Alkoholismi ja ero

Ja vielä se, että miten pystyitte unohtamaan ne puolison hyvät piirteet sen oikean ihmisen ilman alkoholia. Miten se voi hyväksyä, että rakas läheinen muuttuu kuin toiseksi riippuvuuden takia. Kuin vieras ihminen. Se on niin surullista, mutta ehkä sen ajallaan hyväksyy.

Kun tajusi lopulta, että ei ollut enää ihmistä ilman alkoholia. Oli vain se ihminen, joka joko oli humalassa, tai määrätietoisesti pyrkimässä sitä kohti, tai krapulassa. Kaikissa näistä oli vähän erilainen persoonallisuus.

Varmaan voi muistella sitä nuorta onnellista paria, mutta takaisin sitä ei enää saa.

Mielikuva perheestä on vain oma haave. Mukavat perheaamupalat sunnuntaina tai vanhempien aamuheräily lasten katsoessa lastenohjelmia? Fantasiaa. Puoliso nukkuu haisevana krapulaansa pois, kaikkien on oltava hiljaa.

Mukavat illanistujaiset tuttavaperheillä, tai jouluaterian jälkeen, kun lapset leikkivät? Katson vain, monesko konjakki on menossa.

Kiva veneily perheellä? Veneessä tärkeintä on, ettei tarvitse olla ajokunnossa.

Lähtö mökkeilemään? Ensimmäisenä huolehditaan, että ehditään alkoon.

Siihen turtuu.

Sitten yksi kerta vain päässä napsahtaa, kun illalla on jälleen ns lähdetty käymään nopeasti vain yhdellä, ja herään aamuneljältä, ja miestä ei missään eikä viestiäkään. Kun hän tulee kotiin umpihumalassa aamukahdeksalta, ties kenen luota, ja lapset katsovat häntä hiljaisina ja silmät suurina aamupalapöydästä, ajattelen, että eiköhän tämä ollut tässä.

Ettei se siinä kohtaa enää sen enempiä tarvitse.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kun tajusi lopulta, että ei ollut enää ihmistä ilman alkoholia. Oli vain se ihminen, joka joko oli humalassa, tai määrätietoisesti pyrkimässä sitä kohti, tai krapulassa. Kaikissa näistä oli vähän erilainen persoonallisuus.

Varmaan voi muistella sitä nuorta onnellista paria, mutta takaisin sitä ei enää saa.

Mielikuva perheestä on vain oma haave. Mukavat perheaamupalat sunnuntaina tai vanhempien aamuheräily lasten katsoessa lastenohjelmia? Fantasiaa. Puoliso nukkuu haisevana krapulaansa pois, kaikkien on oltava hiljaa.

Mukavat illanistujaiset tuttavaperheillä, tai jouluaterian jälkeen, kun lapset leikkivät? Katson vain, monesko konjakki on menossa.

Kiva veneily perheellä? Veneessä tärkeintä on, ettei tarvitse olla ajokunnossa.

Lähtö mökkeilemään? Ensimmäisenä huolehditaan, että ehditään alkoon.

Siihen turtuu.

Sitten yksi kerta vain päässä napsahtaa, kun illalla on jälleen ns lähdetty käymään nopeasti vain yhdellä, ja herään aamuneljältä, ja miestä ei missään eikä viestiäkään. Kun hän tulee kotiin umpihumalassa aamukahdeksalta, ties kenen luota, ja lapset katsovat häntä hiljaisina ja silmät suurina aamupalapöydästä, ajattelen, että eiköhän tämä ollut tässä.

Ettei se siinä kohtaa enää sen enempiä tarvitse.

Kirjoitit hyvin osuvasti. Saman kokeneena muistui paljon mieleen.

Kaksi vuotta tein eroa. Monesti jopa palasin takaisin. Ne klassiset lupaukset joita ihan anopin edessäkin luvattiin. No eipä kestänyt kun muutaman tunnin ja helvetti oli irti.

Siinä meni myös mun mielenterveys. Olin niin ahdistunut ja paino tippui alas. Mies meni ja ryyppäsi. Joka ikinen viikonloppu! Ihan joka viikonloppua. En välillä edes tiennyt missä meni tai kenen kanssa. Milloin tulee tai jos tulee niin ainahan se kännissä oli. Huuto, haukkuminen, irvailu, kaikki mahdolliset sain aina kuulla. Elämäni oli ihan helvettiä. Kun löysin sattumalta asunnon. Tein muuton ilman että ilmoitin asiasta. Kai se sitten sama oli kun sillä oli jo uus nainen kun erottiin.

Nyt kun katselen sitä entistä elämää, olen onnekas että tuo mies ei enää kuulu elämääni. En ole ollut näin onnellinen vuosiin.

Tämä mies. No, jatkaa edelleen juomista ja rellestämisen taito edelleen tallessa joka viikonloppu.

Uutta naistakin on jo ehditty pettämään ties kuinka monen muun kanssa. Sanoisinko että tämä Tero ei vaan pysty rehellisyyteen saati uskollisuuteen. Jos ei työ tapa niin viina sen vie. Terkut Turkuun, ei niitä hyviä terveisiä.

