Ihastuminen toiseen parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorista selkäsi ja unohda koko tyyppi. Pidä huoli ettet joudu enää tilanteeseen jossa tapaat hänet. Äläkä vahingossakaan mitään viestejä, tämä on oikeasti helppoa jos niin haluaa.

Helppoa ja ei. Helppoa on olla laittamatta viestiä; sitä en varmasti aio tehdä. Vaikeampaa sitten on "vain unohtaa koko tyyppi", tunteitaan kun ei määräänsä enempää voi hallita. Ap

Kyllä pystyy, esimerkiksi jos tiedät että tulee tilanne missä "ihastus" tapaa miehesi ja on vaara että sinäkin näet, niin sanot miehellesi ettet voi sietää tätä tyyppiä (ja sulla on outo etiäinen tyypistä) ja mieluummin lähdet siksi aikaa lenkille kun koitat sietää tätä outoa ukkoa josta saat ihottumaa. Kaikki on kiinni siitä mitä sanot ja teet, ja käännä pääkopassa tilanne niin ettei sulla ole mitään halua ja hinkua tyyppiä edes ikinä nähdä. Eli unohda.

Ja jos väkisinkin joudut tapaamaan hänet, niin olet välinpitämättömän kylmä. Kohtelias joo, mutta ei yhtään ylimääräistä sanaa ja katsetta. Se on moi ja hei. Huomaat nopeasti että tämähän tepsii.

Jos tuollainen tilanne tulee vastaan, niin yritän tätä. Tosi vaikeaa se tulee olemaan, sillä olen pohjimmiltani, perusluonteeltani niin kiltti ja mukava, että jopa sille ihmiselle kenestä en pidä tai joka on minua loukannut, on vaikeaa olla kylmä. Olen kyllä yrittänyt tehdä töitä tuon piirteeni eteen ihan ylipäätään, sillä tuntuu että se tuottaa minulle enemmän huonoa kuin hyvää toisinaan. Se on vain niin syvällä minussa, aina ollut. :/ Siksi todella mieluummin välttäisin täysin tilanteita, missä tuohon ihmiseen saatan törmätä. Etenkin noiden unien jälkeen se olisi tosi kiusallista ja pelkään, että tapaamiset vahvistaisivat tunteitani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Et kyllä ap kuulosta kovin vakuuttavalta siinä, ettet tee asialle mitään. Oletko flirttaillut miehelle aina kun näet häntä? Kyllä jokainen osaa aina hetken olla mukava ja ihana, mutta kyllä se todellisuus paljastuu kun ihmisen tuntee hyvin ja esim. Stressaantuneena. Oma mieheni on seurassa varsinainen seuramies mutta kotona välillä oikea ärripurri ja kiukuttelua.

Saanko kysyä mikä kohta saa sen vaikuttamaan siltä, etten ole vakuuttava kun sanon etten tekisi asialle mitään? En todellakaan koskaan tekisi mitään konkreettista, en mitään mikä loukkaisi miestäni. En ole flirttailevaa tyyppiä ylipäätään, sen sijaan kyllä todella ystävällinen, tuttavallinen ja kiltti. Olen kuitenkin aina ihmisten seurassa hyvin asiallinen, en halua antaa vääriä signaaleja. Tämä kyseinen tyyppi ei ole mikään naistennaurattaja tai seuramies, vain todella mukava ja ystävällinen. Myös jotenkin puoleensavetävä, mutta sehän on tietenkin vain minun kokemukseni hänestä. Ap 

:D

Täällä on useat ihmiset jo kertoneet sinulle ap miten menetellä ja jatkat vaan puolustelua että ei tule olemaan helppoa. Miksi sen pitäisi olla helppoa? Jos välität miehestäsi niin teet vaan päätöksen ettet seuraa näitä ohimeneviä tunteitasi, ja pysyt kaukana tästä toisesta miehestä. Ei se ydinfysiikkaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on useat ihmiset jo kertoneet sinulle ap miten menetellä ja jatkat vaan puolustelua että ei tule olemaan helppoa. Miksi sen pitäisi olla helppoa? Jos välität miehestäsi niin teet vaan päätöksen ettet seuraa näitä ohimeneviä tunteitasi, ja pysyt kaukana tästä toisesta miehestä. Ei se ydinfysiikkaa ole.

Ei se mitään puolustelua ole. Kerron vaan, miltä todella tuntuu. En aio tehdä tunteideni mukana mitään konkreettista, olen vain varsin turhautunut niihin ja haluan niistä eroon vaan jokainen varmaan tietää, ettei tunteitaan voi kontrolloida. En ole missään kohtaa sanonut, etten pyrkisi olemaan erossa tuosta miehestä, en vain voi näille tunteilleni mitään, jotka ovat minullekin uusia ja vieraita ja se turhauttaa. Koita nyt ymmärtää että se mitä konkreettisesti teen, mitä järki sanoo, on erillinen asia tunteistani! Ap

Ihastuksia tulee ja menee vaikka kuinka olisi hyvä suhde.

Jos sitä omaa suhdetta haluaa jatkaa niin sitten sen ihastuksen pitää vain antaa olla. Tietysti se on mielessä vähän väliä eikä tunteita voikaan hallita, mutta tekoja voi. Anna niiden tunteiden olla mutta älä tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, ap!

