Naiset, vastatkaa tähän rehellisesti
Menisitte uuteen opiskelupaikkaan ja ryhmässä olisi todella kaunis nainen, jota myös itse pitäisitte upeana ja hän nostaisi kateuden pintaan. Ryhmässä olisi myös tavallisemman näköisiä naisia. Kumpaa lähtisitte lähestymään koittaen ystävystyä hänen kanssaan?
Muuttaisiko asiaa jos tämä kaunis henkilö olisi varattu? Vai pahentaisiko? Muuttuuko suhtautuminen jos olette itse suhteessa?
Kommentit (25)
Minä itse ainakin kadehtisin ja saattaisin kokea alemmuutta vaikka en olekaan mikään perunan näköinen otus. Miettisin myös, jos ystävystyisin hänen kanssaan ja oma mieheni alkaisi pitämään hänestä vähän liikaakin... tässä kohtaa en välittäisi olisiko kaunis nainen itse varattu.
Mutta antaisin siis kuitenkin mahdollisuuden ja koittaisin niellä katkeruuteni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa lähtisitte lähestymään koittaen ystävystyä hänen kanssaan?
Eli mitä tarkoitat tällä? Mitä kumpaa?
Tavallisen näköistä naista vai sitä kaunista. Vaikea muotoilla kun yleensä niitä tavallisempia tosiaan on enemmistö ja pari kauniimpaa.
Ap
No en lähtökohtaisesti lähtisi väkisin ystävystymään yhtään kenenkään kanssa. Jos jonkun ryhmätyön tms aikana sattuu jutut menemään yksiin niin toki siitä voisi jotain tuttavuutta rakentaa, ulkonäöstä riippumatta.
En ymmärrä yhtään miksi naisten ulkonäön pitäisi liikuttaa minua. Olen hetero, en lesbo.
En kadehdi ketää, enkä tarkoituksella ala ystävystyä kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä itse ainakin kadehtisin ja saattaisin kokea alemmuutta vaikka en olekaan mikään perunan näköinen otus. Miettisin myös, jos ystävystyisin hänen kanssaan ja oma mieheni alkaisi pitämään hänestä vähän liikaakin... tässä kohtaa en välittäisi olisiko kaunis nainen itse varattu.
Mutta antaisin siis kuitenkin mahdollisuuden ja koittaisin niellä katkeruuteni.
Ap
Miksi sun miehesi välttämättä edes tapaisi koko naista, vaikka teistä tulisikin kavereita?
Mutta mielestäni hyvää pohdintaa, ehkä vältyt turhaan olemasta ilkeä tai kylmä ko. naiselle kun olet miettinyt, mikä hänessä pelottaa.
Jos nyt mietitään myös, että olisitte parikymppisiä tässä tilanteessa ja aloittamassa ammattikorkeassa tai yliopistossa naisvaltaista alaa. En mäkään avioliitossa ja lapsellisena naisena lähtis mitään erityisiä ystäviä ehkä etsimään enää.
Ap
En osaa vastata tähän mitään, kun en ymmärrä tuota "nostaisi kateuden pintaan". Jos kadehtii jokaista ihmistä, joka näyttää paremmalta kuin itse, niin miten on muka edes mahdollista pystyä elämään??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse ainakin kadehtisin ja saattaisin kokea alemmuutta vaikka en olekaan mikään perunan näköinen otus. Miettisin myös, jos ystävystyisin hänen kanssaan ja oma mieheni alkaisi pitämään hänestä vähän liikaakin... tässä kohtaa en välittäisi olisiko kaunis nainen itse varattu.
Mutta antaisin siis kuitenkin mahdollisuuden ja koittaisin niellä katkeruuteni.
Ap
Miksi sun miehesi välttämättä edes tapaisi koko naista, vaikka teistä tulisikin kavereita?
Mutta mielestäni hyvää pohdintaa, ehkä vältyt turhaan olemasta ilkeä tai kylmä ko. naiselle kun olet miettinyt, mikä hänessä pelottaa.
Kyllä tapaisi varmasti tai ainakin näkis kuvia hänestä :s
Ap
Olen itse aika ruma, ja kauniiden ihmisten seurassa oleminen vain pahentaa sitä tunnetta. Jopa siskoni kanssa olo on joskus vaikeaa, kun hän on kaikin puolin nätimpi.
Varmaan ne "tavallisen" näköisetkin olisi silmissäni liian kauniita.
En ole hyvä tutustumaan ihmisiin varsinkaan oma-aloitteisesti. En koe olevani muiden silmissä tarpeeksi arvokas. Varmaan jäisin ulkopuoliseksi, mutta jos kaveeraisin muiden kanssa, niin varmaan parhaiten synkkaisi niiden kanssa, jonka ulkonäkö on lähimpänä oman ulkonäköni tasoa.
Mä yrittäisin tutustua kaikkiin naisiin. Sen jälkeenhän mä tietäisin vasta, ketkä voisi olla ns kavereita, ketkä vain opiskelukavereita.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse aika ruma, ja kauniiden ihmisten seurassa oleminen vain pahentaa sitä tunnetta. Jopa siskoni kanssa olo on joskus vaikeaa, kun hän on kaikin puolin nätimpi.
