Lue keskustelun säännöt.
Olin tänään lapsiperhekohteessa puolen päivän aikaan ja huomasin, että
12.07.2019 |
moni vanhempi puhui todella rumasti lapsilleen ja provosoitui ihan liioitellun paljon siihen nälkä, väsy- ja kuumuuskiukutteluun. Yksi lapsi kiukutteli äidilleen jäätelön syönnistä ja äiti alkoi rähisemään täyttä häkää takaisin, jolloin lapsi parkui kahta kauheammin. Toinen äiti kiukutteli lapselleen kuin murrosikäinen todella veemäisellä äänellä ja mietin puhuuko hän kavereilleenkin niin, kolmas tapaus raivosi avoimesti "ala nyt siitäkin marisemaan, on meillä muillakin nälkä!" vaikka vieressä oli ruokapaikkoja pilvin pimein. Joka paikassa pelkkää kiukuttelua. Miksi niiden lasten kanssa täytyy suorittaa paahteessa ilman vettä tai ruokaa, jos selkeästi kukaan ei nauti koko sirkuksesta? Isät tuntuivat ottavan enemmän huumorilla, yksikin heitti että täällä on vaikka mitä eksoottisia eläimiä ja hänen poikansa jäävät katsomaan valkoposkihanhia..
Itselläni on uhmaikäinen, joka myös kiukkusi, mutten kokenut tarpeelliseksi alkaa vängätä takaisin. Onhan se raskasta kuunneltavaa ihmispaljoudessa, mutta loppuu myös nopeasti kun juoma- ja ruokahuolto pelaa ja otetaan breikki sivummalla. Jossei olisi, niin olisin vienyt häthätää vain kotiin. En siis arvostele, ihmettelen tuota äärilapsellista käytöstä ihan aikuisilta ihmisiltä.
Kommentit (28)
Pissikset tehny lapsia vaikkei ole itekään kasvanu henkisellä tasolla aikuiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oota vaan kun kaikki ne hemmotellut kaiken saavat ja pettymyksiltä suojellut tän hetken lapset on aikuisia ja tekee lapsia...siinä onkin astetta jännempää touhua.
Äitejä ärsyttää kun miehet ottaa kaiken huumorilla ja tekee vasemmalla kädellä. Yksin vastuussa koko sirkuksesta, arvostelevien kanssaäitien katseet selässä.
Se on väsymyksen ääni.
Itse olen köyhä ja sairas, sekä naimissa. Tosin on vasta ensimmäinen lapsi, kertaakaan en ole huutanut tai muuta. Vaikka rankkaa on ollut. Sairas lapsi kun on.
Tosin minulla sanottu kärsivällisyyden olevan "rajaton". Saa nähdä miten käy kun lapsi on vanhempi.
Nyt vuoden ikäinen :D
Meillä taas se isä on se joka hermoilee heti vastoinkäymisissä, sitten minä menen apuun.
Joskus luulen että puutun likaa, tähän isän ja vauvan hommaan tosin.
Tänään kiitteli kun lopetin elokuvan katsomisen, ja vauva nukahti heti syönnin jälkeen minun syliin.
Sepä just varmaan onkin syynä äitien hermostumiseen kun isä ei ota mitään vastuuta tilanteissa, joissa lapsi kiukuttelee. Yleensä se kiukuttelun vaataanottaja on äiti ja isä vaan seuraa perässä kun äiti yrittää etsiä ruokapaikkaa, hillitä lapsen käytöstä, sietää ympäristön paineita, yrittää pitää hermot kurissa ja isä vaan on, eikä tee mitään vaikka näkee, että äidiltä on jo hermo mennyt. Paljon helpompi sen isän on olla rento ja ottaa tilanne huumorilla kun kolme lasta ei narise taukoamatta vaatimuksiaan hänelle. Jos osat vaihtuis, niin luulen, että isät olis helisemässä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopivasti taas naiset oli niitä ikäviä ihmisiä tässä tarinassa.
Voisiko johtua siitä, että naiset edustivat huolellisesti tänään? En ole yhtään yllättynyt tästä huomiosta, mutta en kuullut miesten kiukuttelevan tuohon sävyyn jälkikasvulleen. Toisaalta sitten voitaisiin kysyä missä he ylipäätään edes olivat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivasti taas naiset oli niitä ikäviä ihmisiä tässä tarinassa.
Voisiko johtua siitä, että naiset edustivat huolellisesti tänään? En ole yhtään yllättynyt tästä huomiosta, mutta en kuullut miesten kiukuttelevan tuohon sävyyn jälkikasvulleen. Toisaalta sitten voitaisiin kysyä missä he ylipäätään edes olivat. Ap
Se mun pointti olikin, että missä ne isät oli. Miksi perheet oli ylipäätään siinä tilanteessa, että ainoastaan äiti joutui ottamaan nuo kiukuttelut ja vastuut? Ymmärrät varmaan että sellainen alkaa kiristää hermoja ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... Oliko sulla yksi taapero ja niillä hermonsa menettäneillä useampi lapsi?
