Hemmetti. Miten kaikki löytää puolessa vuodessa uuden kumppanin?

Minä löysin myös heti uuden kumppanin eron jälkeen . Ei me edes seuruteltu. Olimme aikaisemmin olleet kyllä työtovereita. Olemme nyt olleet tässä avioliitossa jo 25 vuotta. Kaksi lasta on aikuistuneet. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni,  ja oloinen että uskalsin erota silloin. Ei ollut mitään tindereitä.

Jos joku löytää ja kohtaa uuden kumppanin puolessa vuodessa, niin onnea hänelle. - Voi olla, että tällaiseen pystyy ja kykenee moni ihan ns. tolkun ja järjen ihminenkin. - Itseäni vain saattaisi aatteluttaa puolivuotta sitten eronneen kanssa suhteen muodostaminen, jos hän kaiken huipuksi vannoisi ja vakuuttelisi vuolaasti rakkauttaan. - Kun kuitenkin omalla epäonnisella parisuhde kokemuksellani unisin epävarmuutta ja epävarmuudellani pilaisin koko juun ja päätyisin vain luultavammin hetkelliseksi laastariksi. - Samalla kun olen salaa kateellinen heille jotka aikuisen oikeasti onnistuva löytämään ja kohtaamaan iselleen kumppanin ja uuden kumppanin entisen tilalle, jos aiempi suhde päättyy. Ja vielä kateellisempi olen kun tiedän, että osa näistä onnisujisa on ihan fiksuja ja miellyttävän oloisia; eikä reppanoita, jotka ovat kenen tahansa kanssa parisuhteeseen, koska eivät kykene tai muutoin pysty elämään sinkkuna. (- Voiko sinkkuuteni syy ollakin se, että olen liian itsenäinen? - Varmasti ajoittain myös hieman itsepäinenkin)       

Ai löytää? Voi v*ttu :/.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolessa vuodessa jos löytää uuden niin suhde saattaa olla ollut pedattuna jo edellisen suhteen aikana.

Niin mun eksäni ainakin teki.

Ihmisiä on erilaisia. joidenkin pitää heti saada uusi "itsetunnon" takia, lähes kuka vaan. Itse ainakin olen jollei sopivaa löydy, niin vaikka loppuun saakka yksin (asun yksin) tai viimeistään eläkkeellä thaikkulassa ja kivitalon omistajana.:D Pitää olla jonkinlaista kunnon sutinaa ja kaatoa pelissä, jotta ryhdyn mihinkään pitempiaikaiseen.

mies51v

Tuossa iässä mikä tahansa kaato voi olla viimeinen. Siksi kaikkien luulisi käyvän.

Ei ole.Näillä elämän tavoilla voi kestää pitkäänkin. Salilla pyörii +70v ukkoja timmissä kunnossa ja 2 näistä tuntemaani miestä on löytänyt vaimon kuoleman jälkeen heti uuden nuorikon. Toinen toki mm- kultaa voittanut atleetikko. Elämä voi olla pitkäkin

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ne onkin nämä sarjaseurustelijat jotka heti löytävät uuden. Ovat päässet seurusteluputkeen josta eivät halua pois.

Omassa tuttavapiirissäni näin toimivat miehet esim. valitsivat heti seuraavan Tinderistä jos eka ei napannut ja sitten oltiinkin taas suhteessa. ilmeisesti kaikkien ei tarvi käsitelleä entisiään.

Ei se seurustelu niin kaikki kiinnosta, mutta seksi kyllä. Ja sitä löytää eronnut jo lapsia saanut helpoiten Tinderistä :-)

Baarista helpoiten, Suomi24 sit ja Tinder viimeisenä. Tinderissä kilpailu on liian kovaa, jos et ole pelimiesluontoinen. Tykkäyksiä saa Tinderissä eniten, mutta harvoin ne realisoituu.

5kuukautta nyt sinkkuna. Yksi säätö on, mutta ei vielä vakavaa. Katsoo jos siitä tulee jotain. :) ajattelin olla yksin ainakin vuoden, mutta tuo mies vain vei jalat alta.

Minä menetin poikuuden 26-vuotiaana ja seuraavan kerran laitoin munaa pilluun 37-vuotiaana eli tänä vuonna. Ehkä viisikymppisenä sitten uutta muijaa taas.

Kuule, osalla jo uusi muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Itse sinkkuna koko ikäni, syksyllä pamahtaa mittariin 26 vuotta. Muita lähestytään, eivät joudu tyrkyttämään itseään missään. Löytävät puolison ihan kasuaalisissakin tilanteissa. Minuun päin ei edes vilkaista kahta kertaa. Omat lähestymiset torjutaan suoralta kädeltä tai mies haluaa vain hurvittelua, mutta ei suhdetta. Mikähän siinä on että osa ei löydä vaikka etsii ja toisille niitä kumppaneita tipahtaa kuin taivaalta syliin? Feromonit?

Uuden kumppanin löytäminen on kuin lottovoitto. Itse ollut sinkkuna jo 10vuotta.

