Ärsyttää, muutin uuteen kerrostalo asuntoon ja täälläkin kamalaa meteliä

No muuta hyvä ihminen rivitaloon sitten.

No onpa harmillista, että valehdeltiin. Itse asun erittäin hiljaisessa kerrostalossa. 

Hiljaisuus ja äänekkyys ovat yksilöllisiä ja subjektiivisia käsityksiä. Todennäköisesti sulle ei valehdeltu,v aan vakuuttaja koki asunnon hiljaiseksi.

Koska Ap:n talo on rakennettu?

Sun pitäisi muuttaa omakotitaloon maalle. Paitsi että sielläkin saattaa häiritä linnut aamuyöstä.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitäisi muuttaa omakotitaloon maalle. Paitsi että sielläkin saattaa häiritä linnut aamuyöstä.

Miksi av mammojen mielestä se on aina joku muu kuin mölyapina jonka pitäisi muuttaa pois? Minun mielestäni olisi luonnollista että mölyapina muuttaa maalle häiritsemästä rauhallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Koska Ap:n talo on rakennettu?

1968

ahaa

Näinhän se aina menee. Muutin pois kerrostalosta, jossa seinän takana asui moottoripyöräjengiläinen. Mitä lie töppäillyt, kun kaverit iski kirveellä oveen. Itse sankari heilui viikonloppuisin haulikon kanssa humalapäissään. Muut naapurit oli lähes samaa tasoa: viina virtasi ja musiikki huuti yöt läpeensä. Työssäkäynti ihan vieras käsite. Ja tätä taloa siis markkinoitiin "rauhallisena ja viihtyisänä" kerrostalona ja samaa utopiaa tarjottiin myös seuraaville, jotka jälkeeni muuttivat tähänkin unelma-asuntoon. Mitä tästä opimme: mihinkään vuokranantajan/välittäjän sanaan ei kannata luottaa.

Mulla oli opintojen alkuaikoina kämppis, jonka mielestä metelöin sietämättömästi joka yö. Ihmettelin, koska katsoin telkunkin läppäriltä kuulokkeilla. TOASin sovittelijan kanssa kun puhuttiin, kävi ilmi, että mun huoneessani suljetun oven ja seinän takana tikittävä herätyskello oli se sietämätön elementti, joka sai hänen verensä kiehumaan.

Hän muutti sitten muualle, mutta en tiedä, löysikö tarpeeksi hiljaista asuntoa.

Sukulaiseni mielestä yöllä ei saisi vetää vessaa. Valittaa kun yläkerrassa klo 22 jälkeen naapurit kävelee niin että kuuluu. Kun näen tällaisen aloituksen niin tulee mieleen sukulaiseni mikä on ehkä vähän epäreilua koska olen itsekin kärsinyt naapurissa asuvista bilettäjistä.

muistuu mieleeni luokkakaverini joka harrasti voimailua ja kamppailuurheilua. pääsi xOASin soluyksiöön pois kotinurkista, hyvä. Yhtenä päivänä kämppis oli poltellut tupakkaa solussa. Toisella kertaa toinen kämppis oli vetänyt moottorisahalla hänen oveensa.

Tämän jälkeen hän nukkui huonosti, pesäpallomailan kanssa. Otti tietysti yhteyttä xOASiin ja kämppis sai aikansa päätteeksi miettiä uuden luksuslukaalin.

tästä on aikaa eppujen alkutaipaleelle suunnilleen.

Joissain taloissa on ihan törkeän huono äänieristys ja se vaatii silloin hyvää yhteispeliä asukkailta. Esim äitini asuu vuonna 68 halvalla rakennetussa ns neukkukuutiossa, jossa seinät on kuin paperia. Toisaalta asukkaat ovat viihtyneet talossa pitkään, suurin osa on osakkeenomistajia. Ylpeys kotilähiöstä on heillä vielä voimissaan, vaikka objektiivisesti ajatellen lähiö ei ole ihan freesimmästä päästä. Mutta ovat yhdessä mm yhtiökokouksissa, pihatalkoissa, lenkkisaunoilla, pihagrillin ääressä jne puhuneet äänieristysongelmasta ja siitä, miten jokainen yrittää omalta osaltaan pitää metelin minimissä. Kun itse vierailen äidilläni ja vaikka huudan keittiöstä olkkarikn, hän heti huomauttaa, että täällä ei saa huutaa. Eli pointtini: jopa huonosti eristetyssä talossa voi elää, jos naapurit ovat fiksua ja vastuuntuntoista porukkaa. Tosin tuo ei ole itsestäänselvyys valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus ja äänekkyys ovat yksilöllisiä ja subjektiivisia käsityksiä. Todennäköisesti sulle ei valehdeltu,v aan vakuuttaja koki asunnon hiljaiseksi.

