Vierailija

Parisuhteen toinen osapuoli on ilmaissut, että olen pelottava, epäjohdonmukainen jne. Hän vihjailee mielenterveysongelmistani. En tunnista itseäni hänen kuvauksistaan ja olen kertonut, että jos minä olen niin paha ihminen, niin meidän tulisi erota. En halua olla osa suhdetta, jonka dynamiikka kuulostaa väkivaltaiselta. Muissa ihmissuhteissa minua on kehuttu rauhalliseksi, vakaaksi ja kypsäksi ihmiseksi.

Miksi tämä ihminen haluaa tämän suhteen? Hän on ilmaissut että minun tarvitsee vain muuttua niin kaikki olisi hyvin.

Kommentit (17)

Vierailija

On ihmisiä, joilla ei ole muunlaista mallia ihmissuhteista kuin vihaamiseen, kilpailemiseen ja kärsimiseen perustuva malli. He siis luulevat, että parisuhteessa kuuluu olla vaikeaa. Kumppanisi kuulostaa sellaiselta.

Itse erosin hiljattain tuon tapaisesta ihmisestä. Hän näki minut todella rumasti, epäili milloin mistäkin pettämisestä, valehtelusta, asioiden pimittämisestä, manipuloinnista jne. Olen kiltti ja äärimmäisen rehellinen ihminen enkä ole ikinä elämässäni pettänyt tai pahasti valehdellut kenellekään. Kysyinkin tältä eksältäni, miten ihmeessä hän on edelleen kumppanini, jos olen niin kamala tyyppi kuin hän sanoo. Minulle jäi sellainen käsitys, että hän näki itsensä jonkinlaisena pyhimyksenä, joka suuressa hyvyydessään suostuu seurustelemaan tällaisen näinkin rikkinäisen ihmisen kanssa kuin minä. Saatuani mahdollisuuden elää hyvän kumppanin (hänen) kanssa, saattaisin pystyä tekemään parannuksen! :D

Tilanne tuntui hyvin absurdilta enkä nähnyt lopulta muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhteen. Mies tulee vaikeasta taustasta, hänellä on historiassaan sarja toksisia parisuhteita, ja hyvin vaikea lapsuudenperhe. Itselläni on takana yhteensä 18 vuotta onnellisia ja funktionaalisia parisuhteita. Kasvuperheessä on ollut jonkin verran ongelmallista dynamiikkaa, mutta ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan. Oli aivan selvä asia, kumpi meistä tässä suhteessa oli harhainen ja syytti toista aiheettomasti, mutta mies kuvitteli silti olevansa itse se järkevä ja oikeudenmukainen osapuoli.

Aina ei voi voittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Outoa, jos teistä kumpikaan haluaisi olla tuollaisessa suhteessa.

Minä en oikein haluakaan. Siksi minulle on täysi mysteeri, miksi tämä toinen haluaa olla suhteessa, jota kuvailee tavalla, joka kuulostaa minusta kovin myrkylliseltä. Ihminen itse tosiaan vain ilmaisee että minun pitäisi muuttua (ja mennä hoitoon parantamaan mieleni) ja että hän sattuu olemaan helposti pelokas, marttyyrimainen, mustavalkoinen, dramaattinen... 

Ap

Vierailija

Onko tullut mieleen että sanoissa voisi olla perää? Vai yrittäisikö noilla puheillaan saada sut lopettamaan suhde jos ei itse uskalla/osaa/pysty Mitä vaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, joilla ei ole muunlaista mallia ihmissuhteista kuin vihaamiseen, kilpailemiseen ja kärsimiseen perustuva malli. He siis luulevat, että parisuhteessa kuuluu olla vaikeaa. Kumppanisi kuulostaa sellaiselta.

