Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkäätkö sairastuvasi syöpään?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Joka 3. suomalainen sairastuu tilastollisesti elämänsä aikana syöpään. Tässä ruletissa on aika korkea todennäköisyys saada tauti.
Olen nähnyt useamman syöpäpotilaan, ja aina syöpä on diagnosoitu liian myöhään. Oireet ovat niin hajannaisia, moninaisia ja helposti sekoitettavissa muihin, vaarattomiin tauteihin.
Osa lääkäreistä tekee ns. "tarkentavia kysymyksiä" ja näin pyrkii myös huomioimaan syövän mahdollisuuden. Osa taas tunkee buranaa/panadolia heti vastaukseksi. Tuon ikäinen nyt kipuilee normaalisti! Ota buranaa! Tule takaisin sitten kuukauden päästä. Heippa!
Jep, minunkaan ystäväni syöpä ei olisi löytynyt ainakaan ajoissa ellei hän olisi vaatinut pariin otteeseen tutkimuksia...lääkäri arvioi virheellisesti ettei mitään vikaa ole. Aina ei siis auta pelkästään "mennä lääkäriin", pitää myös vaatia tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni todettiin rintasyöpä 45-vuotiaana, isälläni kurkun alueen syöpä 55-vuotiaana. Lisäksi isällä on alkanut nyt 7-kymppisenä toinen kierros syövän kanssa, tällä kertaa suolistossa. Oletan itsekin sairastuvani syöpään. Tuntuisi lottovoitolta, jos niin ei tule käymään. En pelkää, mutta vähän ehkä harmittaa jo valmiiksi.
Jos isäsi on tupakkamiehiä niin ainakin tuon syövän suhteen olet "turvassa" jos et polta. Multa on monta sukulaista kuollut kurkku ja keukosyöpään. Kaikki kovia tupakoimaan. Rintasyövän suhteen ei taida olla muuta kuin tunnustella välillä ettei ole ilmestynyt mitää ylimääräistä.
Isä ei ole koskaan polttanut ja alkoholiakin käyttää varsin vähän, yksi tai kaksi kaljaa max. kerran kuussa. Kaksi suurinta riskitekijää kurkkusyövän suhteen eliminoitu ja siltikin napsahti kohdalle. Eihän noista koskaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Joka 3. suomalainen sairastuu tilastollisesti elämänsä aikana syöpään. Tässä ruletissa on aika korkea todennäköisyys saada tauti.
Olen nähnyt useamman syöpäpotilaan, ja aina syöpä on diagnosoitu liian myöhään. Oireet ovat niin hajannaisia, moninaisia ja helposti sekoitettavissa muihin, vaarattomiin tauteihin.
Osa lääkäreistä tekee ns. "tarkentavia kysymyksiä" ja näin pyrkii myös huomioimaan syövän mahdollisuuden. Osa taas tunkee buranaa/panadolia heti vastaukseksi. Tuon ikäinen nyt kipuilee normaalisti! Ota buranaa! Tule takaisin sitten kuukauden päästä. Heippa!
Jep, minunkaan ystäväni syöpä ei olisi löytynyt ainakaan ajoissa ellei hän olisi vaatinut pariin otteeseen tutkimuksia...lääkäri arvioi virheellisesti ettei mitään vikaa ole. Aina ei siis auta pelkästään "mennä lääkäriin", pitää myös vaatia tutkimuksia.
Osa laboratorioista tarjoaa omalla lähetteellä tutkimuksia. Mahtaako saada myös näitä syövän merkkiainetutkimuksia? Omalla kohdalla ei ole rahasta kiinni. Helppoa olisi otattaa noita liuta vaikka vuosittain.
Vierailija kirjoitti:
Minä pelkään ensimmäistä kertaa nyt 30-vuotiaana. Olisi hirveää jos lapset jäisi tänne ilman äitiä, ei ole ketään sukulaista jonka luo he voisivat muuttaa, kun omat vanhemmat ovat alkoholisteja. Siitäkin tulee ahdistunut olo, kun en osannut ennakoida tätä, enhän ole ennen pitänyt kuolemaa pelottavana.
Ja todennäköisyydestä en tiedä, syöpää on toki suvussa, mutta ei mitenkään erityisen runsaasti. Ennemmin on sellainen olo, että jotain pahaa on tultava kun olen niin terveenä tähän asti saanut elellä.