Varmaan ne "tavallisen" näköisetkin olisi silmissäni liian kauniita.
En ole hyvä tutustumaan ihmisiin varsinkaan oma-aloitteisesti. En koe olevani muiden silmissä tarpeeksi arvokas. Varmaan jäisin ulkopuoliseksi, mutta jos kaveeraisin muiden kanssa, niin varmaan parhaiten synkkaisi niiden kanssa, jonka ulkonäkö on lähimpänä oman ulkonäköni tasoa.
Jep... itsellä kans tämä. Tosin olen silti jäänyt yksin usein. Homokavereita tosin löytyy :D
Ap
Riippuisi ihan persoonasta, olisinko kiinnostunut tutustumaan. Jos on esimerkiksi maanläheinen ja meillä samanlainen huumorintaju, en varmaan jäisi miettimään hänen ulkonäköään. Ja se, että meillä olisi joku yhdistävä tekijä. Mutta tietysti jos kyseessä sellainen kaunotar, jolla koko ajan miesten huomiota niin voisihan se olla jossain tilanteissa hankalampaa ja varmaan tuollaisista syistä kokisin helpommaksi tutustua tavallisempaan naiseen. Ehkä myös tämä nainen kokisi, että en ymmärrä hänen kokemuksiaan siitä, kun miehet juoksevat koko ajan perässä ja tästä syystä hänelle parempi ystävä voisi olla toinen kaunis nainen, joka ei kadehtisi ja jolla samoja kokemuksia. Näin yleensä tuntuu olevankin, jos seuraa julkkismissejä ym., usein kaveripiiri on noita vertaisia.
Minulla kauneus ja miesten huomio eivät herätä kateutta, joten ne eivät tulisi mahdollisen ystävyyden väliin.
Vierailija kirjoitti:
No en lähtökohtaisesti lähtisi väkisin ystävystymään yhtään kenenkään kanssa. Jos jonkun ryhmätyön tms aikana sattuu jutut menemään yksiin niin toki siitä voisi jotain tuttavuutta rakentaa, ulkonäöstä riippumatta.
Nimenomaan näin. En minäkään ala ystävystymällä ystävystymään yhtään kenenkään kanssa, vaan esim. ryhmätöissä teen sen minkä pitää. Jos jonkun kanssa menee jutut yksiin niin, että haluaa enemmän hengata tämän kanssa, niin ihmisen ulkonäkö on ihan se ja sama, samoin kuin tämän siviilisääty, ikä jne. En myöskään ymmärrä, että miten oma siviilisäätyni vaikuttaisi asiaan mitenkään. En ole koskaan tuntenut mitään kateutta kenenkään ulkonäöstä, vaikka oma ulkonäköni onkin luokkaa peruna. En muutenkaan arvota ihmisiä ulkonäön perusteella, kyllä siinä painaa ihan muut asiat vaakakupissa, jos alan tuttavuutta johonkin ihmiseen rakentaa. Kyllä huomaa, että ap on mies, kun on taas niin omituinen kysymys, ja ap noin pihalla tästä asiasta.
En nuorenakaan osannut kuvitellakaan, että miettisin ensin ulkonäön perusteella, kehen haluan tutustua ja kehen en (siis ystävämielessä). Jos jonkun ihmisen kanssa viihtyi hyvin, hänestä tuli ystävä, eikä sillä ollut ulkonäön perusteella yhtään mitään tekemistä.
En valitse ystäviäni tai lähestymiäni ihmisiä ulkonäön perusteella, ellen sitten hae seksuaalissävytteistä seuraa.
En todellakaan ole katkera kauniille naisille, en tosin itsekään ole ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse ainakin kadehtisin ja saattaisin kokea alemmuutta vaikka en olekaan mikään perunan näköinen otus. Miettisin myös, jos ystävystyisin hänen kanssaan ja oma mieheni alkaisi pitämään hänestä vähän liikaakin... tässä kohtaa en välittäisi olisiko kaunis nainen itse varattu.
Mutta antaisin siis kuitenkin mahdollisuuden ja koittaisin niellä katkeruuteni.
Ap
Miksi sun miehesi välttämättä edes tapaisi koko naista, vaikka teistä tulisikin kavereita?
Mutta mielestäni hyvää pohdintaa, ehkä vältyt turhaan olemasta ilkeä tai kylmä ko. naiselle kun olet miettinyt, mikä hänessä pelottaa.
Kyllä tapaisi varmasti tai ainakin näkis kuvia hänestä :s
Ap
No miten sä noin yleensä kestät, että internetsissä on kauniiden naisten kuvia, jos sellaiset on heti uhka miestä ajatellen? :D Onko realistinen uhka?
Ja eikö tuo ole vähän sen kauniin naisen aliarvioimista, hän on valmis ottamaan heti ensimmäisen, joka vähäänkään liimaa silmänsä häneen pitemmäksi aikaa?
En yrittäisi ystävystyä kenenkään kanssa, vaan keskittyisin opiskeluun/työhön.
Kumpaa lähtisitte lähestymään koittaen ystävystyä hänen kanssaan?
Eli mitä tarkoitat tällä? Mitä kumpaa?