Itse erosin hiljattain tuon tapaisesta ihmisestä. Hän näki minut todella rumasti, epäili milloin mistäkin pettämisestä, valehtelusta, asioiden pimittämisestä, manipuloinnista jne. Olen kiltti ja äärimmäisen rehellinen ihminen enkä ole ikinä elämässäni pettänyt tai pahasti valehdellut kenellekään. Kysyinkin tältä eksältäni, miten ihmeessä hän on edelleen kumppanini, jos olen niin kamala tyyppi kuin hän sanoo. Minulle jäi sellainen käsitys, että hän näki itsensä jonkinlaisena pyhimyksenä, joka suuressa hyvyydessään suostuu seurustelemaan tällaisen näinkin rikkinäisen ihmisen kanssa kuin minä. Saatuani mahdollisuuden elää hyvän kumppanin (hänen) kanssa, saattaisin pystyä tekemään parannuksen! :D

Tilanne tuntui hyvin absurdilta enkä nähnyt lopulta muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhteen. Mies tulee vaikeasta taustasta, hänellä on historiassaan sarja toksisia parisuhteita, ja hyvin vaikea lapsuudenperhe. Itselläni on takana yhteensä 18 vuotta onnellisia ja funktionaalisia parisuhteita. Kasvuperheessä on ollut jonkin verran ongelmallista dynamiikkaa, mutta ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan. Oli aivan selvä asia, kumpi meistä tässä suhteessa oli harhainen ja syytti toista aiheettomasti, mutta mies kuvitteli silti olevansa itse se järkevä ja oikeudenmukainen osapuoli.

Aina ei voi voittaa.

Kiitos tästä kommentista! Mies tosiaan katsoo että kunhan minun mieleni toimisi eri tavalla, niin kaikki olisi hyvin :( Hän kokee kyllä itse olevansa ikuinen kehityskohde ja jonkin sortin miellyttäjä/sopeutuja mutta jotenkin siinä sopeuttamisessa ei vaikuta olevan mitään rajaa. Ja minun eroavaisuuteni suhteessa häneen kuitataan mielenterveysongelmina ja yrittämisen puutteena. Että minusta tulee kyllä extrovertti kunhan menen psykiatrille juttelemaan (koska en käy hänen kanssaan ulkona riittävästi, hänen täytyy päästä joka päivä jonnekin viihteelle) ja olen virkeämpi kunhan mielenterveyteni saadaan kuntoon (koska olen uupunut jos valvon kuin iltavirkku hänen seuranaan ja herään kuitenkin 6-8 välillä) ja riidat ratkeavat, kunhan menemme juttelemaan hänen psykoterapeuttiäidilleen. Nyt kun hän avautui pitävänsä minua pelottavana niin sekin kuulemma ratkeaa, kunhan minä vaan yrittäisin riittävästi... En ymmärrä miten minun olisi tarkoitus tuntea oloni mukavaksi tässä suhteessa. Mutta hei, sekin on kuulemma jotain mielenterveyteen liittyvää ja minun pitäisi hakea ammattiapua siihenkin. 

Tokihan meillä on ollut syyttelyä puolin ja toisin - minä pidän tätä ihmistä epäluotettavana, koska valtavista menohaluistaan huolimatta hän saattaa tulla tai olla tulematta yhdessä sopimillemme treffeille. Hänen sanansa ei pidä pienissä eikä isoissa asioissa. Mies on toki inttänyt olevansa luotettava ja minulle selvisi, että tekemättä jättäminen on hänen tapansa kostaa ja olla vihainen, ja että minun vain "kuuluisi tietää" että hänen tekemättä jättämisensä johtuvat aina siitä, että minä olen tehnyt jotain väärin häntä kohtaan :( Hän kuulemma pitää kirjaa suhteen reiluudesta!

Kai hän on sitten niin valtavan hyvä ihminen, että kaikki mikä suhteessa on rikki, johtuu minusta. Jopa se että minä pidän häntä epäluotettavana, on minun vikani koska toimin itse väärin :( 

Ap

Vierailija

Hmmm... tämä on omanlaistansa henkistä väkivaltaa. Kumppanisi siis sanoo, että sinä olet pelottava ja sinun tulisi muuttua. Hänen ilmeisesti ei tarvitse eikä hän halua erota? Kuvio on minusta aika selkeä - hän pyrkii kontrolloimaan sinua ja haluaa sinun toimivan oman mielensä mukaan puhumalla tuollaisia. Henkistä väkivaltaahan tuo on. Jos sinä olet valmis ja halukas sekä kykenevä eroamaan, niin ei muuta kuin kamat jakoon!