Voi olla uskomattoman rankkaa olla päivä tuollaisessa paikassa, jossa kaikki kolme haluaa tehdä eri asioita, kaikki hokee "äiti, äiti" ja sitten niillä on vielä kaikilla nälkä eri aikaan.
Ja juu, itse kannan aina evästä, joten eri ruokatahdit ei haittaa ja nykyisin vanhemmat lapset saa mennä keskenään aika vapaasti, mutta silloin kun oli ekaluokkalainen, 5v ja 2v oli hieman eri meininki.
Onhan se helppoa arvostella, mutta sillä äidilläkin voi olla stressiä vaikka työstä, omista sairaista vanhemmista tai vaikkapa parisuhteesta.
Aina ei pysty antaa parastaan, ja lapset eivät mene rikki edes äksähdyksestä. On ihan normaalia väsyä ja kyllästyä repivään ja rankkaan elämänvaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sopivasti taas naiset oli niitä ikäviä ihmisiä tässä tarinassa.
Meillä se on mies joka nälissään kiukuttelee kuin 2-vuotias :)
Onneksi olen siihen jo tottunut ja jaksan kohdella kuin 2-vuotiasta: olla kärsivällinen sekä pitää rusinoita taskussa hätätilanteita varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivasti taas naiset oli niitä ikäviä ihmisiä tässä tarinassa.
Voisiko johtua siitä, että naiset edustivat huolellisesti tänään? En ole yhtään yllättynyt tästä huomiosta, mutta en kuullut miesten kiukuttelevan tuohon sävyyn jälkikasvulleen. Toisaalta sitten voitaisiin kysyä missä he ylipäätään edes olivat. Ap
Edustivat huolellisesti?
Ne hauskat isät oli tänään kaupassakin! Siellä juoksivat Prismassa työntäen lapsia ostoskärryissä ja mukakolaroivat toisiaan. Harmi, että yksi isä osui minun kärryihini, kun en hänen sanojensa mukaan ehtinyt alta pois ja kas, siinä tönäistiin samalla lattialle pöydällinen lasitavaraa. Totesin paikalle tulleelle myyjälle, että alaikäisiltä tuskin saatte edes anteeksipyyntöä. Onneksi miehen kärryissä ollut lapsi ryhtyi karjumaan täysillä, joten saatiin myyjä nopeasti paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oota vaan kun kaikki ne hemmotellut kaiken saavat ja pettymyksiltä suojellut tän hetken lapset on aikuisia ja tekee lapsia...siinä onkin astetta jännempää touhua.
ne ei tee lapsia. kohta suomen syntyvyys menee nollaan, koska ihmiset ei jaksa tollaista.
Vierailija kirjoitti:
Ne hauskat isät oli tänään kaupassakin! Siellä juoksivat Prismassa työntäen lapsia ostoskärryissä ja mukakolaroivat toisiaan. Harmi, että yksi isä osui minun kärryihini, kun en hänen sanojensa mukaan ehtinyt alta pois ja kas, siinä tönäistiin samalla lattialle pöydällinen lasitavaraa. Totesin paikalle tulleelle myyjälle, että alaikäisiltä tuskin saatte edes anteeksipyyntöä. Onneksi miehen kärryissä ollut lapsi ryhtyi karjumaan täysillä, joten saatiin myyjä nopeasti paikalle.
Ei Porvoossa ole Prismaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sana: väsymys.
Monet äidit ei ”kehtaa” ottaa (tai edes saa!) omaa aikaa ja tuolla tavalla se väsymys sitten purkautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne hauskat isät oli tänään kaupassakin! Siellä juoksivat Prismassa työntäen lapsia ostoskärryissä ja mukakolaroivat toisiaan. Harmi, että yksi isä osui minun kärryihini, kun en hänen sanojensa mukaan ehtinyt alta pois ja kas, siinä tönäistiin samalla lattialle pöydällinen lasitavaraa. Totesin paikalle tulleelle myyjälle, että alaikäisiltä tuskin saatte edes anteeksipyyntöä. Onneksi miehen kärryissä ollut lapsi ryhtyi karjumaan täysillä, joten saatiin myyjä nopeasti paikalle.
Ei Porvoossa ole Prismaa.
Lahdessa on.
Tai sitten ne on niitä äitejä jotka on paniikissa alkaneet pykätä lapsia lähes vaihdevuosi-iässä ja alkaa jo kuumaa aaltoa pukata... Tai näitä nuoria suorittajaäitejä joita nykyään somesta sikiää, hermo menee kun kaikki ei ole täydellistä, itse ei ole, ei mies eikä lapset, eikä edes se huvipuisto. Meillä seitkytluvulla syntyneillä olikin helppoa kun tehtiin lapsia jo silloin kun ei vielä ollut nettiä josta olisi tulvinut kaikenlaista syyllistämistä ja vastakkaisia neuvoja joista ei ota erkkikään selvää mikä on oikea tapa toimia niin ettei lapsi mene pilalle. Nyt vaan rauhassa odotellaan lapsenlapsia ja niitä vaihdevuosia.
