Pitääkö miesystävän exän lapsia sietää?

Miesystävälläsi on oikeus omaan elämään. Hienoa että hän ja eksänsä pystyvät toimimaan noin kypsästi eron jälkeenkin.

Eli olet puolentoista vuoden seurustelun jälkeen huomannut, että ette sovi yhteen. Siitä kannattaa vetää johtopäätökset. Ethän ajattele, että miehen pitäisi lopettaa noiden hänelle tärkeiden ja rakkaiden lasten kanssa oleminen?

Teillä ilmeisesti on siis LAT-suhde. Eikö tuo toiminta ole sen mukaista, eli kun pojat ovat siellä, mies viettää sitten aikaansa heidän kanssaan. Olisiko tilanne ymmärrettävämpi jos pojat olisivat vaikkapa jonkun miehen sukulaisen, eikä hän haluaisi naisystäväänsä kotiinsa samaan aikaan?

Kyllä vain, molemmilla on omat kodit, mutta miesystävä tulee meille paljon vapaammin ja hänellä on meille avain, minulla ei ole hänen luokseen asiaa ominpäin.

Ehkä tässä päällimmäisenä harmittaa, kun itse joudun yh:na tekemään yksin sen kaiken, jossa hän tukee exänsä lapsia. Minun lapseni joutuvat "kärsimään" yksinhuoltajuudestani, mutta miesystävän ex-kumppanin lapsilla tilanne on toinen juuri miesystäväni auttamisen vuoksi.

Taidan siis vain itse olla katkera, mutta minkäs teet, tasan ei mene asiat elämässä. Minun lapseni saavat sen, mihin minä yksin pystyn ilman elatusmaksuja. Venytämme taloutta eikä vuosittaisista ulkomaan matkoista ole puhettakaan, kuten hänen exällään.

Vaikea tätä suhdetta on kovin vakavana seurusteluna nähdä, kun näemme muutenkin niin harvoin, vaikka välimatkaa on vain 5km ja pääasiassa näemme silloin, kun hänelle sopii.

Miehesi toimii kyllä siinä suhteess hienosti, että ei ole erotessaan eronnut myös lapsista. Olkoonkin, että ovat eksän lapsia. Heillä on todennäköisesti ehtinyt muodostumaan lämmin ja välittävä suhde, jota ei eron takia järkevä ihminen edes yritä katkaista. Lapset ovat aina, olkoon kenen vaan, syyttömiä eroon ja lapsia ei kuulukaan laittaa kärsimään. On aivan oikein, että erosta huolimatta opetetaan lapsille, että hyvissä väleissä voidaan silti olla ja varsikin lasten elämässä. Sinulle ei nyt selkeästi sovi kyseinen mies, eikä hänen arvomaailmansa.

tuota tuota...kaupasta saa kynnysmattoja halavalla. Ukko poimii vaan rusinat pullasta,käy kun hälle sopii,tulee siis "pakottava tarve" jos nyt luet vähän rivien välistä.

Olet aikuinen ihminen,älä suostu!

En katselisi tuollaista. Etsi mies, jolle olet tärkeämpi kuin teini-ikäiset kaveripojat.

Oletko nyt ihan varma, että seurustelette? :D 

Mies toimii kivasti niitä lapsia kohtaan, mutta hän ei selvästikään näe sinua minkäänlaisena elämänkumppanina vaan kaverina, jonka kanssa hengaa ja harrastaa seksiä silloin, kun se aikatauluun sopii. Sinä taas selvästi haet uutta perhettä, joten sanoisin että on aika siirtyä eteenpäin.

Ihmeellisiä vastauksia täällä. Ei tietenkään pidä lempata poikia, mutta nykyisen elämän palaset olisi pitänyt asetella paremmin yhteen. Mies toki on tyytyväinen siihen, että sinä tyydyt muruihin.

