Rasittava ystävä
Ystävälläni on jatkuvasti jotain ongelmia joko työkavereitten tai sukulaistensa kanssa. Hän soittaa minulle pari kertaa viikossa ja ruotii näitä ihmisiä, heidän tapaansa toimia ja kyselee minulta miten mitä hänen pitäisi näiden ihmisten suhteen tehdä. Olemme melko erilaisia ihmisiä, joten minä en aina näe muiden toiminnassa mitään tuohtumisen aihetta ja olen sen hänelle yrittänyt kauniisti kertoakin.
Eilen hän taas haukkui työkaveriaan minulle puhelimessa tunnin. En jaksanut yhtään samaistua hänen ongelmaansa. Välillä ongelmat ovat minustakin ihan oikeita, mutta välillä hän on itse mielestäni aivan liian mustavalkoinen ajattelultaan. Miten minä saan ystävällisen tahdikkasti kerrottua hänelle, etten halua olla hänen ongelmiensa oksennussammiona, kun minusta ongelma on usein hänessä itsessään ja hänen suhtautumisessaan?
Kommentit (22)
Sano että puhutaan välillä mukavista asioista. Sietämättömiä tuollaiset puhelimessa jaarittelijat, vaikkeivat haukkuisikaan muita.
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Vierailija kirjoitti:
Sano että puhutaan välillä mukavista asioista. Sietämättömiä tuollaiset puhelimessa jaarittelijat, vaikkeivat haukkuisikaan muita.
Tämä on hyvä neuvo. Testaankin seuraavan kerran, kiitos :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Suuttuu varmaan joo mutta jos hyvin käy nii saattaa jäädä miettii asiaa ja myöhemmin olla sulle kiitollinen, tai sit tosiaan lopettaa yhteydenpidon ja joudut mustalle listalle, mutta ei toi noinkaan kehity terveeksi ystävyydeksi joten ystävällisesti voit asian ihan hyvin sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Mikä menetys se olisi? Se jauhaa sulle tasan niin kauan, kun sallit sen.
Sano hänelle, että hän ei voi vaikuttaa siihen mitä muut sanoo. Sano hänelle, että hän voi vaikuttaa siihen miten reagoi. Muita ei pysty muuttamaan. Omaan reaktioon voi vaikuttaa (ja onko mitään kivaa tapahtunut jota haluaisi jakaa?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Suuttuu varmaan joo mutta jos hyvin käy nii saattaa jäädä miettii asiaa ja myöhemmin olla sulle kiitollinen, tai sit tosiaan lopettaa yhteydenpidon ja joudut mustalle listalle, mutta ei toi noinkaan kehity terveeksi ystävyydeksi joten ystävällisesti voit asian ihan hyvin sanoa.
Minäkin olen välillä miettinyt, etä onko tämä ystävyyssuhde minulle hyväksi vai paheneeko tämä terapeuttina toimiminen vielä iän myötä :(
Vierailija kirjoitti:
Sano hänelle, että hän ei voi vaikuttaa siihen mitä muut sanoo. Sano hänelle, että hän voi vaikuttaa siihen miten reagoi. Muita ei pysty muuttamaan. Omaan reaktioon voi vaikuttaa (ja onko mitään kivaa tapahtunut jota haluaisi jakaa?)
Kyllä hän jakaa kanssani myös mukavia asioita, en minä muuten häntä jaksaisikaan, mutta jostain syystä hänellä on nykyisin lähes koko ajan menossa joku konflikti jonkun työkaverin tai sukulaisen kanssa. Tuossa on kyllä hyvä pointti, otan tuon myös käyttöön.
Vaikea antaa mitään toimivaa neuvoa, kun oma ystävä oli tuollainen. Yritin häneen edellämainittuja keinoja, pahoitti mielensä tai suuttui kun koki hylkäämiseksi. Hän oli täysin läheisriippuvainen. Raskas yhteydenpito hiljeni _totaalisesti_ vain siksi aikaa, kun hänellä oli seurustelukumppani. Sitten kun suhde loppui, olin kelpaava korva.
Hän perusti perheen ja kun lapset kasvoivat, he alkoivat arvostella äitiä alituisesta peenpuhumisesta ja puhelimessa roikkumisesta. Se tepsi, ja tyyppi on vähentänyt valitustaan ja on nykyään siedettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Suuttuu varmaan joo mutta jos hyvin käy nii saattaa jäädä miettii asiaa ja myöhemmin olla sulle kiitollinen, tai sit tosiaan lopettaa yhteydenpidon ja joudut mustalle listalle, mutta ei toi noinkaan kehity terveeksi ystävyydeksi joten ystävällisesti voit asian ihan hyvin sanoa.
Minäkin olen välillä miettinyt, etä onko tämä ystävyyssuhde minulle hyväksi vai paheneeko tämä terapeuttina toimiminen vielä iän myötä :(
Pahenee. Olin samassa tilanteessa kuin sinä yhden sukulaisen kanssa, ja se ei tilanne eskaloitui vuosien saatossa. Tuo käytös ei loppunut ennen kuin pistin välit kokonaan poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Suuttuu varmaan joo mutta jos hyvin käy nii saattaa jäädä miettii asiaa ja myöhemmin olla sulle kiitollinen, tai sit tosiaan lopettaa yhteydenpidon ja joudut mustalle listalle, mutta ei toi noinkaan kehity terveeksi ystävyydeksi joten ystävällisesti voit asian ihan hyvin sanoa.
