Lue keskustelun säännöt.
Luotto mennyt mieheen. Odotanko, että se ehkä palautuu, vai luovutanko?
09.07.2019 |
Meillä oli joitakin vuosia sitten aika paha kriisi, joka johtui miehen alkoholinkäytöstä ja minun rupsahtaneesta ulkonöstä. Mies joi (ja juo edelleen) n. 6 olutta joka arkipäivä ja muutaman enemmän viikonloppuna + teräviä siihen lisäksi. Minä tietysti motkotin ja vaadin ja uhkasin kaikenlaisilla asioilla ja suhde mutkistui ja muuttui puhumattomaksi. Olin myös itse rupsahatanut ja mies kuittaili siitä minulle.
Tämän seurauksena aloitin itse kovan kuurin itseni kuosiin laittamiseksi ja samalla aloin elämään "omaa elämää", enkä enää jutellut asioistani miehelle, enkä nalkuttanut miehen alkoholinkäytöstä. Sain itseni oikein hyvään kuntoon, mutta yllätys-yllätys, se ei ratkaissut ongelmiamme. Mies kehitti tähän rinnalle vielä melko vakavan ihastuksen, joka ei miehen sanojen mukaan ehtinyt vielä kehittyä fyysiseksi (en ole varma uskonko, mutta sillä ei ole väliä, koska haluan uskoa ja olemme sen jo käsitelleet). Kävimme ennen suhteen paljastumista parisuhdeneuvojalla, jossa mies valehteli asiasta ja suhde palajstui vasta, kun mies valehteli menoistaan.
Tästä seurasi aikamoinen yhteenotto ja olimme jo eroamassa (kaksi kouluikäistä lasta), mutta päädyimme vielä yrittämään ja kävimme parisuhdeterapeutilla ja nyt availimme oikeasti solmuja ja elämiemme kipukohtia. Saimme asiat puhutuksi ja puheyhteys säilyi ja osasin olla puuttumatta miehen juomiseen, koska en siihen nalkuttamisella pysty vaikuttamaan. Mies lupasi vähentää ja tulla kanssani ajoissa nukkumaan ja puhua vaikeista asioista. Pari vuotta näin tapahtui, kunnes mies viime syksynä alkoi olemaan taas puhumaton.
Eilen selvisi syy tähän puhumattomuuteen ja muuhun itsekkääseen käytökseen. Mies oli sössinyt raha-asiansa siihen pisteeseen, että joutui pyytämään minulta rahaa, jotta selviää. Miehellä on yli kaksinkertainen palkka minuun verrattuna (toki bruttona, joten nettona ero ei ole niin suuri) ja on ostanut uusia asioita. Hän on myös lainannut veljeltäni rahaa, kertomatta siitä minulle. Tässä asiassa raivostuttaa eniten se, että kun olin syksyllä aavistelemassa, että ehkä raha-asiat kaihertavat häntä ja olen kysynyt suoraan asiasta, niin hän on valehdellut silloin minulle asiasta päin naamaa. Kävimme kallilla matkalla ja mies on ostanut uuden kalliin auton, tietäen, että hänen rahansa eivät niihin riitä. Alunperin olimme sopineet, että maksa maksetaan puoliksi, mutta sitten kävi niin, että minä maksoin 4/5 matkasta ja miehen piti maksaa oleminen. Lopulta minä maksoin olemisestakin yli puolet.
Kävi ilmi, että mihellä oli ulosotossa laskuja, joista hän ei ole kertonut, luottokortti on katkaistu ja syksyllä hän esittänyt kolme kuukautta käyvänsä töissä, vaikka ei ollutkaan (hän sai uuden työn tammikuussa) ja rahavaikeudet johtuvat siis siitä, että on ollut kolme kuukautta ilman palkaa.
Yritänkö vielä pakata menetettyä luottamusta vai nostanko kytkintä?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän vain oikeasti luullut, että mies lopettaa dokaamisen, kun sä laitat itsesi kuosiin?