Useinhan nää uuden suhteen löytäjät ovat aika helppoja ihmisiä. Itse oon hemmetin vaikea tapaus, josta kukaan ei jaksa ottaa selvää.

Tinderistä loppujen lopuksi aika harva löytää mitään pysyvää. Pelkkää pintaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, osalla jo uusi muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Itse sinkkuna koko ikäni, syksyllä pamahtaa mittariin 26 vuotta. Muita lähestytään, eivät joudu tyrkyttämään itseään missään. Löytävät puolison ihan kasuaalisissakin tilanteissa. Minuun päin ei edes vilkaista kahta kertaa. Omat lähestymiset torjutaan suoralta kädeltä tai mies haluaa vain hurvittelua, mutta ei suhdetta. Mikähän siinä on että osa ei löydä vaikka etsii ja toisille niitä kumppaneita tipahtaa kuin taivaalta syliin? Feromonit?

Ehkä et ole helposti lähestyttävän oloinen? Itse olen pitkä ja ylipainoinen, mutta moni muhun ihastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ne onkin nämä sarjaseurustelijat jotka heti löytävät uuden. Ovat päässet seurusteluputkeen josta eivät halua pois.

Omassa tuttavapiirissäni näin toimivat miehet esim. valitsivat heti seuraavan Tinderistä jos eka ei napannut ja sitten oltiinkin taas suhteessa. ilmeisesti kaikkien ei tarvi käsitelleä entisiään.

Ei se seurustelu niin kaikki kiinnosta, mutta seksi kyllä. Ja sitä löytää eronnut jo lapsia saanut helpoiten Tinderistä :-)

Baarista helpoiten, Suomi24 sit ja Tinder viimeisenä. Tinderissä kilpailu on liian kovaa, jos et ole pelimiesluontoinen. Tykkäyksiä saa Tinderissä eniten, mutta harvoin ne realisoituu.

Mulle Tinder ollut jackpot, vaikka olen ihan tavallisen näköinen hyvin koulutettu nelikymppinen eronnut mies. Nuorempana olin jopa nörttimäinen. En edes viitsi yrittää baarissa naisia, kun harvoin käyn siellä. Tinderissä homma käy niin kätevästi ja vähällä vaivalla.

Eron jälkeen powertykkäsin jokaista välttävän näköistä naista Tinderissä ja muissa palveluissa, Oli jotenkin tunne että kuolen jos nyt en saa parisuhdetta. 

Naiset jotenkin kai haistaa epätoivon. Muutamilla treffeillä kävin, ja vastaukseksi että kelpaako toiset tuli vain kiemurtelua ja emmätiättelyä. Haistoi kai että ihan hajalla koko tyyppi, ei kehtaisi sanoa ei muttei haluaisi jatkaakaan.

Puoli vuotta niin rakas otti itse Tinderissä yhteyttä, ollaan oltu lähes vuosi sen jälkeen ja suunnitelmat korkealla:) 

Anna ajan kulua rauhassa! 

M43

Puoli vuotta erosta enkä vielä edes halua ajatella uutta suhdetta.

Oman kokemukseni mukaan nämä sarjadeittailijat ovat ehkä hivenen "simppeleitä" (paremman sanan puutteessa). Heillä suhteet eivät mene henkisesti kovin syvälle, eivätkä he edes tunnu kaipaavan muuta kuin jonkun jakamaan arkeaan, eli aika pinnallisella tasolla mennään: elämä on arkisia, konkreettisia asioita ja seksiä. He eivät tunnu edes kaipaavan mitään syvällisempää, joten eipä ihme, että uusi säätö tulee kehiin nopeasti vanhan suhteen loputtua. 

Oma juttunsa toki ovat sitten nämä kostajat, eli kun vanha jätti, on nopeasti näytettävä kaikille ja hankittava uusi. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan nämä sarjadeittailijat ovat ehkä hivenen "simppeleitä" (paremman sanan puutteessa). Heillä suhteet eivät mene henkisesti kovin syvälle, eivätkä he edes tunnu kaipaavan muuta kuin jonkun jakamaan arkeaan, eli aika pinnallisella tasolla mennään: elämä on arkisia, konkreettisia asioita ja seksiä. He eivät tunnu edes kaipaavan mitään syvällisempää, joten eipä ihme, että uusi säätö tulee kehiin nopeasti vanhan suhteen loputtua. 

Oma juttunsa toki ovat sitten nämä kostajat, eli kun vanha jätti, on nopeasti näytettävä kaikille ja hankittava uusi. 

Osuit naulankantaan!

Avomieheni oli vasta muuttanut pois exänsä luota, kun ensimmäisen kerran kävimme treffeillä. Tämä selvisi siis vasta kolmansilla/neljänsillä treffeillä.

Vannoi, etten ole laastari tai muukaan paikka, vaan että kyse on jostain syvemmästä ihastuksesta. Ennen kuin huomasinkaan, asuimme yhdessä, koskapa itse olin niin täydellisen rakastunut.