Vierailija

Mä olin pelottavassa parisuhteessa, jossa mies muuttui ihan täysin yhtäkkiä eri muudille ja alkoi syyttelemään ties mistä. En koskaan pettänyt häntä, mutta hän epäili ihan kaikesta koko ajan. Hänen ilmeensä olivat outoja ja oli aina vihainen. Ei katsonut koskaan silmiin, eikä puhunut tunteistaan. Ei iloinnut mistään muusta kuin naurahteli toisten haukkumisille, jotka taas eivät huvittaneet mua yhtään. 

Tämä mies jätti mut ja on nyt uudessa suhteessa naiseen, jonka kanssa petti mua vuosia suhteen ajan. Onneksi jätti, sillä pelkäsin että tappaa mut muuten vielä joskus.  

Tämä pitkä suhde kyllä aiheutti sen, etten ehkä pysty enää ikinä suhteeseen kenenkään kanssa? Itsetunto meni ja olen aika paljon yksin kotona. Missä siis ketään tapaisi. En uskalla laittaa nettiin mitään profiilia, koska pelkään jonkun tutun näkevän sen. En halua julkisesti kuvan kanssa kertoa millainen olen ja mitä haen. Enhän mä edes hae mitään muuta kuin sielunrauhaa ja tasapainoa tällä hetkellä. Olenko siis loppuikäni joku mt- tapaus sen takia että olin tämän miehen kanssa niin kauan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko tullut mieleen että sanoissa voisi olla perää? Vai yrittäisikö noilla puheillaan saada sut lopettamaan suhde jos ei itse uskalla/osaa/pysty Mitä vaan?

Ihan varmasti en ole täydellinen ihminen :D Esim. hän oli ostanut enemmän ruokaa kuin budjetti sallisi ja sanoin, että keksi meille joku halpa ruoka kompensoimaan. Se oli hänen mielestään pelottava tilanne eikä hän ole halunnut käydä kaupassa sen jälkeen. Olin kärttyisä toki, mutta en edes vihainen. Ilmeisesti pelottavaa oli se, että hänelle ei tullut mieleen mitään halpaa ruokalajia.

Aiemmin hän kehui kuinka järjestelmällinen ja looginen olen. Hän itse kuvailee itseään "perhostelijaksi" ja impulsiiviseksi. Nyt kun en ole halunnut enää sopia hänen kanssaan mitään isompia treffejä, niin minua haukutaan epäjohdonmukaiseksi. Koska siis hänen oharinsa johtuvat hänen oikeutetusta kostostaan ja minun pitäisi olla immuuni tuollaiselle. Hänen mielestään se, että en halua sopia isoja juttuja epäluotettavan ihmisen kanssa monien oharien jälkeen on epäjohdonmukaisuutta :( 

Vierailija

nyt kaikki psykoterapeuttiäidit huomio! älkää puuttuko lastenne parisuhteisiin, kieltäytykää sanomasta juuta tai jaata jos teille kerrotaan tarinoita hirviöpuolisoista. kädet korville ja la la laa vaan!

Vierailija

Paras olla nyt vain armottoman looginen, ap.
Älä keskity siihen, että haluat ymmärtää, miksi hän tarvitsee suhteen, jossa sanoo toiselle että tämä on huono ja pitää muuttua. Syy ei ole olennainen, se on jotain hänessä itsessä ja hänen taustassa ja persoonassa.

Olennaista on, että hän on millainen on, etkä millään ymmärtämiselläkään muuta häntä.

Ja olennaista on, että et itse halua tuollaista suhdetta. Ole enemmän huolissaan siitä, miksi tunnet taipumusta yrittää pysyä siinä, yrittää ymmärtää häntä? Miksi tunnet halua selittääparhain päin oman kaltoinkohtelusi?

Onko itselläsi kotitaustassa sitä että sinua on joku luottohenkilö kaltoinkohdellut, tai sitä vanhempaa joka on mallisi? Luuletko, että ansaitset sen ja sinulle saa niin tehdä?

