Lue keskustelun säännöt.
Avioerolapset, miten olette päässeet yli vanhempienne erosta?
Kommentit (43)
Avioerolapset ovat onnekkaita.
Itse jouduin kestämään äidin narsistista luuserimiestä. Onneksi äiti vihdoin jätti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä harmittaa, kun pikkupinpe jää ilman isiä.
Vanhempien erosta on nyt 21 vuotta. En ole päässyt oikein siitä yli, kun sekä ennen eroa että eron jälkeen touhu oli niin kamalaa. Vanhemmilla oli yhdessä ollessaan väkivaltaisia riitoja ja eron jälkeen he yli vuosikymmenen ajan vielä riitelivät keskenään ja haukkuivat toisiaan lapsilleen. Hirveän huonon mielikuvan he antoivat parisuhteista ja siitä on ollut minulle aikuisenakin haittaa.
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Onneksi erosivat. Sen jälkeen oli jatkuvan tappelun sijaan kaksi rakastavaa vanhempaa.
Lisäksi täytyy korjata yhtä harhaluuloa, mikä liittyy avioerolapsiin. Usein voi lukea, ettei meillä ole ehjän kodin ja hyvän parisuhteen mallia. Ei kai sitten, mutta se on kirkastanut näkemystä, ettei hyvä parisuhde ole mikään itsestäänselvyys. Niinpä me kaikki sisarukset olemme panostaneet suhteisiimme ja olemme itse pysyneet onnellisesti aviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Avioerolasten elämä on niin helppoa, että ei niillä ole muitakaan ongelmia. Paitsi itseaiheutettuja. Kun niillä tuli niin rancca ja vaigeeh elämä.
Oli ihanaa kun ne erosivat. Ei ollut alkoholismia eikä väkivältaa, mutta niin selvästi molemmat oli onnettomia. Toinen oli aina töissä ja toinen masentunut, molemmat oli kylmiä ja väsyneitä, eikä koskaan ollut mukavaa kotona. Ikinä ei tuntunut että ollaan perhe, kunhan vain asuttiin pakosta samassa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Toisille se perheen rikkoutuminen voi olla tosi iso pala. Nykyään nuo avioerot eivät johdu läheskään aina enää mistään väkivallasta, päihteistä tai muusta oikeasti todella vakavasta asiasta. Kaikki saattaa olla muuten hyvin, mutta sitten isä tai äiti vain lähtee jonkun toisen matkaan tai yksinään kun ei enää huvita elää nykyistä elämää vaan halutaan sitä uutta ja ihanaa elämää elää yksin sinkkuna tai jonkun ihastuksen kanssa.
Sitten on tämä kun vanhemmat haukkuvat toisiaan lapsille. Se on todella hirveää kuunneltavaa.
Joskus myös vanhemmat menevät niin nopeasti elämässä eteenpäin että kohta on jo äiti- ja isäpuolet kuvioissa, pahimmillaan sisarpuolia vielä kylkeen. Lapset jäävät väliin roikkumaan, juoksevat kahta kotia joissa saattaa asua heille perheen ulkopuolisia ihmisiä tai pahimmillaan nämä ihmiset vaihtuvat samaa tahtia kuin lakanat.
Toki joissakin tilanteissa ero on parempi ratkaisu, mutta harvemmin se lopulta mikään helppo nieltävä on lapsille.
Ei kai se ero ole niin traumatisoiva asia, vaan sen mukana tulevat lieveilmiöt (vanhempien erimielisyydet, uusperheet). Jos olisi vain erilleen asuminen kyseessä, niin se on varmaan lapselle helppo käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosivat, kun olin niin pieni etten muista edes aikaa kun asuivat yhdessä. Äiti oli ainoa vanhempani. Kun en tiedä mitä menetin en voi kaivatakaan.
Fiksut ihmiset osaavat järjestää eron fiksusti ja mahdollisimman vähän lapsia kuormittavaksi. Kenelekkään ei ole hyvä olla riitaisessa tai kylmässä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä pelasi jo mun lapsuudessa. Hyvä että äiti laittoi äijän ulos. Äiti raatoi kaikki kotityöt. Vihaan isääni enkä halua tavata ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Toisille se perheen rikkoutuminen voi olla tosi iso pala. Nykyään nuo avioerot eivät johdu läheskään aina enää mistään väkivallasta, päihteistä tai muusta oikeasti todella vakavasta asiasta. Kaikki saattaa olla muuten hyvin, mutta sitten isä tai äiti vain lähtee jonkun toisen matkaan tai yksinään kun ei enää huvita elää nykyistä elämää vaan halutaan sitä uutta ja ihanaa elämää elää yksin sinkkuna tai jonkun ihastuksen kanssa.