Juoppo valehtelee likipitäen kaikesta, että kuuntelija saa itse valita, uskooko vai ei. Luottamushan ei palaudu, ellei toinen tee asialle jotain, siis muutakin kuin heiluttelee niitä huulia. Miehes rahaongelmat eivät johdu siitä lyhyestä työttömyydestä, vaan juomisesta.
Teidän suhde ei tule pelastumaan, ellei miehesi hoida alkoholismiaan, sen suo pahenee, jos jatkaa juomista. Ihan peruskaavalla teilläkin menee...
Nyt tiedät, millainen on alkoholisti.
Tuo on ihan normikaava. Ongelma on hänen alkoholismi, mistä tuo kaikki juontaa. Mitään mitä sinä teet, ei sitä muuta; voit vaikka saada Nobelin ja miehesi on silti alkoholisti.Vain hän voi sille jotain, eikä hänkään jos ei edes suostuu myöntään sitä, edes itselleen. Kuulostaako hän ihmiseltä, joka myöntäisi olevansa alkoholisti, että vika on hänessä, hänen täytyy nöyrtyä ja hakea apua ja ryhdistäytyä ja muuttua kokonaan?
Niinpä.Ja ei, tuo ei tuosta muutu, mutta vain pahenee. Kohtelu sinua kohtaan pahenee. Hänen mielialansa, taloutensa, ärtyisyytensä pahenee, kunnes molemmat kuolette vanhuuteen, paitsi hän alkoholismin aiheuttamiin sairauksiin ennen aikojaan.
Älä katsele tuota enää päivääkään, tuohan on ihan törkeää.
Ja hanki itsetunto.
Ja seuraava mies raitis.Terveisin, been there done that. ( nykyään raitis huolehtiva mies, käydään salilla yhdessä ja talous kunnossa)
Toivottavasti ap lukee ajatuksella täältä muutaman viestin, ja tajuaa, että on puhtaasti alkoholistin kanssa tekemisissä. Juoppo on sen verran syvällä suossa, että nyt on se hetki, kun ap sanoo miehelleen, että joutuu valitsemaan perheen tai alkoholin. Molempia ei enää voi pitää. Mikäli mies valitsee perheen, pitää hänen myöntää alkoholisminsa ja hakeutua hoitoon.
Kaunis toive, mutta leikitään hetki että mies pystyy siihen.
Ensiksi alkoholismi pitää ottaa puheeksi. Sanoa, että alkoholin käyttö on ongelma, ja sen pitää loppua.Mitä luulet, että tapahtuu? "Joo myönnän, että olen alkoholisti, teen mitä vaan".
Tämä on se vaikein. Jos tätä ei tapahdu, sulla ei ole mitään toivoa. Ei " voisin varmaan vähän vähentää" tai "pidän vähän tipatonta niin näet ettei mulla ole ongelmaa."
Jos näin käy, ja menet halpaan, panepa merkille, että kolmen kuukauden, viimeistään puolen vuoden kuluttua tulee "nääthän ettei mulla ole ongelmaa. Voin hyvin tänään ottaa yhden. Onhan nyt ihan kohtuutonta ettei enää eläissään yhtään hyvää olutta saisi".Mutta kun ei ole kohtuutonta, kun se ihminen ei kestä alkoholia tuhoamatta talouttaan, perhettään ja terveyttään.
JOS käy niin (ja sori tätä en usko) että mies lähtee lääkäriin, sekään ei välttämättä auta. Saa antabusta, käy kerran A-klinikalla, sitten sama juttu "mä en oikeastaan kuulu sinne kun en ole varsinaisesti alkoholisti". Ja puolen vuoden kuluttua "sanoinhan, tämä on hallinnassa. Voin ihan hyvin ottaa tänään yhden.
MUTTA tiedän ainakin yhden kaverin, joka meni Minnesota-hoitoon, ja on vieläkin raittiina. Ero kyllä tuli mutta henki, työpaikka ja asunto säästyi.