Ei kiva tilanne, mutta niin kauan kuin et tee mitään edistääksesi juttua, ja tahdot todella rakastaa omaa miestäsi, et tee mitään väärää. Suosittelen vain minimoimaan sen ajan, kun joudut näkemään tätä toista miestä, ja pidät varasi, ettet jää hänen kanssaan kahden. Useimmiten aika hoitaa loput.

Ja kannattaa pitää mielessä myös, että useimmiten ihastuksen kohdetta ei oikeasti tunne niin hyvin, että tietäisi myös toisen viat, ja miten kamalakin hän voi pahimmillaan olla.

Kiitos! Emme ole tavanneet kovin useasti mikä tekee tästä vielä hämmentävämpää, sillä en tunne kyseistä ihmistä niin hyvin. Toisaalta ehkä se juuri mahdollistaa ihastumisen, kun tietää toisesta vain hyvät puolet. Pelkään kamalasti että tapaamme mutta en voi oikein kieltäytyäkään ilman että se vaikuttaisi oudolta tai epäilyttävältä. :/ Haluankin uskoa, että aika auttaa ja tämä menee ohi, mutta ainakin tällä hetkellä tuo tyyppi pyörii mielessäni ihan liikaa. Ap

Kyllä ne menee ohi, siihen voi vaan mennä kauan aikaa. Olen pitkässä, reilusti yli kymmenen vuotta kestäneessä suhteessani ihastunut monta kertaa. Puolisoni on kuitenkin ainoa jota rakastan. Yleensähän nuo ihastuksen kohteet on juuri sellaisia, joista todellisuudessa tietää hyvin vähän. Eli suhde heidän kanssaan saattaisi olla ihan kamala, vaikka he pintapuolisesti vaikuttavat ihanilta. Ei kannata ylianalysoida tilannetta liikaa, jos kuitenkin rakastat miestäsi ja olette molemmat onnellisia suhteessanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, ap!

Ei kiva tilanne, mutta niin kauan kuin et tee mitään edistääksesi juttua, ja tahdot todella rakastaa omaa miestäsi, et tee mitään väärää. Suosittelen vain minimoimaan sen ajan, kun joudut näkemään tätä toista miestä, ja pidät varasi, ettet jää hänen kanssaan kahden. Useimmiten aika hoitaa loput.

Ja kannattaa pitää mielessä myös, että useimmiten ihastuksen kohdetta ei oikeasti tunne niin hyvin, että tietäisi myös toisen viat, ja miten kamalakin hän voi pahimmillaan olla.

Kiitos! Emme ole tavanneet kovin useasti mikä tekee tästä vielä hämmentävämpää, sillä en tunne kyseistä ihmistä niin hyvin. Toisaalta ehkä se juuri mahdollistaa ihastumisen, kun tietää toisesta vain hyvät puolet. Pelkään kamalasti että tapaamme mutta en voi oikein kieltäytyäkään ilman että se vaikuttaisi oudolta tai epäilyttävältä. :/ Haluankin uskoa, että aika auttaa ja tämä menee ohi, mutta ainakin tällä hetkellä tuo tyyppi pyörii mielessäni ihan liikaa. Ap

Kyllä ne menee ohi, siihen voi vaan mennä kauan aikaa. Olen pitkässä, reilusti yli kymmenen vuotta kestäneessä suhteessani ihastunut monta kertaa. Puolisoni on kuitenkin ainoa jota rakastan. Yleensähän nuo ihastuksen kohteet on juuri sellaisia, joista todellisuudessa tietää hyvin vähän. Eli suhde heidän kanssaan saattaisi olla ihan kamala, vaikka he pintapuolisesti vaikuttavat ihanilta. Ei kannata ylianalysoida tilannetta liikaa, jos kuitenkin rakastat miestäsi ja olette molemmat onnellisia suhteessanne.

Ja jatkan vielä, että neuvoni on, että opettelet vain hyväksymään tuon tunteen ja elämään sen kanssa. Jokaisella on oikeus ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Kuten tästä ketjusta huomaat, nuo tunteet ovat ihan tavallisia parisuhteessa eivätkä ihastumiset automaattisesti johda pettämiseen.

Edellisissä suhteissa ihastuin useinkin joissa siis olin tyytymätön jollakin tapaa.. Jälkeenpäin sen huomaa... Kun on nykyään tyytyväinen niin en ole yli 3 vuoteen (koko suhteemme aikana) muita katsellut enkä mitään ihmeempää muista ajatellut...

En tiedä onko tuohon edes yksiselitteistä vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Edellisissä suhteissa ihastuin useinkin joissa siis olin tyytymätön jollakin tapaa.. Jälkeenpäin sen huomaa... Kun on nykyään tyytyväinen niin en ole yli 3 vuoteen (koko suhteemme aikana) muita katsellut enkä mitään ihmeempää muista ajatellut...

En tiedä onko tuohon edes yksiselitteistä vastausta.

Kolme vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika. Kyllä muillakin meni varmaan ensimmäiset 10vuotta niin että luulin etten edes voi kiinnostua kestään muusta.. Sen jälkeen olen ihastunut muutaman kerran ja kyllä ne ohi menee vaikka sitä ei uskoisi silloin kun niissä tunteissa velloo.