Olen kuullut myös usean miehen kiukuttelevan ja v--tulevan lapselle. Myös jättävän huomiotta. Nämä tuntemani isät myös lähtevät lapsiperhereisdulle varaurumatta ja valmistautumatta. Ei vesipulloa, ei edes pikku eväitä, ei vaihtovaatteita. Kun lapsi sitten valittaa nälkää, tiuskitaan, että nääthän, miten älytön jono tuohon nakkikioskille on, ja hikiväsyneen lapsen kanssa aletaan etsiä cokista kioskilta, jonne on jono. Näillä tuntemillani miehillä on tapana myös puolisoilleen puhua alentuvasti ja vastata myötätunnon tarpeeseen torjuvasti, kuin se olisi jokin uhkavaatimus heille. Tunnen myös muutaman äidin, jotka tekevät näin. Syytä siihen, mistä empatian puute kumpuaa ja miksi aikuinen kokee apua tarvitsevan lapsen uhkana, olen miettinyt. Nämä mainitsemani henkilöt ovat samaa sukua, liekö perhe kulttuuri sitten sellainen.
Tunnen myös perheen, jossa koululaislapsi on vielä ala-asteellakin kuin maailman napa, jolle ei mikään kelpaa ja hysteerinen kriisi syntyy kaikesta. Käytös muita kohtaan välillä vaarallistakin. Hän on meillä hoidossa silloin tällöin omiemme jatkona, ja me kyllä toimimme hänen kanssaan samoilla säännöillä kuin omiemmekin. Jos ruoka tai vesi ei kelpaa, hän voi sitten olla ilman, mutta usein vain käsketään juoda, halusi vettä tai ei. Lapsen käytös juomattomana menee ihan hysteeriseksi, ja silloin ei jää kuin vaihtoehdoksi viedä hänet autoon yhden aikuisen kanssa rauhoittumaan. Nykyään on meidän kanssamme jo ihan ok, kun pelisäännöt ovat selvänlaiset ja ns oikeasta käytöksestä kiitetään siinä missä omiakin, mutta äidilleen hän on aika hirveä. Jos siis viemme hänet huvipuistoon, mieluummin meidän porukalla kuin hänen vanhempiensa mukana ollessa. Silloin hän pilaa draamallaan kaikkien reissun, kun pompottelee äitiään, joka kyllä tympääntyy muttei saa napakasti rajattua, että nyt juot vettä, piste, vaan hakee limua, joka ei sitten kelpaakaan, vaan pitääkin olla eriä... Sitten kersa haukkuu meidän lapset itkun partaalle, ja lopulta myös meillä menee hermot, mitä emme toki tahdo.
On myös tutuissa adhd-lapsia, ja toivon, että kun heidän vanhempansa heitä vievät jonnekin, ei heitä enää niin usein tuomittaisi siitä, kun lapsi käyttäytyy häiriöksi tai vanhemmalta palaa hermot itku silmässä.
Lapsen huomioon ottaminen ja ihmisenä ihmiselle ystävällisesti puhuminen ja empaattisuus, ajoissa varautuminen sekä isojen että pienten nälkään ja väsymiseen ovat minusta tärkeitä. En ole malliäiti minäkään, mutta onneksi muksut ymmärtävät, kun äiti sanoo, että äidin tulee kohta kiukku ja väsy, ellei nyt oteta taukoa ja evästä, ja muksut osaavat sanoittaa kiukun tullen, että nyt on kiukku tai väsy. Kun ottaa syliin ja kysyy, auttaako hali ja leipä, tulee raivokas joooooo, ja vartti myöhemmin katsotaan uudelleen, jatketaanko matkaa. Mitäpä sitä lomareissu suorittamaan, jos ei ole kivaa, sitten tuijotetaan vaikka niitä valtavia kakkoja kakkaavia valkoposkihanhia ja mietitään, miten niihin mahtuu noin isoja kakkoja 😂
Ehkä jos omille kielteisille tunteille ei ole ollut lapsena tilaa, niihin ei osaa reagoida vanhempanakaan. Empatia opitaan.
Vierailija kirjoitti:
Sepä just varmaan onkin syynä äitien hermostumiseen kun isä ei ota mitään vastuuta tilanteissa, joissa lapsi kiukuttelee. Yleensä se kiukuttelun vaataanottaja on äiti ja isä vaan seuraa perässä kun äiti yrittää etsiä ruokapaikkaa, hillitä lapsen käytöstä, sietää ympäristön paineita, yrittää pitää hermot kurissa ja isä vaan on, eikä tee mitään vaikka näkee, että äidiltä on jo hermo mennyt. Paljon helpompi sen isän on olla rento ja ottaa tilanne huumorilla kun kolme lasta ei narise taukoamatta vaatimuksiaan hänelle. Jos osat vaihtuis, niin luulen, että isät olis helisemässä myös.
Ainoa vain, että näin eniten naisporukoita tai joko tai, eli joko äidit lapsineen tai isät lapsineen liikenteessä. Siksi en allekirjoita tuota ihan äkkiseltään. Ap
Sopivasti taas naiset oli niitä ikäviä ihmisiä tässä tarinassa.