Eihän sinun tarvitse sietää niitä jos et edes käy siellä kun lapset on paikalla. Ei kai ne jatkuvasti siellä ole niin että yritä nyt keksiä jotain puuhaa itsellesi niiksi hetkiksi. Te olette kaksi erillistä ihmistä ja on ihan tervettä että kummallakin on myös omia juttuja. Nakertaako se, että kyseessä on exän lapset vai ruikuttaisitko samalla tavalla jos mies tekisi tuota random-nuorten kanssa hyväntekeväisyytenä?

Miksi et keskustelisi miehesi kanssa asiasta? Kertoisit, että pidät hienona asiana, että miehesi viettää aikaa myös ei-biologisten "lastensa" kanssa. Samalla kertoisit myös ihan rehellisesti, että sinusta tuntuu, että teidän parisuhteenne lakkaa olemasta, kun nämä lapset ovat siellä. Kysy onko näillä lapsilla jotain suhdettanne vastaan tai eivätkö he esim. ymmärrä, että miehesi ja heidän äitinsä eivät enää palaa yhteen vaikka sinä et olisikaan kuvioissa. Jos nämä ei-biologiset lapset pitävät kovasti miehestäsi, niin on ihan luonnollista, että toivovat miehesi ja äitinsä palaavan yhteen ja voivat nähdä sinut ainoana esteenä toiveen toteutumiselle. 

Minusta lasten kanssa kannattaa puhua asioista niin kuin ne ovat. Vaikka tieto voi aluksi satuttaa, niin parempi se kuin, että he elättelevät turhia toiveita ja se vaikuttaa teidän kaikkien elämään negatiivisesti. Ei ole mitään järkeä peitellä asioita lapsilta, jos/kun teidän suhde on vakiintunut. 

Ehkä miehesi yrittää säästää näitä ei-biologisia lapsia mielipahalta, vaikka oikeasti ehkä kannattelee valheellisesti näiden lasten haavekuvaa. Lisäksi lapset voivat myös pelätä, että he menettävät miehesi sinulle ja sinun lapsillesi ja tästä syystä sinä olet ns. vihollinen. Olisi tärkeää, että miehesi kertoisi, että heidän välinen yhteys on miehellesi tärkeä ja se ei katkea kenenkään toimesta ja sinulla ei myöskään ole mitään halua tai aikomusta sellaista yrittää. 

Keskustelemalla tilanne voisi hyvinkin raueta ja voisitte kaikki elää vapaammin ja ilman turvallisisessa sekä luottavaisessa ilmapiirissä. 

Miesystäväsi on isäpuolenakin silti hyvä ja tunnollinen isä. Sinuna olisin ylpeä. Oma isäpuoli aikoinaan hakkasi, haukkui h.intiksi ja heitti sukkasilleen pakkaseen humalaspäissään mutta ei tehnyt omille biologisille muksuilleen mitään.

Ehkä se juuri on niin, että tunnen epävarmuutta koko suhteesta ja olenkin yrittänyt monesti keskustella, mikä tämä suhde on ja johtaako se mihinkään. On totta, että olen enemmän parisuhdeihminen eikä loputon hengailu ja tapailu ole minua varten.

Myönnän, että minua kaivertaa, että kyse on exän lapsista, jonka kanssa asiat menivät kuulema luontevasti eteenpäin aikanaan, syntyi yhteinen lapsi hyvin pian ja yhteenmuutto lyhyen seurustelun jälkeen, vaikka miesystäväni sanoo, ettei siinä suhteessa ollut rakkautta toisin kuin meillä. En vain tiedä, mihin voin luottaa ja jos olemme aidosti rakentamassa yhteistä tulevaisuutta, kuten miesystäväni sanoo, onhan nämä teinipojat silloin osa meidän yhteistä elämää. Kuitenkin minut rajataan monesta ulkopuolelle. Väkisinkin mietin, mikä minussa on vikana, ettei minun kanssani asiat etene mihinkään.

Toki arvostan hänen arvojaan ja kykyä rakastaa exän lapsia, vaikka ne eivät biologisesti omia olekaan. Tiedän, että hänellä on suuri sydän.

