähän säästöön (yllättäen en ole enää viime aikoina jaksanutkaan, omapa on häpeänsä). Vaikka meillä on yhteiset rahat, en silti koe oikeudekseni sanella mitä mies omilla tienaamillaan rahoilllaan tekee niin kauan kun kulut on maksettu yms.
Molempien unelma oli / on mennä naimisiin, hankkia talo ja lapsi. Mies täyttää ensi vuonna 30 ja on aina sanonut haluavansa lapsen ennen sitä. Jännästi kun tuo "deadline" lähestyy ja asiasta täytyisi oikeasti vakavasti puhua, siitä ei pysty puhumaan ilman hänen suuttumista ja tekosyiden keksimistä mitenkään. Olen tullut siihen lopputulokseen, että hän ei varmaan sitten oikeasti haluakkaan koko lasta, hän haluaa talonkin varmaan teoriassa mutta kun pitäisi alkaa oikeasti pistää rahaa säästöön hänenkin niin se onkin huono idea. Eli hän haluaa asioita, mutta ei ole kai sitten valmis tekemään niiden eteen mitään. Lapsenkin kanssa hän on sanonut, että sitten pyrkisi olemaan enemmän kotona mutta niinkuin joku tuolla veikkasikin, niin varmaan jäisin siinäkin yksin.
Nyt kun tätä tilannetta alkoi kirjoittaen puimaan, niin ei se siinä kateudessa se perimmäinen ongelma varmaan olekkaan. Ärsyttää vain itseä olla sellainen, kun ystävän kanssa puhuu puhelimessa ja hänen miehensä ääni kuuluu taustalta että miksi MINÄ olen yksin ja mäkä mäkä mää!
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinulla ole mitään muuta elämää, ei mitään mielenkiintoista ikiomaa juttua? Harrastuksia esimerkiksi?
Mitä hyvää miehessä on? Tunnetteko te edes toisianne, jos miestöbei kerran paljon kotona näy? Juttelet teko mistään muusta kuin jostakin turhuudesta ja mammonasta? Onko teidän välillä mitään muuta kuin pintapuolista tyhjyyttä?
Mitä sinä saat tuosta elämästä? Mikä siinä elämässä on juuri sinua, sinun näköistä ja sellaista, mitä odotat innokkaasti? Mistä asioista olet onnellinen? Mitä asioita muuttaisit ja miten jos saisit vapaat kädet?
Vierailija kirjoitti:
No ne lapsen saaneet vasta nalkissa ovat seuraavat 18 vuotta, tai itseasiassa lopun elämänsä. He on nalkissa perhe-elämässä. Todellisuus on aina jollain tavalla epätyydyttävä. Jos ei muuten niin nälkä vaivaa just nyt.
Ehkä se perhe-elämä on toisille se unelma, mitä kohti mennä. Itse en perusta kaikenmaailman kissanristiäisistä, maailmanympäri matkaamisesta ja materiasta, vaan parasta olisi esimerkiksi leffailta oman perheen kanssa ihan kotisohvalla. En kaipaa mitään luksusta, vaan rakastavan miehen ja meidän perheen.
- AP
Miehesi on lapsimies. Minkälainen hänen lapsuutensa oli? Mitä hyvää miehessä on??
Etkö itse käy töissä? Miten itse käytät rahasi? Ihan ensimmäiseksi kannattaa unohtaa miehen haukkuminen, jos ei itsekään ole kyennyt säästämään. On ihan normaalia käyttää rahaa huvituksiin, kun ei vielä ole lapsia. Parisuhteen pitää ensin perustua kunnioitukseen ja sitten vasta kannattaa hankkia lapsia. Olen nähnyt liian monta nalkuttavaa miestä ja naista, jotka ovat aiheuttaneet eron jo kun lapset ovat pieniä. Sitoudu täysillä tai älä ollenkaan.
Kateus osoittaa sinulle mitä haluat. Mieti, mitä sinun pitäisi tehdä, että voisit edesauttaa unelmiesi toteutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne lapsen saaneet vasta nalkissa ovat seuraavat 18 vuotta, tai itseasiassa lopun elämänsä. He on nalkissa perhe-elämässä. Todellisuus on aina jollain tavalla epätyydyttävä. Jos ei muuten niin nälkä vaivaa just nyt.
Ehkä se perhe-elämä on toisille se unelma, mitä kohti mennä. Itse en perusta kaikenmaailman kissanristiäisistä, maailmanympäri matkaamisesta ja materiasta, vaan parasta olisi esimerkiksi leffailta oman perheen kanssa ihan kotisohvalla. En kaipaa mitään luksusta, vaan rakastavan miehen ja meidän perheen.
- AP
Tuon miehen kanssa et unelmaasi saa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole mitään muuta elämää, ei mitään mielenkiintoista ikiomaa juttua? Harrastuksia esimerkiksi?
Mitä hyvää miehessä on? Tunnetteko te edes toisianne, jos miestöbei kerran paljon kotona näy? Juttelet teko mistään muusta kuin jostakin turhuudesta ja mammonasta? Onko teidän välillä mitään muuta kuin pintapuolista tyhjyyttä?
Mitä sinä saat tuosta elämästä? Mikä siinä elämässä on juuri sinua, sinun näköistä ja sellaista, mitä odotat innokkaasti? Mistä asioista olet onnellinen? Mitä asioita muuttaisit ja miten jos saisit vapaat kädet?
Äärimmäisen mielenkiintoisia kysymyksiä! Minulla tosiaan on oma työni, ystävät ja harrastuksia. Niissäkin menee aina se rajattu aika vuorokaudesta jonka jälkeen joudun palaamaan yksin tyhjään kotiimme. En vatvo tätä kateutta ja ahdistusta siis vuorokauden ympäri, enkä päivittäinkään, mutta kun se iskee niin kyllä siinä aikalailla koko päivä menee pilalle eikä minulla ole oikein keinoja käsitellä asiaa. Ei kuitenkaan ole pokkaa mennä pilaamaan raskaana olevan ystävänkään päivää sanomalla, että olen kateellinen teille.
Mies on huolehtivainen ja pitää minua hyvänä. Ollaan oltu yhdessä noin 5 vuotta eli oletan tuntevani hänet, tai oletin. Nyt olen viime aikoina alkanut pohtia, että onko hän sanonut asioita todellakin miellyttämisenhalussaan vai mikä tässä nyt on ongelmana. Meillä on rakkautta, mutta ehkä mies olettaa turhan herkästi myös sitä, että kaikki elämänpäätökset menee automaattisesti hänen mukaansa (hänen työnsä yms, hän on luonteeltaan aika dominoiva ja minä kiltimpi ja rauhallisempi). Mieheni ei myöskään ole aina tehnyt reissuhommia, ne ovat tulleet kuvioihin suhteen aikana. Hän haluaisi olla kotona ja käydä samassa kaupungissa töissä, mutta raha houkuttelee häntä reissutöihin.
Tällä hetkellä kyllä en odota oikein mitään innokkaasti. Ennen odotin ylipäätään tulevaisuutta, mutta nyt tuntuu että unelmat lipuvat kauemmas päivä päivältä kun en saa kiinni miehen aikomuksista. On äärimmäisen kuluttavaa esittää onnelista ystäville (mitä toki pääasiassa olenkin) kun samalla oma elämä tuntuu niin paljon tyhjemmältä. Onko tämä sitten sitä vauvakuumetta vai mitä ihmettä tapahtuu, tuntuu hullulta!
En voi herranjumala tälläisen takia miestä jättääkkään, mutta en tiedä miten saisin häneltä revittyä ulos totuuden. Onko nämä vain minun unelmia, vai mahdollisesti yhteisiä. Rasittavaa!
- AP
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tosiaan ymmärrä tätä minun pahaa oloani, kun koitin sanoa miten pahalta ajoittain tuntuu, hän aina vetoaa siihen että meillä sentään menee taloudellisesti paremmin kuin kaikilla ystävistämme. Ei se uusi telkkari saa minua nauttimaan yksinolosta tai tyhjästä sylistä, iloitsemaan ystävien tulevista häistä kun meidän häät tanssitaan varmaan 2030. Lapsellista, tiedän.
- AP