Minäkin olen välillä miettinyt, etä onko tämä ystävyyssuhde minulle hyväksi vai paheneeko tämä terapeuttina toimiminen vielä iän myötä :(
Terapeuttista sekin on joskus kuulla ystävältä ihan suoraan miten asiat on, kunhan se tapahtuu rakkaudesta ajatuksella et vaa siten toinen pystyy lähtee korjaamaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea antaa mitään toimivaa neuvoa, kun oma ystävä oli tuollainen. Yritin häneen edellämainittuja keinoja, pahoitti mielensä tai suuttui kun koki hylkäämiseksi. Hän oli täysin läheisriippuvainen. Raskas yhteydenpito hiljeni _totaalisesti_ vain siksi aikaa, kun hänellä oli seurustelukumppani. Sitten kun suhde loppui, olin kelpaava korva.
Hän perusti perheen ja kun lapset kasvoivat, he alkoivat arvostella äitiä alituisesta peenpuhumisesta ja puhelimessa roikkumisesta. Se tepsi, ja tyyppi on vähentänyt valitustaan ja on nykyään siedettävä.
Tällä henkilöllä on jo aikuiset lapset, on yli viisikymppinen ja jäänyt leskeksi, joten saattaa olla, että kehittelee jotain läheisriippuvuutta minuun.
Mulla oli samanlainen tilanne joitain vuosia sitten. Jossain vaiheessa en enää vastannut puheluihin, koska en oikeasti vaan voinut/jaksanut käyttää monta tuntia viikossa siihen, että joku valittaa mulle omista ylireagoinneistaan (oli välillä vikaa muissakin toki, mutta usein mielestäni juuri kaverissani). Välimme viilenivät, mutta olemme edelleen kavereita, silleen minulle sopivalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen tilanne joitain vuosia sitten. Jossain vaiheessa en enää vastannut puheluihin, koska en oikeasti vaan voinut/jaksanut käyttää monta tuntia viikossa siihen, että joku valittaa mulle omista ylireagoinneistaan (oli välillä vikaa muissakin toki, mutta usein mielestäni juuri kaverissani). Välimme viilenivät, mutta olemme edelleen kavereita, silleen minulle sopivalla tavalla.
Ehkä pitää tosiaan ottaa vähän etäisyyttä ja olla välillä vastaamatta puheluihin. Kuulostaa hyvin samanlaiselta tilanteelta kuin omani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Kuinka tärkeää hänen ystävyytensä on sinulle? Aloituksesta päätellen hän tuntuisi olevan enemmänkin rasite, joka syö sinun voimiasi kuin ystävä, joka antaa sinulle vähintään yhtä paljon kuin sinä hänelle. Tietysti tuo aloitus oli vähän yksipuolinen kuvaus suhteestanne, eikähän sinun tarvitsekaan mitään novellia asiasta kirjoittaa kaikkine yksityiskohtineen, mutta sinun kannattaa ehkä miettiä, kuinka paljon hänen ystävyytensä merkitsee, oletko oikeasti valmis olemaan se ongelmien oksennussanko hamaan tulevaisuuteen ja hiljaa nielemään kaiken sanomatta mitään.
-sivusta kysyy hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.
Epäilen, että jos esitän asian näin suoraan, niin hän on sen jälkeen entinen ystävä... Ap
Kuinka tärkeää hänen ystävyytensä on sinulle? Aloituksesta päätellen hän tuntuisi olevan enemmänkin rasite, joka syö sinun voimiasi kuin ystävä, joka antaa sinulle vähintään yhtä paljon kuin sinä hänelle. Tietysti tuo aloitus oli vähän yksipuolinen kuvaus suhteestanne, eikähän sinun tarvitsekaan mitään novellia asiasta kirjoittaa kaikkine yksityiskohtineen, mutta sinun kannattaa ehkä miettiä, kuinka paljon hänen ystävyytensä merkitsee, oletko oikeasti valmis olemaan se ongelmien oksennussanko hamaan tulevaisuuteen ja hiljaa nielemään kaiken sanomatta mitään.
-sivusta kysyy hän.
Tätä pitää varmasti oikeasti miettiä. Hän on parhaimmillaan tosi mukava ja olemme mm. reissanneet paljon yhdessä. Nämä ongelmat ihmisten kanssa ovat lisääntyneet lähiaikoina hurjasti, tai ainakin niiden tilittäminen minulle. Välillä tekisi mieli oikeasti sanoa, että osa ongelmistasi ratkeaisi varmasti katsomalla peiliin, mutta hän on tosiaan niin mustavalkoinen ihminen, että sen jälkeen minä olisin varmaan se josta puhuttaisiin jollekin muulle.
Sano hänelle, että sulla on stressiä. Voitaisiinko jättää kaiken negatiivisen keskustelu vähemmälle, koska se kuormittaa sinua. Sulla on nyt omia murheita etkä osaa suhtautua hänen murheisiin ja kiusallista sanoa mutta vaikuttaa, että vaikka hän on ystäväsi, niin hän on kohtuuton. Toivottavasti ei pahoita mieltään, mutta että koet sun velvollisuudeksi sanoa, jos kerta ystäviä ollaan.
Mä kyllä vastaavissa tilanteissa (jos mielestäni suuttunut turhasta tms) yritän tuoda esiin muitakin näkökantoja, mutta esitän ne pehmeästi, enkä täräytä, että oot idiootti, kun tuollaisesta suutuit.
No sanot just ton, että anteeksi en halua keskustella enempää tällaisista asioista, koska mun mielestä usein ongelma ei ole toisissa ihmisissä vaan sun suhtautumisessa heihin.