Voiko olla vauvalle vahingollista antaa itkeä paikallaan olevassa sylissä vaikka kävelevä syli rauhottaisi?

up

Ei ole haitallista.

Onko se syli liikuntakyvytön?

Vai miksi huudattaa väkisin paikallaan jos liikkuminen helpottaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko se syli liikuntakyvytön?

Vai miksi huudattaa väkisin paikallaan jos liikkuminen helpottaa?

Alkaa käydä jokaöinen ympäri asuntoa juokseminen raskaaksi, ja kun ei sekään täysin rauhoita vaan vauva on koko ajan ikäänkuin "valmiina räjähtämään uudestaan", ja tätä kestää usein ainakin tunti tai enemmän kunnes yritän nukkuvan vauvan kanssa päästä sänkyyn nukkumaan ja mahdollisesti herää siihen siirtymään ja liikkeen loppumiseen ja itkurumba voi alkaa uudestaan. Nyt oon parina iltana vaan menny sänkyyn, pitäny vauvaa kainalossa tissi esillä (eli voi syödä jos on nälkä, ja monesti itkun loputtua syökin ja sitten nukahtaa). Mutta siis tää vaatii sen että vauva itkee n. 10-30min siinä sylissä kunnes lopulta rauhoittuu (väsyy?) syömään. Toi itkeminen tuntuu pahalta ja aloin miettimän että voiko siitä olla vauvalle vahinkoa kun kuitenkin on koko itkemisen ajan mun kainalossa ja yritän äänelläni samalla rauhoitella ja silitellä ja pusutella vaikka itkee.

ap

Oletko kysynyt neuvolasta? Luulisi, että vanhemman läsnäolo riittää kuitenkin, koska ei tarvitse yksin itkeä.

voi luoja millasia nyt synteet on 20 vuoden päästä jos äidit tuollaisia.

Asiasta tuskin on perusteltua tietoa, mutta minusta on ihan ok istua vauvan kanssa. Syli on kuitenkin turvallinen.

No kannattaa tietysti pyrkiä tavalla tai toisella lohduttamaan, mutta jos se että antaa vauvan itkeä vahingoittaisi vauvaa niin johan me olisimme kaikki viallisia.

Itse annoin esim tänään 3-vuotiaan uhmaikäisen huutaa 45 min, jos yrittää lohduttaa niin raivoaa vain kovemmin. Kyllä se lopulta itsekseen rauhottui ja sitten lohduteltiin.

Keinutuoli!

Kokeilepa tätä: istu alas, pistä vauva mahalleen sun polvien päälle ja heiluta siinä vauvaa edestakaisin.

Noin mä tein kun en jaksanut enää ravata edestakaisin ympäri taloa. Tämä osoittautuikin parhaaksi tavaksi saada vauva rauhoittumaan. Usein nukahti siihen ja sain samalla katsoa telkkaria.

Meillä lastenlääkäri sanoi koliikkivauvasta että voi hyvin antaa nukkua mahallaan päikkärit jos on itse koko ajan paikalla valvomassa ettei se tukehdu mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa tätä: istu alas, pistä vauva mahalleen sun polvien päälle ja heiluta siinä vauvaa edestakaisin.

Noin mä tein kun en jaksanut enää ravata edestakaisin ympäri taloa. Tämä osoittautuikin parhaaksi tavaksi saada vauva rauhoittumaan. Usein nukahti siihen ja sain samalla katsoa telkkaria.

Meillä lastenlääkäri sanoi koliikkivauvasta että voi hyvin antaa nukkua mahallaan päikkärit jos on itse koko ajan paikalla valvomassa ettei se tukehdu mihinkään.

Meillä ei päikkäreillä oo mitään ongelmaa. Sillon kun ollaan menossa yöunille alkaa itku, se itku on tullut myös silloin jos oon yrittäny nukuttaa hytkyvään syliin. Hytkyvässä sylissä itku on maltillisempi mutta se tyytymätön itkeskely kestää kauemmin. Jos istun paikallani niin itku on kovempaa mutta rauhottuu nopeemmin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Keinutuoli!