Ehkä olen vain katkera kokonaistilanteesta ja koen saavani juuri vain rippeet, niin kuin joku täällä mainitsi.

Niin no, tässähän on nyt 2 vaihtoehtoa. Muutosta ei ole juuri nyt tilanteeseen tulossa, joten joko odotat sen muutaman vuoden, että nämä teinit ovat aikuisia ja sitten on ns. sinun vuorosi tai lopetat suhteen nyt ja haet jonkun sinun elämääsi sopivamman miehen.

Kiitos kaikille hyvistä näkökulmista! Ehkä tämä "ongelma" on vain osa isompaa kokonaisuutta ja suhteemme tarkastelu on muiltakin osin tarpeen.

Tuohon tasa-arvoiseen suhtautumiseen kommentoin vielä, että itse sitä edellytän, mutta huomaan, että mieheni ei vaadi omalta pojaltaan oikein mitään ja muutenkin hänen lapsensa saa käyttäytyä, miten haluaa.

Ei ole velvollisuuksia, ei tarvitse osallistua mihinkään, kaikki tehdään valmiiksi (solmitaan uimahousujen narut, pilkotaan ruoka, voidellaan leivät..) ja ikää on 10v. Muutoinkin saa käyttäytyä ruokaillessa, miten tahansa, haukkuu usein laittamani ruoat ja tuon pojan toiveet menevät minun lapsieni toiveiden edelle poikkeuksetta. Ehkä mies yrittää hyvittää alitajuisesti eroa sallimalla "kaiken" tai jotain.

No, uusioperheen haasteet toki oli tiedossa, mutta en uskonut, että tämä on näin vaikeaa ja emme edes asu yhdessä.

Alkuperäinen kirjoitti:

Kyllä vain, molemmilla on omat kodit, mutta miesystävä tulee meille paljon vapaammin ja hänellä on meille avain, minulla ei ole hänen luokseen asiaa ominpäin.

Ehkä tässä päällimmäisenä harmittaa, kun itse joudun yh:na tekemään yksin sen kaiken, jossa hän tukee exänsä lapsia. Minun lapseni joutuvat "kärsimään" yksinhuoltajuudestani, mutta miesystävän ex-kumppanin lapsilla tilanne on toinen juuri miesystäväni auttamisen vuoksi.

Taidan siis vain itse olla katkera, mutta minkäs teet, tasan ei mene asiat elämässä. Minun lapseni saavat sen, mihin minä yksin pystyn ilman elatusmaksuja. Venytämme taloutta eikä vuosittaisista ulkomaan matkoista ole puhettakaan, kuten hänen exällään.

Vaikea tätä suhdetta on kovin vakavana seurusteluna nähdä, kun näemme muutenkin niin harvoin, vaikka välimatkaa on vain 5km ja pääasiassa näemme silloin, kun hänelle sopii.

Olen kuvitellut, että jos avaimia vaihdetaan niin molemmat antavat sen avaimen toiselle. Vaadi selkeämpää tasapuolisuutta, jos mies ei halua luovuttaa avaintaan niin oma avain häneltä pois. Vai onko siitä, että hän tulee kotiisi milloin huvittaa jotain hyötyä sinulle?

Muutenkin tuo kuulostaa siltä, että merkityksesi on kovin kevyt hänen elämässään.

Niin, se tässä mietityttää aika paljon. Jotenkin vain vaikea tehdä ratkaisuja, kun minun lapseni ovat jo kiintyneet häneen 😕

Toki parisuhdehan se ensisijaisesti on ja sen pitää tyydyttää, en voi jatkaa lasten takia. Kovin mutkikasta 😕

Minusta toi mies kuulostaa itse asiassa tosi hyvältä tyypiltä. Arvostan. Jotkut juntit ei eron jälkeen välitä tavata edes omia biologisia lapsia. Mutta vaikeahan sitä on tietää mikä on sinun osuus hänen elämässään. Sen aika näyttää. Mutta sinuna arvostaisin tätä piirrettä pitää yhteyttä exän lapsiin enemmän kuin se olisin mustasukkainen niille.