Sillä tuo on vakavaa henkistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, ja sellaisesta suhteesta pitäisi lähteä pois.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
nyt kaikki psykoterapeuttiäidit huomio! älkää puuttuko lastenne parisuhteisiin, kieltäytykää sanomasta juuta tai jaata jos teille kerrotaan tarinoita hirviöpuolisoista. kädet korville ja la la laa vaan!

Kuriositeettina: tunnelukkotestin perusteella hän on hylätyksi tulemista pelkäävä uhriutuja ja hänellä on iso tunnelukko myös "kietoutuneisuudessa". 

Oisko nyt sitten tää, että hänen äitinsä pitää minua hyvänä tyyppinä, joten miehen omista pelkotiloista huolimatta ei uskaltauduta irrottautua minusta? :D Ja minulla ei ihan riitä kapasiteetti kietoutuneen ihmisen kanssa elämiseen vaan koen sen epämiellyttävänä...

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut mieleen että sanoissa voisi olla perää? Vai yrittäisikö noilla puheillaan saada sut lopettamaan suhde jos ei itse uskalla/osaa/pysty Mitä vaan?

Ihan varmasti en ole täydellinen ihminen :D Esim. hän oli ostanut enemmän ruokaa kuin budjetti sallisi ja sanoin, että keksi meille joku halpa ruoka kompensoimaan. Se oli hänen mielestään pelottava tilanne eikä hän ole halunnut käydä kaupassa sen jälkeen. Olin kärttyisä toki, mutta en edes vihainen. Ilmeisesti pelottavaa oli se, että hänelle ei tullut mieleen mitään halpaa ruokalajia.

Aiemmin hän kehui kuinka järjestelmällinen ja looginen olen. Hän itse kuvailee itseään "perhostelijaksi" ja impulsiiviseksi. Nyt kun en ole halunnut enää sopia hänen kanssaan mitään isompia treffejä, niin minua haukutaan epäjohdonmukaiseksi. Koska siis hänen oharinsa johtuvat hänen oikeutetusta kostostaan ja minun pitäisi olla immuuni tuollaiselle. Hänen mielestään se, että en halua sopia isoja juttuja epäluotettavan ihmisen kanssa monien oharien jälkeen on epäjohdonmukaisuutta :( 

Outo tyyppi. Miksi ihmeessä olet tuossa suhteessa? :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Paras olla nyt vain armottoman looginen, ap.
Älä keskity siihen, että haluat ymmärtää, miksi hän tarvitsee suhteen, jossa sanoo toiselle että tämä on huono ja pitää muuttua. Syy ei ole olennainen, se on jotain hänessä itsessä ja hänen taustassa ja persoonassa.

Olennaista on, että hän on millainen on, etkä millään ymmärtämiselläkään muuta häntä.

Ja olennaista on, että et itse halua tuollaista suhdetta. Ole enemmän huolissaan siitä, miksi tunnet taipumusta yrittää pysyä siinä, yrittää ymmärtää häntä? Miksi tunnet halua selittääparhain päin oman kaltoinkohtelusi?

Onko itselläsi kotitaustassa sitä että sinua on joku luottohenkilö kaltoinkohdellut, tai sitä vanhempaa joka on mallisi? Luuletko, että ansaitset sen ja sinulle saa niin tehdä?

Sillä tuo on vakavaa henkistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, ja sellaisesta suhteesta pitäisi lähteä pois.

Kiitos tästä, oikeasti <3

Minulle on itsellenikin arvoitus, miksi kaipaan selitystä hänen käytökselleen :( Kun normaalisti olen tankero, joka kuuntelee vain sanat ja ottaa teot vastaan ja toimii niiden perusteella. Esimerkiksi useampien oharien jälkeen kerroin miehelle, että en enää luovu itselleni merkityksellisistä asioista meidän ehkä-treffiemme vuoksi vaan luottamus täytyy rakentaa uudelleen nyt kun se on rikottu. (Miehen versio on se, että elämän pitää jatkua kuten ennenkin, hän on luotettava ihminen ja kostaminen on oma vikani.)