Kelpaa pelkkä kävely. Kokeiltu on jo keinutuoli, jumppapallo, sängyn reunalla pomppiminen ja istuvassa sylissä käsillä heijaaminen, ei näyttäis olevan vaikutusta, vasta mun reippaat askeleet rauhottaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa tätä: istu alas, pistä vauva mahalleen sun polvien päälle ja heiluta siinä vauvaa edestakaisin.

Noin mä tein kun en jaksanut enää ravata edestakaisin ympäri taloa. Tämä osoittautuikin parhaaksi tavaksi saada vauva rauhoittumaan. Usein nukahti siihen ja sain samalla katsoa telkkaria.

Meillä lastenlääkäri sanoi koliikkivauvasta että voi hyvin antaa nukkua mahallaan päikkärit jos on itse koko ajan paikalla valvomassa ettei se tukehdu mihinkään.

Meillä ei päikkäreillä oo mitään ongelmaa. Sillon kun ollaan menossa yöunille alkaa itku, se itku on tullut myös silloin jos oon yrittäny nukuttaa hytkyvään syliin. Hytkyvässä sylissä itku on maltillisempi mutta se tyytymätön itkeskely kestää kauemmin. Jos istun paikallani niin itku on kovempaa mutta rauhottuu nopeemmin.

ap

Ok. No tehtiin myös niin että sitten kun vauva oli nukahtanut polvien päälle niin siirrettiin se nukkumaan mahalleen sängylle ja sitten kun oltiin aivan varmoja että nukkuu sikeästi niin käännettiin se selälleen.

Löysin nyt väestöliiton itkuinen vauva -oppaasta tällasen tekstin: "Vältä voimakkaita rauhoittelukeinoja, kuten autoajelua, hyppyytystä jumppapallon päällä, voimakasta keinutusta käsien tai vauvakeinun varassa tai vauvan kantamista kasvot eteenpäin, vaikka ne voisivatkin rauhoittaa vauvan hetkeksi. Tavallisesti vauvan itku lakkaa siksi ajaksi, kun hoitaja tarjoaa voimakasta ärsykettä. Heti, kun voimakas rauhoittelu loppuu, itku alkaa uudestaan. Kun vauva on väsynyt ja ylirasittunut ympäristön ärsykkeistä, voimakkaat rauhoittelukeinot ovat lisä-ärsykkeitä muiden joukossa. Ne lisäävät tai ylläpitävät vauvan riippuvuutta vanhempien intensiivisistä ja toisinaan jopa oudoista rauhoittelutavoista. Erikoiset rauhoittelutavat voivat lisäksi muodostaa arkeen mahdottomia kuvioita, joita vanhempien on vaikea ja raskas toteuttaa ja ylläpitää jatkuvasti. Rauhallisten ja tyynnyttävien rauhoittelukeinojen käyttö ja opettaminen vauvalle tuovat sen sijaan arkeen pitkäaikaista helpotusta koko perheelle, vaikka niihin tottuminen veisikin aluksi aikaa."

Eli tän oppaan mukaan olis päinvastoin suositeltavaa et pitää ennemmin mun lailla sylissä hyssytellen kuin että hyppii ja pomppii ympäri asuntoa (mitä tein aiemmin). Uskaltaakohan hyvillä mielin vaan luottaa tähän?

ap

Vauvan ikä? Meillä alle 4 kk ikäinen on rauhoittunut vanhanaikaisessa kapalossa.

Tuo hytkyminen ja keikuttaminen ei ole vauvalle tarpeellisia asioita, ne ovat vain sille aikuiselle merkityksellisiä tekoja eli hän kokee pyrkivänsä rauhoittamaan vauvaa. Parempi olisi löytää joku rauhallisempi keino (jo mainittu vauva vatsalleen aikuisen polvien päälle ja siinä varovainen heiluttelu kannattaa kokeilla).

