V***u mitä pelleilyä
Hain SOL:n jotain p**katyötä opiskelijana ja sain melkein heti kieltävän vastauksen. Aikaa meni max. 2 vrk, ei välttämättä ihan sitäkään. Tiesin heti, että noin nopeassa päätöksessä on jotain mätää ja päätin kysyä syytä ihan suoraan.
Ensin tuli liibalaabaa puuttuvasta kortista x (jonka voi about joka ikisessä työpaikassa suorittaa vähän ennen työn alkamista, mikäli se puuttuu), välimatka (minulla on auto ja se tuli ilmi hakemuksesta), että mikä v***u joku rekrytoija on päättämään, mikä on MINULLE sopiva työmatka.
Viimeiseksi lässytti, että menneisyydessä on joku sovittu haastattelu, johon en ole saapunut (nyt muistan mikä se oli, ilmoitin siitä etukäteen eikä kukaan joutunut odottamaan minua turhaan.) "Toki en tiedä mikä syy tässä on sitten ollut, mutta ymmärrät varmaan ettei se herätä luottamusta."
:DDDD Eli rekrytoija ei uskalla sopia kanssani haastatteluaikaa, koska pelkää niinkin radikaalia asiaa kuin että haastateltava peruu. Sitä jos mitä kannattaa pelätä, todellakin. Siinä on valtava riski :'D
No, tiedänpähän että SOL:lle en hae enää ikinä. V**** mitä ylimielistä porukkaa. Varmaan kytännyt someni läpi ja kateudenpuuskassaan päättänyt vähän näpäyttää hyväosaista :-D
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Olen muutenkin pannut merkille, että minua kohdellaan yllättävän huonosti työmarkkinoilla. Olin töissä ja työssäoppimassa, olen aina oma itseni ja joko iloinen tai neutraali. Vihaista naamaa en näytä missään, mutta perusilmeeni näyttää surulliselta. Minulla on ulkonäköä, mistä luulisi olevan hyötyä, mutta päinvastoin kateellisia ihmisiä riittää. Viimeisimmässäkin työssäoppimispaikassa luulin vilpittömästi, että asiat ovat ok ja olen hyvä harjoittelija. Olivat juorunneet selkäni takana pomolle ja lensin pihalle.
Ap
Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa miten muita kohdellaan työmarkkinoilla?
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä edes työtön, vaan erään firman keikkalistoilla. En vain pidä työstä ollenkaan ja haluaisin jotain muuta. Opiskelun oheen en odota saavani luksustyötä, mutta tuo nykyinen ei vain ole yhtään sellaista jota haluan tehdä. Rehellisesti sanottuna en edes tiedä olenko listoilla enää, mutta ennen kesää olin. Myönnän että motivaation puutetta on ja paljon, koska en pidä työstä pätkääkään.
Ap
Kai ymmärrät, että sana kulkee sinusta. Jos sinä poltat siltoja työssäoppimispaikkoihin ja työpaikkoihin, niin ei kyllä oikeasti tarvitse kohta enää hakea yhteenkään työpaikkaan. Tai hakea voi, mutta et pääse.
Onpas paljon kusipäitä liikkeellä täällä.
Tsemppiä ap
Sinccis
Luulen tunnistavani ap:n kaltaisen ihmistyypin. Teen esimiestyötä, myös rekrytointia. Lukemieni ap:n tekstien perusteella en ihmettele lainkaan ”ei kiitos” -viestiä. Nyt se lusikka kauniiseen käteen ja huomattavasti nöyremmin mielin uutta hakemusta väsäämään. Ja kun seuraavan kerran jonnekin pääset, joko töihin tai työssäoppimaan, tiedoksesi, ettei paskafirmoja olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tähän tulee taas palstan perus vakioilkeilyt, mutta kyllä minä sen sanon että se ei ole yhdenkään haastattelijan asia, jos haastateltava joutuu perumaan. Syitä voi olla monia, sellaisiakin joista ei viitsi kailottaa ympäriinsä. Tai sitten tajuaa, että työ ei olekaan itselle sopiva, eikä viitsi mennä turhaan paikan päälle kun tietää, ettei pystyisi työtä tekemään. Syy voi olla mitä tahansa, myös opintoihin liittyvä. On vain äärimmäisen ylimielistä näpäyttää menneiden takia. Kyllä nuo rekrytoijat saisivat hieman nöyrtyä ja lopettaa leikkimästä kuninkaita.
Ap
Todellakin siivousalalle tuskin on työntekijä tunkua.