Perheen muiden jäsenten vuoksi se eroaminen kannattaa ja riittävän nopeasti. Mä muistan lapsena toivoneeni, että äiti uskaltaisi erota, vasta kun olin teini, se ero lopulta tuli. Meidän muiden kannalta vaan kyllä auttamattomasti liian myöhään. 

Nykyään alkoholisteja on helpompi tajuta, kun tietää, että siinä on sairaudesta kyse, ei kukaan tarkoituksella juopoksi ala.

Up

Harmi vaan, että raitistuminen alkaa itsestä, miehesi ei ole siis vielä pohjaa nähnyt

On parempi lapsille, kun he voivat tuntea isänsä pääosin selvänä, tavallisena arkena, käydä yhdessä mäkkärillä tai mummolassa.

Parempi kuin että he ovat kyydissä, kun isää etsitään jostain ojasta tai viedään mökiltä ensiapuun. Tai ovat kuulemassa isän huutoa ja hätääntynyttä äitiä.

Paljon parempi, kun äidin kanssa on rauhallinen, turvallinen, raitis elämä ja sievä koti, jossa alkoholi on omalla paikallaan yhtenä saunajuomana.

Kyllä äitini olisi voinut erota alkoholisoituneesta isästäni jo huomattavasti aiemmin. Juovuksissa isä saarnasi tuntikausia meille lapsille, ja syytteli asioista, joita emme edes olleet tehneet, käyttäytyi kuin diktaattori. Fyysistä väkivaltaa ei ollut, mutta henkistä oli paljon. Meille kaikille lapsille jäi traumoja noista tilanteista.

Äiti sai onneksi eron aikaiseksi, kun olin ala-asteella. Ei yhtään liian aikaisin. Lasten vuoksi ei missään nimessä kannata jäädä yhteen alkoholistin kanssa, tai viivyttää eroa. Lasten vuoksi kannattaa erota nimenomaan jo aiemmin.

Ap tässä

Sinä kirjoittaja n:o 2

Sait minut niin itkemään

Kuin minun elämästä

Miten minä kestän ne lasten itkut, kun isä ei enää asuisi kotona ja on niin ikävä?

Se asia pistää minut kestämään. Lapset ei näe isän juovan. Juo vain myöhään illalla ja yöllä. Siis yöllä, vaikka pitää mennä aamulla töihin.

Juo kaikki ajat, kun lapset ei ole kotona.

Eli siis lapset ei tästä suoranaisesti kärsi. Kärsivät varmaan minun väsymyksen ja ahdistuksen takia. Tilanne on jo niin pitkällä, että pelkään iltoja ja öitä, kun tiedän juomisen alkavan. Muutaman kerran on tullut uhkaava tilanne, kun olen nalkuttanut aamuyön juomisesta (töihin meno siis ollut). Itsellä ruokahalu alkaa olla melko huono. Olen laihtunut monta kiloa viime kuukausina. Enkä millään enää meinaa jaksaa viikonloppuna krapulassa makaamista. Minä teen kaiken ja toinen makaa yön juotuaan.

Ap

Ap edelleen

Minuakin haukutaan humalassa. Ilkutaan ja nauretaan. Vähätellään. Selvinpäin kaikki puheet mitätöidään. Ei kuulemma pidä ottaa humalaisen juttuja vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä

Sinä kirjoittaja n:o 2

Sait minut niin itkemään

Kuin minun elämästä

Miten minä kestän ne lasten itkut, kun isä ei enää asuisi kotona ja on niin ikävä?

Se asia pistää minut kestämään. Lapset ei näe isän juovan. Juo vain myöhään illalla ja yöllä. Siis yöllä, vaikka pitää mennä aamulla töihin.

Juo kaikki ajat, kun lapset ei ole kotona.

Kyllä lapset tietävät yllättävän paljon asioita, joita vanhemmat yrittävät salata lapsiltaan. Lapsesi tietävät, että et voi hyvin, ja myös sen, että sinun ja miehesi välit eivät ole hyvät. He saattavat jopa salaa toivoa että te eroaisitte.

Lapset tietävät, oma 5 vuotiaanikin tiesi vaikkei koskaan nähnyt isäänsä humalassa. Tyttö on nyt 11 ja erosta on aikaa 5,5 vuotta. Tyttö muistaa edelleen hetkiä sieltä täältä, karhun tölkit piilotettuna roskakaappiin, sen miten isi haisi aina hassulta ja miten isillä oli maha niin kipeä aina. Muistaa myös miten hermostunut ilmapiiri meillä kotona oli iltaisin, ja sen ettei meille koskaan voinut kukaan tulla kylään koska isi hermostuu. Isin pillin mukaan aina kaikki asiat tehtiin eikä koskaan voitu luvata mihinkään menoa kenellekään, ei edes tytölle. Kaikki riippui aina isistä ja isin jaksamisesta. Valehtelin tytölle että isillä on niin vaativa ja rankka työ että siksi isiä aina väsyttää. Kaljatölkkien avaamisesta kuuluva sihahdus aiheuttaa edelleen lähes 6 vuotta myöhemmin kylmät väreet. Meidän arki on nykyisin rauhallista, isi saa tavata tyttöä niin paljon kuin haluaa (selvinpäin) mutta eipä hänellä ole haluja tehdä muuta kuin juoda. Hän juo suruun, iloon, stressiin, urheiluohjelmien takia, väsymykseen, energisyyteen, kaverin takia, ja koska... aina on syy juoda, lähes joka päivä kittaa edelleen 6-10 oluttölkkiä (0,5L). Surullista, mutta ei enää kosketa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tyttökin tietää nykyään faktat ja rakastaa tottakai isäänsä, mutta ei halua hänen kanssaan kauaa aikaa viettää.

