Yhtäkkiä kamalan usein pyörii mielessä lapsuuden ja teini-iän ahdistavat asiat

Terapiaa tai mitä lie psykologia on suositeltu ja ymmärrän kyllä, että se olisi hyvästä, MUTTA sitten taas... Ei kukaan voi muuttaa menneitä eikä tehdä asioille oikeasti yhtään mitään. Miksi repiä vanhoja haavoja irti uudestaan ja uudestaan. Tiedän että muistot eivät ole valemuistoja. Mutta en tiedä että miksi nyt viime aikoina on tullut pieniä pelkotiloja ja hirveästi kamalia muistoja mieleen.