Miksi aikuiset syyttävät liikakiloistaan lapsuusajan pyöreyskommentteja?

Miksi sinulla on pakkomielle toisten painosta?

Jaa, en tiedä, kun en ole moista koskaan väittänyt. Itse olin lapsena laiha ruipelo, eikä kukaan minulla mistään ruokaan tai painoon liittyvästä huomautellut. Oma vikahan se oli, että teini-ikäisenä lakkasin harrastamasta kaikkea liikuntaa, ja mielenkiinto vaihtui sipseihin ja kaupasta varastettuihin karkkeihin, ja vähän myöhemmin spurgujen Alkosta palkkiota vastaan hakemaan viinaan. Kyllähän siinä alkoi kiloja karttua, ja sillä ahmimisen tiellä ollaan edelleen.

Liikalihavuus on köyhien ja tylsien ongelma. Tennis- ja golf-kentän laidalla ei ole lihavia..

Koska kun itsetunto on viety jo lapsena ja yhä uudestaan ja uudestaan, sitä on aika vaikea paikata kestäväksi myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Koska kun itsetunto on viety jo lapsena ja yhä uudestaan ja uudestaan, sitä on aika vaikea paikata kestäväksi myöhemmin. 

Uhriutuminenko on ratkaisu?

Jep, mitä nyt menee terveys mutta heissä itsessään ei ole mitään vikaa!

Vierailija kirjoitti:

Liikalihavuus on köyhien ja tylsien ongelma. Tennis- ja golf-kentän laidalla ei ole lihavia..

Ai jaa. Terkuin läski tenniksen pelaaja.

Ikinä ei ole liian vanha kehittääkseen lapsuudentraumaa.

Samaa mietin taas tuota yhtä ketjua lukiessani. Oikeasti, miten siihen puututaan jos ei yhtään mitään voi kertaakaan sanoa?

Moni on kuullut itsestään monia muita negatiivisia asioita,  eivätkä ruikuta että nyt minä sitten olen ku*ää koska joku lapsena niin nimitti. Tai H*a, tai mitä vaan. Niinpä minä sitten aloin suruuni harrastaa kyseistä asiaa entistä enemmän. Joku sanoi minua kumihuuleksi ja munapääksi, siksi ajoin kaljuksi myöhemmin ja kävin ottamassa huuliin oikein turbotäytteet.

Ei se lapsikaan niin tyhmä ole ettei se jossain vaiheessa tajua että miksi se vanhempi rajoittaa sitä ruokavaliota. Eli siis jos ei rajoita, on väärässä ja tuhoaa lapsen ja sitten jos joku rajoittaa ja sanoo niin on väärässä ja tuhoaa lapsen.

Mitä sitä voi tehdä kun teinillä on selluliittia? Et voi sanoa mitään, miten neuvoa asiassa, ettei se lakkaa syömästä kokonaan tai rupea vetämään kahta kauheammin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on pakkomielle toisten painosta?

Paino ei ole mikään kunkin ihmisen oma asia, vaan esim. julkisessa liikenteessä, hisseissä, lentokoneissa ja muissa ahtaissa tiloissa siitä tulee hyvin äkkiä myös muiden ongelma jos painoa on liikaa.

- ei ap

Minä olin lapsena laiha (ja hoikka olen yhä) ja sain jatkuvasti kuulla päivittelyjä että "kyllä tuo Maija on niin laiha" ja "niin vähän tuo Maija syö" ja sitten nuorena aikuisena "kyllä sinäkin sitten alat lihoa kun rupeat lapsia tekemään" ja nyt kun alkaa lapsentekoikä olla lopuillaan, eikä lapsia ole tullut kuulen että "vaihdevuodet niitä kiloja alkaa sinullekin tuomaan". Tästä seurauksena olen koko elämäni pelännyt lihomista, enkä sellaisella "liikun ja syön terveellisesti jotta pysyn terveenä ja voin hyvin"-tavalla, vaan pikemminkin "en saa lihoa koska muuten ne pääsevät sanomaan, että tiedettiinhän me sinunkin vielä lihovan". Ketä ne ovat - en edes tiedä itsekään.

Eli voi niitä traumoja huomauttelusta saada muutkin kuin ylipainoiset.

Näitä painojankkaajia on ollut viimekuukausina vähemmän, kai tuo 8-v provoketju ne houkutteli taas spämmäämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikalihavuus on köyhien ja tylsien ongelma. Tennis- ja golf-kentän laidalla ei ole lihavia..

Ai jaa. Terkuin läski tenniksen pelaaja.

Sä oot huippu, se spessu lumihiutale, vaikkakin samalla vähän tyhmä, hömelö :) Luonnollisesti sä et ymmärrä yleistämisestä mitään, etkä sanonnasta, että poikkeus vahvistaa säännön.

Kiitos sulle, sä vahvistat näitä molempia.

Koska aikuisella on SAMAT aivot kuin jotka hänellä oli lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikalihavuus on köyhien ja tylsien ongelma. Tennis- ja golf-kentän laidalla ei ole lihavia..