Totta. Meikäläinen asuu kerrostalossa ja alakertaan muutti parikymppinen pariskunta. Nyt sitten mihin vuorokaudenaikaan vain saattaa kuulua "aah, aah aah..." kimeästi voihkittuna, kun sitä naista pannaan. Vaikka ääni ei iso olekaan, niin paljon mieluummin kuuntelisin vaikka hevimetallin pauhaamista seinien läpi kuin teinien paneskelua. Se on yksilöllistä, minkälaisia ääniä sietää ja minkälaisia ei.

Vuokrakömmänä, kantsii tehdä töitä ja ostaa oma.

Vierailija kirjoitti:

Vuokrakömmänä, kantsii tehdä töitä ja ostaa oma.

Varsinkin isommissa kaupungeissa voi oman kerrostalon ostaminen olla kallista. Omaa asuntoa ei yleensä voi ostaa, vaan yhtiön osakkeita, jotka oikeuttavat yleensä jonkun asunnon hallintaan. Tämä ei kuitenkaan poista meluongelmaa, koska muilla osakkailla on yhä oikeus vuokrata hallinnoimansa asunto vaikkapa sossun asiakkaille tai mamuille.

Ihan sama ongelma kaikissa kerrostaloissa. 

Olen asunut kymmenessä eri talossa, ja ihan sama miltä vuodelta ne ovat tai paljonko vuokra maksoi, aina löytyi joku idiootti pilaamaan asumismukavuuden. Milloin naapuriin osui työtön narkkari, milloin alapuolella olevaa kuntosalia käytettiin yömyöhään. Kerrostalot ovat perseestä, jos sinulla on käytöstavat ja jonkinlainen moraali!! 

Nykyinen kotini on kaupungin vuokratalossa asunto, jonka yläkerrassa sekä viereisessä huoneistossa asuu narkkari. Viime viikonloppuna parkkiselta löytyi huumeruisku. Toisen naapurin oveen on tuherreltu aiheeseen liittyviä kommentteja, en tiedä kuka täällä sitäkin harrastaa. Koko talo kärsii näiden kahden talouden touhuista, täällä on mm. suomalaisia lapsiperheitä ja tavallisia vanhuksia, jotka yrittävät vaan elää elämäänsä ilman noiden idioottien sekoilua. Kaupunkia ei kiinnosta, kunhan vuokrat tulevat ajallaan. 

Meidän kerrostalo on rakennettu 2005 eikä kuullu kyllä mistään mitään ikinä, välillä ihan ihmetyttää.

Meidän pihassa pennut donkkaa pahimmillaan aamu/iltapäivästä vähintäänkin iltamyöhäiseen asti. Siis tuntikausia koripallon pomputuksen pauketta! Silloin tällöin olisi ok, mutta ei tuntikausia päivittäin, aamusta iltaan tosiaan pahimmillaan! Seuraavan talon pihassa pitää katsoa ettei olisi tuota koria seinässä ollenkaan.Talvella ehkä onneksi hiljenee taas...:(

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se aina menee. Muutin pois kerrostalosta, jossa seinän takana asui moottoripyöräjengiläinen. Mitä lie töppäillyt, kun kaverit iski kirveellä oveen. Itse sankari heilui viikonloppuisin haulikon kanssa humalapäissään. Muut naapurit oli lähes samaa tasoa: viina virtasi ja musiikki huuti yöt läpeensä. Työssäkäynti ihan vieras käsite. Ja tätä taloa siis markkinoitiin "rauhallisena ja viihtyisänä" kerrostalona ja samaa utopiaa tarjottiin myös seuraaville, jotka jälkeeni muuttivat tähänkin unelma-asuntoon. Mitä tästä opimme: mihinkään vuokranantajan/välittäjän sanaan ei kannata luottaa.

Mä olisin käynyt itse oven takana sanomassa ja et soitan poliisit jos ette lopeta, toisaalta jos hullu asuu naapurissa niin pahimmassa tapauksessa hakataan sairaalakuntoon

Mä oon saanut itse pettyä niin moneen vuokra asuntoon et luulin tämän taloyhtiön olevan rauhallinen (mummoja ja pappoja asuu) kunnes älysin muuttopäivänä et asuu sekalaista sakkia, perhettä, yksin asuvaa ja jopa huumeiden käyttäjää... Se eilis iltainen meteli ahdisti ja toivon että se olis ollut viimeinen kerta ja ainut kun tuollaista kuuluu6