Valitettavasti yksi toinen Minnesotan käynyt meni sinne vain koska työnantaja sanoi että muuten lähtee työpaikka alta. Ei pysynyt raittiina, mikä on hyvä esimerkki siitä että jos ei alkoholisti itse myönnä että on ongelma, kukaan ei voi auttaa.Ap sulla on tässä paljon mietittävää ja googletettavaa. En minäkään halunnut myöntää vuosiin, että kyse on alkoholismista. Ei se kosketa meitä, kun on kulissit kunnossa ja mieskin näyttää ulospäin ihan menestyvältä.
Mitä nyt kotona sanoo, että kunhan minä en olisi niin vittumainen.
Joo ja lopulta muidenkin kuullen, siinä häpesin jo niin paljon että oli pakko tehdä jotain. Kun lapsi alkoi nähdä millainen isä on kännissä, otin eron.En tunne sinua, mutta kirjoituksestasi päätellen aika fiksuksi luokittelisin. Joten todellinen huutava vääryys, että just sulle tuo alkoarpa napsahti. -ei ap
Kiitos että sanoit, että se on arpa. Sitä miettii, mitä teki houkuttaakseen kumppaniksi nimenomaan alkoholistin, tai mitä varoitusmerkkejä sivuutti tai jäi huomaamatta. Nyt tietäisin muutamankin, joita en nuoruuden naiiviudessa tunnistanut.
Nykyään tietysti tutka piippaa jo kaukaa, harmi että niitä vuosia ja menetettyä perhettä se ei tuo takaisin.
Älkää vaan tehkö sitten lapsia noiden kanssa. On kauheaa miettiä, miten varmistaisi että lapsen toinen vanhempi olisi selvin päin, kun tämän on oltava siellä.
En missään nimessä lähtisi selvittelemään miehen rahaongelmia. Miksi sinun tulisi maksaa miehen töpeksinnät? Oletko itse saanut mieheltä tukea ja turvaa? Miksei mies muuten myy sitä uutta, kallista autoaan ja käytä siitä saatuja rahoja velkojensa maksuun?
Nyt on sinun aloittaja aika katsoa totuutta silmiin: mitä sinä saat tästä liitosta? Valehtelevan, mahdollisesti pettävän rahaongelmaisen juopon. Toki miehessä voi olla paljon hyvääkin, mutta nuo huonot puolet peittävät mielestäni alleen kaiken hyvän.
Ajattele lastesi parasta. Lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän vain oikeasti luullut, että mies lopettaa dokaamisen, kun sä laitat itsesi kuosiin?
Juoppo valehtelee likipitäen kaikesta, että kuuntelija saa itse valita, uskooko vai ei. Luottamushan ei palaudu, ellei toinen tee asialle jotain, siis muutakin kuin heiluttelee niitä huulia. Miehes rahaongelmat eivät johdu siitä lyhyestä työttömyydestä, vaan juomisesta.
Teidän suhde ei tule pelastumaan, ellei miehesi hoida alkoholismiaan, sen suo pahenee, jos jatkaa juomista. Ihan peruskaavalla teilläkin menee...
Nyt tiedät, millainen on alkoholisti.
Tuo on ihan normikaava. Ongelma on hänen alkoholismi, mistä tuo kaikki juontaa. Mitään mitä sinä teet, ei sitä muuta; voit vaikka saada Nobelin ja miehesi on silti alkoholisti.Vain hän voi sille jotain, eikä hänkään jos ei edes suostuu myöntään sitä, edes itselleen. Kuulostaako hän ihmiseltä, joka myöntäisi olevansa alkoholisti, että vika on hänessä, hänen täytyy nöyrtyä ja hakea apua ja ryhdistäytyä ja muuttua kokonaan?
Niinpä.Ja ei, tuo ei tuosta muutu, mutta vain pahenee. Kohtelu sinua kohtaan pahenee. Hänen mielialansa, taloutensa, ärtyisyytensä pahenee, kunnes molemmat kuolette vanhuuteen, paitsi hän alkoholismin aiheuttamiin sairauksiin ennen aikojaan.