Sitten on tämä kun vanhemmat haukkuvat toisiaan lapsille. Se on todella hirveää kuunneltavaa.
Joskus myös vanhemmat menevät niin nopeasti elämässä eteenpäin että kohta on jo äiti- ja isäpuolet kuvioissa, pahimmillaan sisarpuolia vielä kylkeen. Lapset jäävät väliin roikkumaan, juoksevat kahta kotia joissa saattaa asua heille perheen ulkopuolisia ihmisiä tai pahimmillaan nämä ihmiset vaihtuvat samaa tahtia kuin lakanat.
Toki joissakin tilanteissa ero on parempi ratkaisu, mutta harvemmin se lopulta mikään helppo nieltävä on lapsille.
Valivali, väniväni.
Asioihin voisi suhtautua positiivisesti. Negatiiviset ihmiset tosin hän usein yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä uhkaili itsemurhalla, hakkaamisella ja ties mitä muuta. Sai raivokohtauksia.
Veikkaisin selvinneeni vähemmällä lähes missä tahansa muussa perheessä.
Olin 8v kun vanhemmat erosivat, en ole koskaan pitänyt sitä huonona asiana, löysivät seuraavista kumppaneista yhteensopivammat. Äiti tosin petti isää ja lähdettiin suoraan asumaan isäpuolen luo kun ero oli virallinen.
Itse yritin kaikintavoin pelastaa pitkää avoliittoani lasteni isään mutta oli pakko erota lasten ollessa 4 ja 2-vuotiaita.
Nyt reilu pari vuotta sinkkuna enkä aio ottaa ketään uutta meille asumaan. Lapset eivät kärsineet erosta, vaikka exmies alkuun oli hankala minua kohtaan, pakotin itseni asialliseksi ja ajattelin lasten etua.
Exän nieltyä asian alkoi viettää lasten kanssa enemmän aikaa kuin yhdessä asuessamme. Asumme nykyään samassa taloyhtiössä taas, mutta koskaan en takaisin ottaisi. Nautin oman kodin rauhasta lasten kanssa. Deittailen vain yksin ollessani.
En ymmärrä ihmisiä jotkaa hyppäävät suhteesta suoraan toiseen ja on pakko olla joku "arkea jakamassa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Toisille se perheen rikkoutuminen voi olla tosi iso pala. Nykyään nuo avioerot eivät johdu läheskään aina enää mistään väkivallasta, päihteistä tai muusta oikeasti todella vakavasta asiasta. Kaikki saattaa olla muuten hyvin, mutta sitten isä tai äiti vain lähtee jonkun toisen matkaan tai yksinään kun ei enää huvita elää nykyistä elämää vaan halutaan sitä uutta ja ihanaa elämää elää yksin sinkkuna tai jonkun ihastuksen kanssa.
Sitten on tämä kun vanhemmat haukkuvat toisiaan lapsille. Se on todella hirveää kuunneltavaa.
Joskus myös vanhemmat menevät niin nopeasti elämässä eteenpäin että kohta on jo äiti- ja isäpuolet kuvioissa, pahimmillaan sisarpuolia vielä kylkeen. Lapset jäävät väliin roikkumaan, juoksevat kahta kotia joissa saattaa asua heille perheen ulkopuolisia ihmisiä tai pahimmillaan nämä ihmiset vaihtuvat samaa tahtia kuin lakanat.
Toki joissakin tilanteissa ero on parempi ratkaisu, mutta harvemmin se lopulta mikään helppo nieltävä on lapsille.
Eikö se nyt ole hyvänen aika parempi syy erota ilman alkoholismia ja väkivaltaa?? Näitä ei kenenkään lapsen pidä saada nähdä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Toisille se perheen rikkoutuminen voi olla tosi iso pala. Nykyään nuo avioerot eivät johdu läheskään aina enää mistään väkivallasta, päihteistä tai muusta oikeasti todella vakavasta asiasta. Kaikki saattaa olla muuten hyvin, mutta sitten isä tai äiti vain lähtee jonkun toisen matkaan tai yksinään kun ei enää huvita elää nykyistä elämää vaan halutaan sitä uutta ja ihanaa elämää elää yksin sinkkuna tai jonkun ihastuksen kanssa.
Sitten on tämä kun vanhemmat haukkuvat toisiaan lapsille. Se on todella hirveää kuunneltavaa.
Joskus myös vanhemmat menevät niin nopeasti elämässä eteenpäin että kohta on jo äiti- ja isäpuolet kuvioissa, pahimmillaan sisarpuolia vielä kylkeen. Lapset jäävät väliin roikkumaan, juoksevat kahta kotia joissa saattaa asua heille perheen ulkopuolisia ihmisiä tai pahimmillaan nämä ihmiset vaihtuvat samaa tahtia kuin lakanat.