Ai jaa. Terkuin läski tenniksen pelaaja.

Sä oot huippu, se spessu lumihiutale, vaikkakin samalla vähän tyhmä, hömelö :) Luonnollisesti sä et ymmärrä yleistämisestä mitään, etkä sanonnasta, että poikkeus vahvistaa säännön.

Kiitos sulle, sä vahvistat näitä molempia.

On niitä muitakin, esim Trump harrastaa molempia. Kuinka monta poikkeusta pitää sinulle kertoa? Vai etkö muuta mieltäsi vaikka sulle kerrottaisiin 4 miljardia nimeä? Tuskin, eli päätelmäsi on mitätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on pakkomielle toisten painosta?

Paino ei ole mikään kunkin ihmisen oma asia, vaan esim. julkisessa liikenteessä, hisseissä, lentokoneissa ja muissa ahtaissa tiloissa siitä tulee hyvin äkkiä myös muiden ongelma jos painoa on liikaa.

- ei ap

Omituista, olen yli 40 v. eikä minulla ole koskaan ole ollut omaa autoa. Silti en koskaan ole huomannut, että jonkun toisen ihmisen paino olisi minulle ongelma.

Painosta huomauttelu on usein luonteeltaan kiusaavaa, jopa ilkeää. Kun omat vanhemmat ja sukulaiset ja terkkarit ja kaikki arvostelevat kehoasi jatkuvasti, niin kyllä se vaan vaikuttaa itsetuntoon. Ei lapsi osaa ajatella, että olen ihan OK vaikka olenkin muiden mielestä läski. Eikä sitäkään, että omaa hyväänihän nuo toiset ajattelevat. Se tuntuu pelkästään pahalta.

Tässä yksi tieteellinen näkökulma aiheeseen, jos ihmisten omat kokemukset eivät riitä.

https://www.webmd.com/mental-health/eating-disorders/news/20001019/chil…

Lapsuudessa koetut asiat jäävät ihmisen mieleen ja vaikuttavat siihen, millainen suhde ruokaan muodostuu. Sitä paitsi niistä traumoista on aika vaikea päästä yli, kun saa aikuisena sitä samaa paskaa niskaan. Varsinkin jos on syömishäiriön takia lihonut 35 kiloa, niin kuin minä. Vain netissä joillakin palstoilla - ei todellakaan täällä - saa olla rauhassa sellainen kuin on. Sitä kautta olen itse löytänyt paremman itsetunnon, mutta ei se yksinään korjaa suhdetta ruokaan.

 Menkää itsenne, läskinvihaajat. Vihatkaa edes vain aikuisia.

Voisit ap mennä itseesi ja miettiä, miksi tämä nyt niin ärsyttää sinua. Katsoisit kerrankin peiliin sen sijaan että arvostelet muita. Varmasti sullakin on jäänyt lapsuudesta traumoja, jotka vaikuttavat käytökseesi ja elämäntapoihisi. Ne vaan eivät näy päälle.

Fiksu ja kypsä ihminen osaa arvostaa erilaisia ihmisiä ja elämäntapoja. Toisten halveksimiseen on aina jokin syy.

Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän ylipainosta on hyötyä.

Olin tosi hoikka 27 vuotiaaksi asti, sitten alkoi lihoaminen. Kuulin siis lapsesta lähtien jatkuvasti kommentteja siitä miten laiha olen, syönkö yhtään mitään, kyllähän naisessa nyt pitää muotoja olla. Välillä myös epäiltiin syömishäiriötä ja se vasta loukkasikin. No, olen edelleen normaalipainon puolella vaikka lihosin, eli en ole koskaan ollut ylipainoinen. Kuitenkin syömisen hallinta on minulle vaikeaa ja kehonkuvani on vääristynyt noiden kaikkien vinksahtaneiden kommenttien vuoksi. Näen itseni ylipainoisena vaikka olen normaalin kokoinen.

Tämä vaikuttaa myös ihmissuhteisiini, minun on vaikeaa olla alasti yhdenkään miehen nähden. Kun olin vielä hoikka en kokenut alastomuutta ahdistavana. Jotenkin tuo jatkuva laihuuden kommentointi joka suunnasta teki minulle jollain kummallisella tavalla laihan ihmisen identiteetin ja nyt kun en ole enää laiha en tiedä mikä olen. Olen välillä jättänyt mm juhlia väliin kun en ole halunnut mennä sinne "lihavuuteni" vuoksi. En uskalla mennä julkisille rannoille uimaan jne. 

Ihan oikeasti, jonkun muun ihmisen paino, pituus, ulkomuoto, ihonväri, nenän koko tms ei kuulu sinulle! Kasvavan lapsen painokontrollointi kuuluu vanhemmille ja neuvolalle ja kouluterkkarille. Muut pitää suunsa kiinni. Ja jos on syytä epäillä että jotain lasta laiminlyödään tee nimetön lasu. Mutta päin naamaa ei ole ketään oikeus haukkua.