Älä katsele tuota enää päivääkään, tuohan on ihan törkeää.
Ja hanki itsetunto.
Ja seuraava mies raitis.Terveisin, been there done that. ( nykyään raitis huolehtiva mies, käydään salilla yhdessä ja talous kunnossa)
Toivottavasti ap lukee ajatuksella täältä muutaman viestin, ja tajuaa, että on puhtaasti alkoholistin kanssa tekemisissä. Juoppo on sen verran syvällä suossa, että nyt on se hetki, kun ap sanoo miehelleen, että joutuu valitsemaan perheen tai alkoholin. Molempia ei enää voi pitää. Mikäli mies valitsee perheen, pitää hänen myöntää alkoholisminsa ja hakeutua hoitoon.
Kaunis toive, mutta leikitään hetki että mies pystyy siihen.
Ensiksi alkoholismi pitää ottaa puheeksi. Sanoa, että alkoholin käyttö on ongelma, ja sen pitää loppua.Mitä luulet, että tapahtuu? "Joo myönnän, että olen alkoholisti, teen mitä vaan".
Tämä on se vaikein. Jos tätä ei tapahdu, sulla ei ole mitään toivoa. Ei " voisin varmaan vähän vähentää" tai "pidän vähän tipatonta niin näet ettei mulla ole ongelmaa."
Jos näin käy, ja menet halpaan, panepa merkille, että kolmen kuukauden, viimeistään puolen vuoden kuluttua tulee "nääthän ettei mulla ole ongelmaa. Voin hyvin tänään ottaa yhden. Onhan nyt ihan kohtuutonta ettei enää eläissään yhtään hyvää olutta saisi".Mutta kun ei ole kohtuutonta, kun se ihminen ei kestä alkoholia tuhoamatta talouttaan, perhettään ja terveyttään.
JOS käy niin (ja sori tätä en usko) että mies lähtee lääkäriin, sekään ei välttämättä auta. Saa antabusta, käy kerran A-klinikalla, sitten sama juttu "mä en oikeastaan kuulu sinne kun en ole varsinaisesti alkoholisti". Ja puolen vuoden kuluttua "sanoinhan, tämä on hallinnassa. Voin ihan hyvin ottaa tänään yhden.
MUTTA tiedän ainakin yhden kaverin, joka meni Minnesota-hoitoon, ja on vieläkin raittiina. Ero kyllä tuli mutta henki, työpaikka ja asunto säästyi.
Valitettavasti yksi toinen Minnesotan käynyt meni sinne vain koska työnantaja sanoi että muuten lähtee työpaikka alta. Ei pysynyt raittiina, mikä on hyvä esimerkki siitä että jos ei alkoholisti itse myönnä että on ongelma, kukaan ei voi auttaa.Ap sulla on tässä paljon mietittävää ja googletettavaa. En minäkään halunnut myöntää vuosiin, että kyse on alkoholismista. Ei se kosketa meitä, kun on kulissit kunnossa ja mieskin näyttää ulospäin ihan menestyvältä.
Mitä nyt kotona sanoo, että kunhan minä en olisi niin vittumainen.
Joo ja lopulta muidenkin kuullen, siinä häpesin jo niin paljon että oli pakko tehdä jotain. Kun lapsi alkoi nähdä millainen isä on kännissä, otin eron.En tunne sinua, mutta kirjoituksestasi päätellen aika fiksuksi luokittelisin. Joten todellinen huutava vääryys, että just sulle tuo alkoarpa napsahti. -ei ap
Kiitos että sanoit, että se on arpa. Sitä miettii, mitä teki houkuttaakseen kumppaniksi nimenomaan alkoholistin, tai mitä varoitusmerkkejä sivuutti tai jäi huomaamatta. Nyt tietäisin muutamankin, joita en nuoruuden naiiviudessa tunnistanut.
Nykyään tietysti tutka piippaa jo kaukaa, harmi että niitä vuosia ja menetettyä perhettä se ei tuo takaisin.