Toki joissakin tilanteissa ero on parempi ratkaisu, mutta harvemmin se lopulta mikään helppo nieltävä on lapsille.
Valivali, väniväni.
Asioihin voisi suhtautua positiivisesti. Negatiiviset ihmiset tosin hän usein yksin.
No lapselle se voi olla vaikeaa, se on tietysti helppo huutaa kun ei osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää muita näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Toisille se perheen rikkoutuminen voi olla tosi iso pala. Nykyään nuo avioerot eivät johdu läheskään aina enää mistään väkivallasta, päihteistä tai muusta oikeasti todella vakavasta asiasta. Kaikki saattaa olla muuten hyvin, mutta sitten isä tai äiti vain lähtee jonkun toisen matkaan tai yksinään kun ei enää huvita elää nykyistä elämää vaan halutaan sitä uutta ja ihanaa elämää elää yksin sinkkuna tai jonkun ihastuksen kanssa.
Sitten on tämä kun vanhemmat haukkuvat toisiaan lapsille. Se on todella hirveää kuunneltavaa.
Joskus myös vanhemmat menevät niin nopeasti elämässä eteenpäin että kohta on jo äiti- ja isäpuolet kuvioissa, pahimmillaan sisarpuolia vielä kylkeen. Lapset jäävät väliin roikkumaan, juoksevat kahta kotia joissa saattaa asua heille perheen ulkopuolisia ihmisiä tai pahimmillaan nämä ihmiset vaihtuvat samaa tahtia kuin lakanat.
Toki joissakin tilanteissa ero on parempi ratkaisu, mutta harvemmin se lopulta mikään helppo nieltävä on lapsille.
Eikö se nyt ole hyvänen aika parempi syy erota ilman alkoholismia ja väkivaltaa?? Näitä ei kenenkään lapsen pidä saada nähdä!
En nyt ihan pointtiasi ymmärtänyt.. eiköhän jokainen ole sitä mieltä, että jos jompi kumpi vanhemmista on väkivaltainen tai käyttää päihteitä ”väärin” tai on muuten vaaraksi ja/tai haitaksi muulle perheelle, on ero jo välttämätön kaikkien parhaaksi.
Eroja tulee nykyään myös vähemmän vakavista syistä kuten pettäminen tai sitten yksinkertaisesti jompi kumpi vanhemmista vain lähtee menemään ja jättää perheensä. Varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa kärsii varmasti lapset että jätetty puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmasti aika tylyä, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt, mikä siinä vanhempien erossa on niin traumatisoivaa, että jotkut itkeskelevät asiasta vielä aikuisenakin.
Toisille se perheen rikkoutuminen voi olla tosi iso pala. Nykyään nuo avioerot eivät johdu läheskään aina enää mistään väkivallasta, päihteistä tai muusta oikeasti todella vakavasta asiasta. Kaikki saattaa olla muuten hyvin, mutta sitten isä tai äiti vain lähtee jonkun toisen matkaan tai yksinään kun ei enää huvita elää nykyistä elämää vaan halutaan sitä uutta ja ihanaa elämää elää yksin sinkkuna tai jonkun ihastuksen kanssa.
Sitten on tämä kun vanhemmat haukkuvat toisiaan lapsille. Se on todella hirveää kuunneltavaa.
Joskus myös vanhemmat menevät niin nopeasti elämässä eteenpäin että kohta on jo äiti- ja isäpuolet kuvioissa, pahimmillaan sisarpuolia vielä kylkeen. Lapset jäävät väliin roikkumaan, juoksevat kahta kotia joissa saattaa asua heille perheen ulkopuolisia ihmisiä tai pahimmillaan nämä ihmiset vaihtuvat samaa tahtia kuin lakanat.
Toki joissakin tilanteissa ero on parempi ratkaisu, mutta harvemmin se lopulta mikään helppo nieltävä on lapsille.
Valivali, väniväni.
Asioihin voisi suhtautua positiivisesti. Negatiiviset ihmiset tosin hän usein yksin.
No lapselle se voi olla vaikeaa, se on tietysti helppo huutaa kun ei osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää muita näkemyksiä.
Kuule. Mun sympatiapisteet on nollassa, jos aikuisena jaksaa valittaa vanhempiensa avioerosta.
Mä olin vain helpottunut ja onnellinen kun vanhemmat eros.
"Ei lapset huomaa, jos ei enää oikein tulla toimeen vaan ollaan lasten takia yhdessä" EI EI EI.
Mukavampi ilmapiiri kun molemmat vanhemmat rentoutu ja alko nauttia elämästä.