Minulla on taustalla ihan ihmeellisiä elämänkuvioita, juu. Mutta luulen enemmän että seura tekee kaltaisekseen, eli kun jatkuvasti kuulee piilomerkityksistä, omaa käytöstä analysoidaan ja on passiivis-aggressiivisen käytöksen kohteena niin alkaa itsekin samalla tapaa vainoharhaiseksi :( 

Ap

Vierailija

Linkkasin miehelle tämän ketjun. Hän epäili minua manipuloimisesta ("jos et tehnyt tätä vaikuttamistarkoituksessa niin..." -tyyppisesti) ja että linkkaaminen olisi vain kilpailemista (kilpailu mistä, siitä että kumpi kärsii enemmän?!?). Objektiivisesti tarkasteltuna suhteessamme ei kuulemma välttämättä ole väkivaltaa.

Ap

Vierailija

Olemme eroamassa. Mies vaatii minulta kaverillista keskusteluyhteyttä ja yrittää jutella ja linkkailee kuvia ja artikkeleita viestipalvelussa. Hän yrittää kiristää minulta tätä ystävällismielistä suhtautumista ("jos alat jutella niin voin auttaa sinua siinä tai tuossa") ja kohtelee minua kasvokkain tosi sävyisästi, mutta jatkaa edelleen niitä passiivisaggressiivisia vihan ilmauksiaan. Kasaa tiskivuorta keittiöön, jättää mätiä elintarvikkeita pöytäpinnoille ym.

Riidan aikana rähähti notta "Älä kyseenalaista minua!!".

Itse olen sanonut, että jos kerta olen manipulatiivinen ja narsistinen, niin meidän kannattaa keskustella vain kirjallisesti. Mies ei tätä jostain syystä hyväksy, vaan kieltäytyy tekstaamisesta ja vaatii puheyhteyttä. Miehellä itsellään on ollut taipumusta vääristellä sanojani jopa silloin, kun ajatustenvaihtoa on käyty kirjallisesti. Ei mitään dramaattista, mutta kovaa kärjistystä ja tarvetta väärinymmärtää...

Olen hänen mukaansa mielisairas, manipulatiivinen, pakkomielteinen, narsistinen, kylmä, mies(???), olen AINA sitä tai EN IKINÄ tätä. Mies sanoo että sanoo minulle asioita vain testatakseen käyttäytymistäni ja syyttää minua asioista, joita ei jatkokysymysten perusteella ole edes tapahtunut (Hänen mielestään OHARIT tarkoittaa sitä, että minulla on harrastus, joka osuu hänen ehdottamansa leffaillan kohdalle, kun toivon että käytäisiin leffassa eri ajankohtana. ).

En ollut myöskään tervetullut miehen synttäreille, joten kutsuni kylään sukulaisen. Kun sukulaiseni oli 15 min ajomatkan päässä, niin yhtäkkiä mies kutsuikin minut ravintolaan. Tämä sukulainen tuli monen sadan kilometrin takaa ja hänen tulostaan tiedettiin edellisenä päivänä, en ymmärrä miksi mies ei kutsunut minua yhtään aiemmin jos kerta halusi minut mukaan?!

Kun ilmaisin harkitsevani eroa, niin mies "päätti" meidän molempien puolesta että erotaan, kunnes parin päivän jälkeen ilmoittikin, että haluaa jatkaa. Sama ihminen loukkaantuu kun kutsun häntä epäjohdonmukaiseksi... :D

Hemmetin epäjohdonmukaista ja sekavaa aikaa. Kun katsonkin miestä, niin tunnen pelkkää vihaa.

Enkä koe enää tarvetta ymmärtää, miksi hän haluaa olla väleissä ihmisen kanssa, jota kuvailee niin kauhistuttavaksi. Parempi kaikille, että minä katkaisen välimme.

Ap

Vierailija

Hieno juttu, että pääset lopultakin eroon huonosta suhteesta!

Liian usein tällä palstalla näkee ihmisten takertuvan huonoihin tilanteisiin aivan liian pitkäksi aikaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat