Pilaako jälleenmyyjät kaverisuhteet?

Mutta tunnustan, että koen joskus melkoisen rasittavana...



Tuntuu, että on " pakko" mennä kaikenmaailman vaate- ja maustekutsuille, koska kutsuja on kaveri. (varsinkin kun kaveri saattaa vielä viime tipassa laittaa viestiä, että olethan tulossa, kun tulijoita muutenkin vähän...)

Ja sitten kutsuilla tulee sellainen olo, että pakkohan jotain on ostaa, kun on kerta tänne tultu...



Mun muutamat kaverit on tosi innokkaita kaiken maailman kutsujen järjestäjiä ja olen -nolosti- huomannut keksiväni jopa tekosyitä ja menoja, ettei tarvitsisi kaikille kutsuille mennä.

Ne harvat jotka ovat pyytäneet, ovat vihdoin tajunneet, etten ole kiinnostunut (en kyllä ole tohtinut suoraan sanoa) ja ovat lakanneet tyrkyttämästä, onneksi!

On minusta ihan ok, jos nyt kerran on pakko kysyä, että onko toinen kiinnostunut tällaisista tuotteista. MUTTA jos kaveri kerran sanoo, että ei kiitos, niin asia pitäisi minusta kyllä jättää siihen sitten ihan kokonaan. EI tuoda ilmi joka kerta kun tavataan, EI painostaa, EI tuputtaa esitteitä, EI " suositella" kuinka kivasti tämäkin niin sopisi sinulle...



Mulla on ollut mm. kaveri, joka kutsui illanistujaisiin kertomatta etukäteen, että kyseessä on esittely- ja myyntitilaisuus. Samoin ainaista esitteiden tuputtamista ja juuri tota " suosittelemista" ja vielä syyllistämistäkin, kun en ole ollut kiinnostunut: " No kun toi Maijakin tarttis sen uuden polkupyörän, niin ootko nyt ihan varma, ettei tossa esitteessä ole mitään, mikä kiinnostaa...?"



Nykyään näen kyllä punaista aika pian, jos joku tuttava koettaa minulle myydä yhtään mitään. Menen kauppaan taikka etsin itse netistä, jos tahdon jotakin ostaa. Kaverisuhteet on ihan erikseen.

mutta jos toinen on tosi innostunut, on vaikea dumata olematta epäkohtelias.

pari ystävä syhdetta on puoletani väljähtynyt, sillä joka kerta tavatessa tuli sellainen olo et on " velvolisuus ostaa" ja " kutsuitko kylään esitelläksesi uutta tuotetta" .