Turhaahan tällainen murehtiminen on, mutta tämä ketju osui kyllä niin yksiin ajatusten kanssa. Lehdissäkin on aika paljon viime aikoina syöpätarinoita ollut.
Ajatusta omasta kuolemastakin on varmaan joskus käsiteltävä mielessään. Samalla siinä miettii mitä elämältään tahtoo.
Riski syöpään on kohonnut kohdallani. Minulla on suolistosairaus, joka ei reagoi hyvin hoitoihin ja se altistaa suolistosyövälle. Olen nyt vasta 30, joten syöpä tuntuu silti vielä kaukaiselta riskiltä, vaikka hyvinkin mahdolliselta tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Elän terveellisesti ja tiedän lopun olevan geeneistä ja sattumasta kiinni eli ihan vain paskasta tuurista. Mitä sitä pelkäämään, kun ei sille mitään mahda. Syöpää enemmän mua pelottaa muistisairaudet ja mielisairaudet. Mun mielestä ne on vakavampia. Usein syöpä on hoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sairastuvani. Isäni vanhemmat kuolivat onnettomuudessa 49-vuotiaina, joten heidän lapsensa eivät tienneet geeneistään, kun vanhemmat eivät olleet vielä sairastuneet . Lapsia oli 8, jokainen kuoli syöpään 35-55-vuotiaana. He ehtivät tehdä lapsensa ennen sairastumista, joten meitä serkuksia on paljon. Serkuista kaksi on kuollut syöpään, ikää lli 34 ja 36. Turha odottaa, että eläisin kovin vanhaksi.
Onko teidän sukunne geenejä tutkittu? Jos löytyisi jokin geneettinen tekijä, joka selittää syöpien ilmestymistä noin nuorella iällä (esim Lynchin oireyhtymä), olisi helpompaa päästä säännöllisiin tutkimuksiin. Jos löytyisikin tällainen geeni, se ei välttämättä ole periytynyt sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sairastui rintasyöpään 50 vuotiaana. Tuolloin syöpälääkäri sanoi äidille, että minun ja siskoni olisi hyvä aloittaa mammografiat 40 vuotiaana, 10v muita aikaisemmin. Eli kohonnut riski on. Äiti parani. Itse en ole koskaan käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä, siten nyt yritän pienen osan tehdä itseni hyväksi.
En voi sanoa, että aktiivisesti pelkään. Mietin välillä.
Olen sairastanut jo yhden syövän, tosin ei niin vakava syöpä ollut kyseessä, mutta kyllä siitä harmia oli ja haittaakin jäi. Olen yli 40-vuotias. Äitini kuoli vastikään syöpään, joka oli niin aggressiivinen, ettei voinut tehdä mitään. Hän menehtyi puolessa vuodessa, oli kylläkin jo lähes 78-vuotias. Onneksi kuolema ei ollut kamala, vaan hienosti hoidettiin kivut. Kuitenkin ikävä ja kaipaus rakasta ihmistä kohtaan on suunnaton. Kyllä sitä itsekin pelkää, että tulee joku kamala syöpä ja vie mennessään, lapsetkin vasta siinä 10-12 v tienoilla itselläni. Syöpäklinikalla käydessäni äitini vuoksi näin nuoriakin naisia, joilla pieniä lapsia ja syöpä levinnyt, kun juteltiin. Oikeasti vihaan syöpää ja toivon että se saadaan kaikissa tapauksissa nujerrettua vähintään krooniseksi sairaudeksi lähivuosina ja onhan tästä olemassa toivoakin lääketieteen mukaan. Tosin tuskin nyt ihan kaikkia syöpiä voidaan edes aisoissa pitää, jos pitkälle levinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni todettiin rintasyöpä 45-vuotiaana, isälläni kurkun alueen syöpä 55-vuotiaana. Lisäksi isällä on alkanut nyt 7-kymppisenä toinen kierros syövän kanssa, tällä kertaa suolistossa. Oletan itsekin sairastuvani syöpään. Tuntuisi lottovoitolta, jos niin ei tule käymään. En pelkää, mutta vähän ehkä harmittaa jo valmiiksi.
Jos isäsi on tupakkamiehiä niin ainakin tuon syövän suhteen olet "turvassa" jos et polta. Multa on monta sukulaista kuollut kurkku ja keukosyöpään. Kaikki kovia tupakoimaan. Rintasyövän suhteen ei taida olla muuta kuin tunnustella välillä ettei ole ilmestynyt mitää ylimääräistä.
Valitettavasti kukaan ei ole turvassa miltään syövältä. Äitini, joka ei koskaan polttanut tupakkaa, sairastui keuhkosyöpään ja kuoli siihen 8 kuukaudessa.
Ei se mitään pelkkää sattumaa ole vaan happiradikaalien aiheuttama DNA-vaurio,voidaan estää antioksidanteilla ja elintavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä vaiheessa minulla oli niin kova syövän pelko että haittasi joka päiväistä elämää. Jokaisesta oireista kehitin jonkun syövän itselleni. Sairastuin, en siis syöpään vaan ahdistuneisuushäiriöön ja masennukseen. Tästä jokunen vuosi,nyt olen muutamia vuosia käynyt juttelemassa asioista ja lääkitys lopetettiin vajaa vuosi sitten. Olen nyt oppinut hyväksymään tiettyjä asioita enkä enää samalla tavalla panikoi kun ennen. Syövän pelko lähti siis siitä kun isäni ja äitini sairastuivat vuoron perään syöpään. Ukkini ,mummoni, kaikki tätini ja enoni ovat sairastaneet syövän. Osa selvinnyt ja osa menehtynyt syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Minä pelkään ensimmäistä kertaa nyt 30-vuotiaana. Olisi hirveää jos lapset jäisi tänne ilman äitiä, ei ole ketään sukulaista jonka luo he voisivat muuttaa, kun omat vanhemmat ovat alkoholisteja. Siitäkin tulee ahdistunut olo, kun en osannut ennakoida tätä, enhän ole ennen pitänyt kuolemaa pelottavana.
Ja todennäköisyydestä en tiedä, syöpää on toki suvussa, mutta ei mitenkään erityisen runsaasti. Ennemmin on sellainen olo, että jotain pahaa on tultava kun olen niin terveenä tähän asti saanut elellä.
Turhaahan tällainen murehtiminen on, mutta tämä ketju osui kyllä niin yksiin ajatusten kanssa. Lehdissäkin on aika paljon viime aikoina syöpätarinoita ollut.
Sama tilanne ja ikä minulla. Suren sitä, ettei minun puoleltani olisi lapsille enäö turvaa. Syöpätarinat koskettaa vähän liikaa ja jännitän kaikkia joukkoseuloja. Yritän kuitenkin muistaa nauttia elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään ja en pelkää. Sukurasitetta on, ja kaikki syöpään tuntuu kupsahtavan. Mutta enemmän tunnun pelkäävän jotain, johon ei ole parannuskeinoa (no ei ole kaikkiin syöpiinkään), jotain etenevää ja kivuliasta. Ei nämä aina ole loogisia juttuja päässä, selvästi.
En pelkää siis ehkä sairastumista, vaan kroonista kipua. Sellaista, joka jatkuu ja jatkuu läpi vuosikymmenten. On se sitten syövän, tai jonkin muun seurausta.
En voi sairastua syöpään, syön alfalipoiinihappoa, joka on tutkimustenkin mukaan tehokasta syöpää vastaan.
Toisekseen minulla on myös varsinaista napalmia, eli 35% vetyperoksidia jota voi myös juoda, mutta ei kannata kuitenkaan juoda ennen kun sitä laimentaa vähän vedellä. Koska syöpä on sieni, niin 35% vetyperoksidia voi kokeilla myös ruokasieniin. Kuuluu vain sihinää, ja ne häviävät sankkaan vesihöyrypilveen! Sama käy elimistössä, koska vahvaa vetyperoksidia ei elimistö pysty ihan heti pilkkomaan vedeksi ja hapeksi, vaan sitä kertyy kudoksiin, ja vetyperoksidi on erittäin kuolettavaa kaikenlaisille sienille ja syöpäkudokselle pieninäkin pitoisuuksina.
Kaikenlaiset C-vitamiinit ja hopeavedet kannatta unohtaa, niissä ei ole tutkitustikaan tarpeeksi tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään ja en pelkää. Sukurasitetta on, ja kaikki syöpään tuntuu kupsahtavan. Mutta enemmän tunnun pelkäävän jotain, johon ei ole parannuskeinoa (no ei ole kaikkiin syöpiinkään), jotain etenevää ja kivuliasta. Ei nämä aina ole loogisia juttuja päässä, selvästi.