Ahaa, oli unohtunut päivittää tieto että minulla on kortti ja auto. Mietinkin että mitä vttua tuo selittää välimatkasta, ihan kuin en osaisi itse päättää miten pitkälle suostun ajamaan. Eivät edes viitsineet kysyä, että olenko vain unohtanut päivittää tiedon vai onko niin, että minulla ei ole autoa eikä korttia. No, tuosta p*skapuljusta en hae enää töitä. Ihan vain siksi, että kehtaavat ruikuttaa jostain menneistä haastatteluista. Ap
JA KYLLÄ TIEDÄN ETTÄ TIETOJA PITÄÄ PÄIVITTÄÄ. Silti ei tarvitse tehdä omia johtopäätöksiä, että jos jossain ikuisuus sitten avatussa profiilissa ei ole autosta tietoa niin autoa en sitten omista. Ihan puhtaasti unohdin päivittää tiedon, mutta kukaan ei edes kysynyt asiasta.
Älä ap murehdi. Hae jotain muuta työtä. Kyllä ihme on, jos et johonkin pääse. Siivoustyötä on paljon tarjolla.
Ihan tiedoksenne, että silloin ikuisuus sitten kun olen aloittanut työnhaun, en ole ikinä päässyt mihinkään. En ole ollut elämäni aikana yhdessäkään kesätyössä, vaikka olen hakenut vuosikausia. En ole saanut yhtäkään kutsua haastatteluun ikinä. Siis kesätyöhön.
Erään firman haastattelussa olin juuri, mutta asian x takia en saanut työtä. Se oli ihan ok syy eikä siinä mitään, toki olisi asiasta voitu infota etukäteen että en olisi edes hakenut.
Että kyllä minä olen yrittänyt niin h#lvetisti vaikka ja mitä, ja ollut nöyrä ja ujo työssäoppimispaikoissa(kin). Teidän ei kannata puuttua ventovieraan asioihin, joista ette tiedä totuutta. Minä tiedän totuuden, kun on kyse minusta itsestäni.
Eräässäkin työssäoppimispaikassa toinen omistaja-akk* katsoi kylmillä silmillään ja sanoi, että voi heittää minut pihalle jos sitä ja tätä ja tuota. Ja ainoa asia, minkä tein väärin oli ujous. Olisi pitänyt olla teennäinen kailottaja, niin olisi kelvannut.
Että kyllä minä ymmärrän itsekin tämän ikäisenä, että monet asiat vaikuttavat moniin asioihin. Mutta en ole ikinä päässyt mihinkään kunnon töihin, vaikka en ole tehnyt mitään väärää. Toki kokemattomana olen joskus tehnyt hakemuksia, joiden perusteella en ehkä itsekään palkkaisi tai pyytäisi haastatteluun. Mutta jostain se täytyy aloittaa ja harjoitella niitä hakemusten väsäämisiä.
Äh se ei ollut oikeasti palkallinen paikka. Sait hylsyn hakemukseen koska sinulle olisi pitänyt maksaa. Vastaavaan olen haksahtanut itsekin. Eivät vastannu mitään joten soitin perään ja yhtäkkiä heillä ei ollutkaan työtä tarjolla, mutta ilmoitus kummasti pysyi silti näkyvillä.
Arkielämässä olen pidetty ihminen, aina ollut. Kohtelias ja mukava ja kaikkea. Mutta työasioissa olen täysi hylkiö. Alusta alkaen, siitä lähtien kun aloitin työnhaun teininä. En kelpaa mihinkään ja lennän pihalle "joka paikasta" ilman että osaan aavistaa yhtään mitään. Ei minulla ole kokemusta muiden nahoissa olemisesta, mutta voisin vaikka vannoa että jos olisin joku en minkään näköinen, saisin tuhat kertaa parempaa kohtelua naisilta (töissä.)
En ihmettele, jos monilla muilla ei ole vastaavia kokemuksia. Olen ulkonäöltäni lapsenkasvoinen ja saatan vaikuttaa helpolta höynäytettävältä, jota voi pompotella ja uhkailla. Mutta todellisuudessa tiedän paljonkin ja mieluummin lähden itse palkattomasta harjoittelusta, jossa uhkaillaan että kyllä täältä on muitakin lentänyt pihalle, odotas vaan omaa vuoroasi.
Työnantajat mielellään pompottelevat, se on totta. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, se on vain inhimillinen heikkous.
Työnantajalla on sen verran valinnanvaraa että ei kutsu sinua enää haastatteluun kun olet tehnyt jo yhden oharin ilmoittamatta.
Tuokin firma on se sinun käyntikorttisi työelämään...