Ei lapset toivo eroa. Varovasti yritin puhua muutama viikko sitten asiasta, mutta hirveä itku tuli.

En ikinä riitele alkoholista lasten kuullen ja selittelen kaikki isän krapulat ja reissut väsymyksellä ja työkiireillä. Jos olen itse poikki niin sanon, että äiti on väsynyt ja on pahoillaan, jos on huonolla tuulella.

Kerron vasta totuuden heille vanhempana. Yritän tehdä kaikkeni, jotta jaksaisin vielä muutaman vuoden lasten vuoksi tätä touhua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä

Sinä kirjoittaja n:o 2

Sait minut niin itkemään

Kuin minun elämästä

Miten minä kestän ne lasten itkut, kun isä ei enää asuisi kotona ja on niin ikävä?

Se asia pistää minut kestämään. Lapset ei näe isän juovan. Juo vain myöhään illalla ja yöllä. Siis yöllä, vaikka pitää mennä aamulla töihin.

Juo kaikki ajat, kun lapset ei ole kotona.

Kyllä lapset tietävät yllättävän paljon asioita, joita vanhemmat yrittävät salata lapsiltaan. Lapsesi tietävät, että et voi hyvin, ja myös sen, että sinun ja miehesi välit eivät ole hyvät. He saattavat jopa salaa toivoa että te eroaisitte.

Lapset tietävät myös että joutuvat uusperheeseen, jos tulee ero. Äidin ja uuden miehen naimisen kuunteleminen on vastenmielistä. Tästä syystä kaikki lapset eivät toivo vanhempiensa eroa, ei vaikka toinen olisi alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis lapset ei tästä suoranaisesti kärsi. Kärsivät varmaan minun väsymyksen ja ahdistuksen takia. Tilanne on jo niin pitkällä, että pelkään iltoja ja öitä, kun tiedän juomisen alkavan. Muutaman kerran on tullut uhkaava tilanne, kun olen nalkuttanut aamuyön juomisesta (töihin meno siis ollut). Itsellä ruokahalu alkaa olla melko huono. Olen laihtunut monta kiloa viime kuukausina. Enkä millään enää meinaa jaksaa viikonloppuna krapulassa makaamista. Minä teen kaiken ja toinen makaa yön juotuaan.

Ap

Hei, olen ollut samassa tilanteessa vuosia sitten. Mun ainoa ja tärkeä neuvo on se, että pelasta itsesi ja lapsesi! Tiedän, että se alkkiksesta eroaminen on vaikeaa, mutta se on sen arvoista. Tulet huomaamaan, että päätös oli ainoa oikea.

Voimia <3

Älä ainakaan odota ns oikeaa hetkeä,koska sellaista ei ole. Aina voi keksiä syyn miksi ei tee asialle tänään jotain.

Mieti elämääsi 5v eteenpäin, haluatko että se on tuollaista? Lapset kyllä selviävät kaikesta. Olisi ihanaa jos heillä olisi äiti joka pystyisi keskittymään heihin sataprosenttisesti. Älä sitä ukkoos mieti, viinan se on jo valinnu. Se on niin voimakas, että ei sen kaa pysty taisteleen.

Mä olin vuoden miehen kaa jolke viina maistu ja joka oli kännissä ku toinen. Erottiin n kk sitten. Nyt mä tässä kasaan itteni uudelleen kokoon. Oo paisunu puoles vuodes n 20kiloa, joten pientä stressiä tuo tilanne aiheuttanu ku herkut maistunu:/

Niin sitä itseään pettää.

Miten voi tuollainen olla hyvää perhe-elämää ja lapsuutta lapsille.

Meillä lapsen yökastelut ja unissakävelyt loppuivat, kun erosin alkoholistista ja poistin alkoholin ja jännityksen ja epävarmuuden lapsen ja minun elämästä.

Lapsesi muistavat isänsä joko vanhan viinan tai krapulan hajuisena, ärtyneenä, tai pelottavan yli-innokkaana nousuhumalaisena.

Lapsi huomaa sen kyllä, ei vain ymmärrä syytä, ja miksi isä välillä erilainen, ennalta-arvaamaton ja outo. Luuletko, että heistä on kiva jännittää isäänsä, ja kuvitella että se on normaalia ja on vain kestettävä, koska äitikin käyttäytyy kuin kaikki olisi ok.