Älkää vaan tehkö sitten lapsia noiden kanssa. On kauheaa miettiä, miten varmistaisi että lapsen toinen vanhempi olisi selvin päin, kun tämän on oltava siellä.
Taidetaankin olla kokemustemme kautta vähän kuin sielun sisaret :) Itsesyytöksiä ja hämmästelyä kesti aika kauan, ennen kuin asian oppi hyväksymään. Pakko kuitenkin tunnustaa, että minua varoiteltiin :/ Mutta mitäs sitä nuori ja punaposkinen tyttönen rakkauden (siis minkä?) huumassa, kuunteli, no ehei...
Ikävintä on ollut katsoa, kuinka oma tyttäreni on kulkenut täysin saman polun :( Mutta nyt näyttää jo paremmalta, opiskeli myöhäisemmällä iällä ja työllistyi hyvin. Onnekseen teki aika äkkiä pesäeron, eikä jäänyt vuosiksi tukikepiksi.
Lapset kärsivät isänsä rötkyilystä, mutta rakastavat silti. Surullista on vierestä katsoa, kuinka yhä luottavat; "Kyllä se iskä tulee, kun kerran lupasi" jne. Ja aina saavat pettyä. Itkettää. Mutta eihän tästä elämästä kukaan ole selvinnyt hengissä, ja harva ilman vastoinkäymisiä tai sairauksia, joillain jopa koko repertuaari!! Aina on noustu!
Tsempit sinulle, Nainen! :)
Mieheni on alkoholisti, joka on valehdellut ja valehtelee edelleen saadakseen jotain taloudellista tai muuta hyötyä itselleen. Valehtelee myös, kun jättää asioita tekemättä alkoholinjuonnin takia. Alkoholismi on sairaus, jota voidaan hoitaa, jos alkoholisti itse haluaa parantua. Suurin osa Minnesota hoitoon menneistä parantuu alkoholiriippuvsisuudesta.
Moni alkoholisti on sössinyt raha-asiansa. Minäkin olen lainannut rahaa miehelleni tuhansia euroja, mutta en lainaa enää. Ei ole koskaan maksanut velkojaan takaisin. Alkoholisti voi vedota tunteisiin että tarvitsee rahaa ruokaan tai reseptilääkkeisiin tai sähkölaskun maksuun. Viinaan ne alkoholistin rahat oikeasti menevät. Siksi en enää lainaa rahaa.
Rakastan miestäni ja olen vapaaehtoisesti parisuhteessa. Minulla on oma omistusasunto. Voisin milloin tahansa pakata laukkuni ja lähteä pois suhteesta. Käyn vertaistukiryhmässä.
Ymmärrän AP:ta, että tosiaan huono arpa osunut kohdalle. Suosittelen menemään Al-Anon läheisryhmään, saat sieltä vertaistukea. Jos alkoholistimiehesi on väkivaltainen tai on ilkeä sinulle (henkinen väkivalta), niin lähde pois suhteesta. Jos mies joskus raitistuu, hän voi sitten tulla takaisin sinun ja lasten elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi olla sekä alkoholisti että on kaksisuuntainen eli bipolaari. Ilmeisesti yleinen yhdistelmä. Tuli mieleeni tuosta että kallis matka ja kallis auto johon ei varaa, tuollaista tapahtuu siinä maanisessa vaiheessa.
Kaverini joutui eroamaan tuollaisesta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli teidän suhde kestää juuri ja juuri, kun opit olemaan pitämään omat mielipiteesi omana tietonasi.
Jep jep. Helmi.
Nyt lähdet heti, ap! Miehesi ei tuosta miksikään muutu. Älä tuhlaa omaa elämääsi ja pilaa lasten elämää roikkumalla tuossa alkkiksessa. En katselisi joka päivä juovaa miestä edes viikkoa, herranjumala sentään. Ihan oikeasti, hanki itsellesi oma asunto ja LÄHDE.