Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi en kelpaa?!!

Vierailija
08.07.2019 |

Ikää on jo 40+ ja tuntuu vieläkin, etten kelpaa kuin itselleni.

Ilen suht lyhyt ja pyöreä.
Se, minkä minua ärsyttää eniten on vanhempani ja heidän asenne.
Minulle hoetaan edelleenkin, että "laihduta, jotta olet onnellinen!"
Aivan, kuin laihtuminen olisi ratkaisu kaikkeen!! Ei ole!!

Äidilläni ollut koko ikänsä selkeästi minäkuvassaan ongelmia, koska olettaa onnen tulevan laihuudesta!

Olin koulukiusattu nuorena, eikä kotoa juurikaan herunut myötätuntoa!
Sairastuin masennukseen.
Koska en koskaan kokenut saavani rakkautta vanhemmiltani, en myöskään enää kertonut heille asioistani ja urheitani. Mitä se olisi auttanut?!

Itsemurhaakin yritin... silloin he havahtuivat. Tosin hetkellisesti vain...
Silti minua ei koskaan viety sairaalaan, otettuani yliannostusta lääkkeitä!! Vaikka tiesivätkin minun niitä ottaneen ja niihin olisin helposti voinut kuolla.

Tosiaan olen 40+ ja sinkku. Nautin toki yksin elämisestä, sillä siinä on puolensa ja vapautensa.
Olen koittanut välillä seuraa etsiä sovelluksien kautta, mutta tuloksetta. Kiinnostus lopahtaa heti, kun kuulee ylipainosta!

En mielestäni ole mikään ruma, vaikka ylimääräistä löytyykin.
Mukavakin olen, huumorillinen sarkasmilla, asiallinen, jne...

Siitäkään huolimatta en aloita laihduttamaan, jotta seuraa löytyisi :D
Jos en kelpaa nyt, niin voi voi!!

Siksi minua raivostuttaakin se asenne vanhemmissani, että he olettavat minun olevan onnellisempi laihana!!
Koskaan ei ole siis kannustettu olemaan sitä, mitä jo on. Tai opetettu arvostamaan sitä mitä on.

Toivottavasti te muut vanhemmat ymmärrätte olla tekemättä samoin, vaikka ehkäpä hyvä mielestänne tarkoitattekin.

Olin minä hoikimmillani 19 vuotta sitten.
Mutta sainko silloinkaan kehuja tai kannustuksia, en!! Koska olin nyt laihempi, kuin äitini.
Olin iloinen laihuudesta silloin, mutta näin kuinka he eivät.
Onnistuin siis siinä. Ja silti asenne oli tuo.

Olen tullutkin siihen tulokseen, että onneksi aikuisena ei ole enää pakko olla juuri tekemissä vanhempiensa kanssa, jos siitä koituu vain pahaa mieltä ja negatiivistä!!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
08.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

:(

Vierailija
2/5 |
08.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki ei vain saa parisuhdetta ja niin se vain menee. On miljoonia kanssaihmisiä, jotka kokee samaa. Sinun pitää vain tuntea se ja tietää ettet ole yksin, on miljoonia samanlaisia kuin sinä. Se tuo helpotusta.

Ja on elämässä muutakin kuin parisuhde. Voit toteuttaa itseäsi aivan kuten haluat ja mennä omia teitäsi ilman että kukaan jarruttaa. Voit reissata solona ilman että tarvitsee huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäsi. Yksinoloa voi alkaa rakastamaan ja nauttimaan siitä niin että tuntee olevansa siunattu kun saa olla yksin.

"Helvetti on muut ihmiset" - Sartre

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
08.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"Helvetti on muut ihmiset" - Sartre

Tämä on niin totta!

Kiitos kirjoituksestasi nro 3!

Minä olen koittanut opettaa itseäni ajattelemaan niin, että olen voittaja ja vahva ihminen, kun olen sen mitä olen, enkä sitä mitä muut minun haluaisi olevan!

Pahinta toki nyt on, että oma lapseni haukkuu mua läskiksi!!

No, pääasiassa silloin, kun suuttuu jostain, mutta ei se mukavaa ole.

Vierailija
4/5 |
08.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennukseen ei sairastuta. Se on valinta.

Sinulla oli kaksi vaihtoehtoa. Alkaa urheilemaan tai alkaa kipuilemaan kotona.

Valitsit sen _helpomman_ tien.

Sinccis

Heikkoja .. niin heikkoja ihmisyksilöitä.

Vierailija
5/5 |
08.07.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen ei sairastuta. Se on valinta.

Sinulla oli kaksi vaihtoehtoa. Alkaa urheilemaan tai alkaa kipuilemaan kotona.

Valitsit sen _helpomman_ tien.

Sinccis

Heikkoja .. niin heikkoja ihmisyksilöitä.

Ja sinulla tuntuu olevan niin täysi tietämys siitä, mitä masennus todellisuudessa on ja mitenkä siitä parantuu?!

HAH !!

Masennus ei ole valinta, johonka haluaa joutua. En minä ainakaan.

Se on sairaus! 

Huomaa, ettet tajua, kuinka se aivoissa vaikuttaa, eikä siihen auta pelkkä urheilu. Tokihan siitäkin apua on, mutta pahempaan masennukseen auttaa vain lääkitys.

On olemassa ns. pinta masennusta, joka on hetkellisesti lamaannuttavaa, johon todellakin auttaa ulkoileminen.

MUTTA sitten on olemassa se masennus, mikä menee jo sairauden muodossa, johon ei auta edes liikunta. Siihen auttaa lääkitys ja terapia. Ajan kanssa tulee kuvioon myös ulkoileminen, sillä toki on tiedossa, että siitäkin tulee aivoihin hyvää oloa. Mutta se ei yksistään ole ratkaisu, jos vaikea masennus taustalla!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme yksi