Todellisuudessa mies halusi ilmeisesti vain kämppiksen. Arki jaetaan, mutta syvää yhteyttä ei (enää) ole. Mies ei todennäköisesti osannut olla yksin, joten valitsi ensimmäisen vastaantulijan. Näki kauheasti vaivaa deittailuvaiheessa, mutta sitten jäi pois kaikki romantiikka ja henkinen läsnäolo.

Vierailija kirjoitti:

Kun mikä tahansa kelpaa.

Tämä tuli kieltämättä minullekin mieleen.

Itse kun löytäisi elämän aikana edes yhden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolessa vuodessa jos löytää uuden niin suhde saattaa olla ollut pedattuna jo edellisen suhteen aikana.

Niin mun eksäni ainakin teki.

Ihmisiä on erilaisia. joidenkin pitää heti saada uusi "itsetunnon" takia, lähes kuka vaan. Itse ainakin olen jollei sopivaa löydy, niin vaikka loppuun saakka yksin (asun yksin) tai viimeistään eläkkeellä thaikkulassa ja kivitalon omistajana.:D Pitää olla jonkinlaista kunnon sutinaa ja kaatoa pelissä, jotta ryhdyn mihinkään pitempiaikaiseen.

mies51v

Tuossa iässä mikä tahansa kaato voi olla viimeinen. Siksi kaikkien luulisi käyvän.

Sinulle lienee kokonaan vierasta ja ennen kuulumatona, että sinkkuna(kin) voi elää monin tavoin erinomaista ja laadukasta elämää. - En minä ainakaan ole valmis parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa. Miksi olisin? - Toki on olemassa riski, että elän sinkkuna lopun ikääni, mutta olisiko se oikeasti niin kamalaa? (Miksi olisi?) Täydellistä en hae, kun en ole itsekään. - Itseasiassa haen aika vähän iselleni kumppania, miksi käyttäisin sellaiseen paljon aikaa ja vaivaa? Ehkä tilanne olisi toinen, ellen muulla tavoin saattaisi kokea ja tuntea hyväksytty ja rakastettu.    

Olenko nirso? Varmasti ainakin hieman.  Onneksi Täydellisen ja sellaisen jonka  tai joidenka kanssa en luultavammin olisi valmis parisuhteeseen väliin mahtuu varmasti monta potenttiaalista, joten jos tai kun sopiva vaihoeho osuu kohdalle voin hyvin harkita sinkkuelämäni hyvästelemistä.    

Ehkä huonossa liitossa on sinnitellyt käytännön syistä siihen saakka, kunnes tapaa jonkun ja rakastuu, saaden motivaation erota. Sitä on ehtinyt käsitellä eron mielessään jo loppuun ennen varsinaisia tekoja ja on valmis uuteen suhteeseen heti. Miksei olisi muutenkin. Ei ero kaikille ole niin kauhea trauma, että sitä pitää vuosikausia yksin märehtiä jossain kannonkolossa.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan nämä sarjadeittailijat ovat ehkä hivenen "simppeleitä" (paremman sanan puutteessa). Heillä suhteet eivät mene henkisesti kovin syvälle, eivätkä he edes tunnu kaipaavan muuta kuin jonkun jakamaan arkeaan, eli aika pinnallisella tasolla mennään: elämä on arkisia, konkreettisia asioita ja seksiä. He eivät tunnu edes kaipaavan mitään syvällisempää, joten eipä ihme, että uusi säätö tulee kehiin nopeasti vanhan suhteen loputtua. 

Oma juttunsa toki ovat sitten nämä kostajat, eli kun vanha jätti, on nopeasti näytettävä kaikille ja hankittava uusi. 

Ymmärrän ja enislukemalta olin jo aikeissa sanoa että olen presiis samaa mieltä kanssasi ja nosin peukkua. Kuienkin asiaa ajattelemalla en voi välttyä myöskään ajattelevani niin, että luullakseni vielä suurempi riski suhteiden kaatumiseen/ jäämiseen lyhyeksi on, ellei se kestä arkea. - Arjen jakaminen ja onnisuminen  on "se" juttu, missä punnitaan se kesääkö suhde vai. Ongelma tai haaste on se, miten muodosaa arjesta sellainen, että molemmat nauttii ja kumpaisellakin on hyvä olla. - Itse olen kohdannu sinkkuja, joista on synyny mielikuva, että kaipaavat iselleen enempi "yleiskonetta" kuin kumppania, jonka kanssa muodostaa suhde, jossa olisi edes ripaus tasa-arvoa ja keskinäistä kunnioitusta.  Tai opiskeluajoilta muistan parin, jotka enempi muisutti kämppiksiä, koska heillä oli mm. jääkaapissa aina kaikkia kaksin kappalein: A:n juuso- B:n juuso. A:n maitopurkki-  B:n maiopurkki Kylppärissä A:n pyykinpesuaine B:n pyyknpesuaine jne.