Kaikki kertomasi hyppelyt kertovat vauvalle, että ei ole uniaika, nyt meillä on tekemisen meininkiä. Tietty huuto alkaa, kun tekeminen loppuu. Nukahtamisessa pitäisi rauhoittua, ei järjestää sirkusta.

Olen tällaistakin kuullut, että lähdetään autolla ajelemaan ilman päämäärää, että vauva rauhoittuisi. Joillekin se jopa toimii.

Läheisyys ja syli ovat riittäviä rauhoittelukeinoja.

Monesti vauva "vaatii" voimakasta liikettä, koska se tuntuu toiminnalliselta, kun vauva itse on yliväsynyt eikä "tajua", että pitäisi rauhoittua uneen eikä saada jotain aktiviteettia. Tätä esiintyy usein myös 1-2 -vuotiailla, joiden pitäisi malttaa rauhoittua päiväunille. Varsinkin, jos lapsella on voimakas oppimisen kausi tai lapsi tekee hampaita, unille rauhoittuminen voi olla erityisen vaikeaa.

Usein turhan voimakas hytkyttäminen alkaa, kun aikuinen on jo vähän hermostunut, ja lapsi tietenkin vaistoaa hermostumisen. Silloin on hyvä vaikka vaihtaa nukuttavaa aikuista, jos mahdollista, jos itse on jo ihan loppu "riekkuvan" ja unta vastustavan lapsen kanssa.

Mä kannatan suuresti ergonomista, pikkuvauvan kantamiseen sopivaa reppua. Siinä vauva ei saa liikaa virikkeitä eikä vanhemman tarvitse tehdä taikatemppuja, mutta kuitenkin vauva saa pään pystyyn (helpottaa vatsavaivoja), läheisyyttä ja sen verran liikettä, että tilanne simuloi kohdun turvallista ympäristöä. Eli vauva reppuun, ja sitten voi vaikka seisoa ja vähän siirtää painoa jalalta toiselle...

Vierailija kirjoitti:

Vauvan ikä? Meillä alle 4 kk ikäinen on rauhoittunut vanhanaikaisessa kapalossa.

Tuo hytkyminen ja keikuttaminen ei ole vauvalle tarpeellisia asioita, ne ovat vain sille aikuiselle merkityksellisiä tekoja eli hän kokee pyrkivänsä rauhoittamaan vauvaa. Parempi olisi löytää joku rauhallisempi keino (jo mainittu vauva vatsalleen aikuisen polvien päälle ja siinä varovainen heiluttelu kannattaa kokeilla).

Kaikki kertomasi hyppelyt kertovat vauvalle, että ei ole uniaika, nyt meillä on tekemisen meininkiä. Tietty huuto alkaa, kun tekeminen loppuu. Nukahtamisessa pitäisi rauhoittua, ei järjestää sirkusta.

Varmasti hyviä neuvoja, mutta uniongelmat ovat yllättävän paljolti geneettisiä. Eli huonosta nukkujasta ei saa välttämättä opettamalla hyvää nukkujaa tai päinvastoin. Tärkeintä on, että selvitään päivästä toiseen mahdollisimman levänneinä, puolin ja toisin.

Täytyy myös muistaa, että vauvoillakin on valtavia eroja unen tarpeessa. Jonkin tutkimuksen mukaan vähäuniset vauvat ovat älykkäimpiä... ;)

Minä en saanut lapsiani päiväunille enää heidän kaksivuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Tältä palstalta luin miljoona asiaa, joissa olin kuulemma tehnyt väärin. Olin rehellisesti sanoen hieman iloinen, kun päiväkodin ammattikasvattajatkaan eivät koskaan saaneet lapsiani päiväunille.

T. 19.