En pelkää siis ehkä sairastumista, vaan kroonista kipua. Sellaista, joka jatkuu ja jatkuu läpi vuosikymmenten. On se sitten syövän, tai jonkin muun seurausta.
Kaikki tuntemani syöpäpotilaat ovat kuolleet nopeasti. Ei mitään suurta kärsimystä. Syöpään liittyy valtava väsymys, mikä saa ihmisen lopulta vaan nukkumaan. Käytännössä kaikki ovat kirjaimellisesti nukkuneet pois.
Toisekseen, pitkälle levinnyt syöpä haittaa tärkeitä elintoimintoja, joten se näyttäisi lopulta syöksevän ihmisen tajuttomuuteen/koomaan, kun elintärkeiden elinten toiminta häiriintyy. Lopulta elintoiminto elintoiminnon perään lopettaa toimintansa.
On varmasti poikkeuksiakin tästä säännöstä, ehkä ovat saaneet kuitenkin liikaa julkisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni todettiin rintasyöpä 45-vuotiaana, isälläni kurkun alueen syöpä 55-vuotiaana. Lisäksi isällä on alkanut nyt 7-kymppisenä toinen kierros syövän kanssa, tällä kertaa suolistossa. Oletan itsekin sairastuvani syöpään. Tuntuisi lottovoitolta, jos niin ei tule käymään. En pelkää, mutta vähän ehkä harmittaa jo valmiiksi.
Jos isäsi on tupakkamiehiä niin ainakin tuon syövän suhteen olet "turvassa" jos et polta. Multa on monta sukulaista kuollut kurkku ja keukosyöpään. Kaikki kovia tupakoimaan. Rintasyövän suhteen ei taida olla muuta kuin tunnustella välillä ettei ole ilmestynyt mitää ylimääräistä.
Valitettavasti kukaan ei ole turvassa miltään syövältä. Äitini, joka ei koskaan polttanut tupakkaa, sairastui keuhkosyöpään ja kuoli siihen 8 kuukaudessa.
Eipä niin. Mutta ainakin riski saada keukosyöpä pienenee jos ei polta.
Pelkään ainoastaan läheisteni puolesta, miten he ottavat sen tiedon. En säikähdä helposti mitään uusia oireita.
Kyllä se mielessä käy useasti. Lähipiiristä tiedän muutaman syöpään sairastuneen. Sairastuneita on melko nuorissa 30-40-vuotiaissakin. Eniten pelottaa se, että lapset jäisivät ilman äitiä.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän sukulaisen, joka sairastui keuhkosyöpään, vaikka ei ole koskaan polttanut. Työ oli suurimmaksi osaksi koulutettuna henkilönä toimistotyötä. Myöskään puoliso ei polttanut eikä lapsuuskodissa vanhemmat polttaneet. Radon on myös poissuljettu vaihtoehto, koska ei elänyt radon-alueella. Ei ole välttämättä niin harvinainen keissi kuin voisi kuvitella.
Tällä hetkellä keuhkosyöpä on noussut maailmalla yleisimmäksi syöväksi. Ja se on merkittävä syöpätyyppi, vaikka tupakansavu poistettaisiin luettelosta. Suomessa tupakan osuutta on vähän liioiteltu, sillä ulkomailla puhutaan vain 80%-yksiköstä, kun taas Suomessa terveysviranomaisten brosyyreissä näkee 90-95%-yksikön lukuja.
Tämä 20% potilasjoukko on käytännössä tuuliajolla; ongelma on se, että liian moni lääkäri on tuudittautunut ajatukseen, että keuhkosyöpää ei tarvitse epäillä tai tutkia, jos potilas ei tupakoi.
Keuhkosyöpä on salakavala tauti, koska se antaa niin vähän merkkejä itsestään ja kun niitä sitten tulee, onkin jo myöhäistä. Hoidot ovat myös aika aneemisia; tarjolla on vanhoja 60- ja 70-lukujen sytostaatteja, tosin uudet biologiset hoidot saattavat auttaa osaan keuhkosyöpätyyppejä, mutta nekään eivät sitä paranna. Keuhkosyövän hoitoennuste ei ole kehittynyt samoin kuin esim. rintasyövän. Lisäksi, leikkaus ei ole samalla tavalla optio kuin rintojen kohdalla. Ilman rintoja voi elää, mutta ei keuhkoja.