Tuhoon tuomittu elämä

En oikein edes tiedä miksi tänne kirjoitan tällaista. Mutta kirjoitan kuitenkin. En ala avaamaan yksityiskohtaista tietoa, mutta se mitä halusin sanoa on että kaikkien pitkäaikaisten tapahtumaketjujen jälkeen en voi enää tulla muuhun johtopäätökseen kuin että elämäni ja perheeni elämä on kirottu, vahvasti alkaen noin 30 vuotta sitten. Olen paininut asian kanssa kauan. Mulle jotkut vakuuttelee että ei sellaista ole, mutta en enää usko. Kukaan ei pysty vakuuttamaan enää minua muusta. Olen kristitty, itse asiassa ex vl.

Lähinnä mietin mitä ihmettä teen. Tiedättekö kun olet nurkkaan ajettu, tiet tukittu eteen sivuille ja taakse. Kaikki vaihtoehdot on huonoja nyt. Lähitulevaisuudessa tiedän varmuudella asioiden menevän huonompaan suuntaan enkä voi siihen itse vaikuttaa (oma sairaus ja lähiomaisen tuleva kuolema). Olen päässyt siihen pisteeseen että haluaisin vain sulkea silmäni tälle maailmalle. Mutta en uskalla tehdä itsemurhaa (pelkään helvettiä enkä voi jättää perhettä). Pelottaa niin järkyttävän paljon miten paljon pitää vielä kärsiä, olen kuitenkin vielä suht nuori ihminen 37v.
Onko täällä sattumoisin ketään kellä samankaltaista? Vertaistukea kaipaan