Olenko liian erakko/itsekäs?
Huomaan, etten halua enää kauheasti tavata kavereita tai ystäviä, viihdyn parhaiten yksin. En jaksa aikataulujen säätämistä ja muiden huomioimista. Jos sovitaan treffit johonkin, pitää etukäteen tietää milloin huvittaa mennä ja sitten pahimmillaan vielä odotella kun toinen on myöhässä. Toisen kanssa en myöskään pysty esim keskittymään kauniisiin maisemiin, hyvään ruokaan jne. Huomio menee toisen juttuihin ja harvoin ne on kauheen hyviä. Tietenkin jos on superkiva porukka niin yhteiset illanvietot on välillä ihan mahtavia, en sitä kiistä. Mutta matkustan esim mieluiten yksin, ei tarvitse kokoajan miettiä mitä toinen haluaa vaan mennä juuri miten itselle sopii. NYt en kestä enää festareitakaan seurassa, menee ihan pilalle musiikista nauttiminen kun joku sitten kuitenkin itkee että haluaa vessaan, syömään, katsomaan jotain muuta...juuri kun on itse katsomassa jotain hyvää bändiä.Olenko muuttunut liian itsekkääksi kun haluan olla vain yksin?
Kommentit (11)
Tiedän tunteen. Pahinta kohdallani on vain se että olen samanaikaisesti myös todella riippuvainen muista ihmisistä, tai että pelkään etten pärjää yksin ja tarvitsisin toisten turvaa ja tukea tiettyihin itselle vaikeisiin asioihin.
Jos käytöksesi ei haittaa muita ihmisiä, niin voit elää juuri niin kuin itse haluat, se ei kenellekään kuulu, miten elät.
Kuulostat kyllä ikävältä ja itsekkäältä sinkkuhmiseltä. Muutut sitten jos joskus saat perheen ja ymmärrät mikä on tärkeää.
Samaistuin aloitukseen. En sanoisi itsekkyydeksi vaan mukavuudenhaluksi.
Musta on näin nelikymppisenä kuoriutunut ihan samanlainen. En esim. viime keväänä kertonut talvilomani ajankohtaa kenellekään kaverille ettei tarvinnut viettää sitä heidän kanssaan, joka olisi tarkoittanut sitä että kutsuvat aamusta kylään ja istutaan sisällä päivä, ehkä tehdään jotain ruokaa ja lapset riekkuvat ympärillä mutta muuten keskitytään juoruamiseen ja sitten lähden kotiin. Keksin niin paljon muutakin tekemistä itsekseni kuin tämä eikä niihin omiin juttuihin aika töissä käydessä meinaa edes riittää.
Yhdellä lomallani äitini oli tulossa kyläilemään ja se oli pakko jopa kieltää koska olisi ollut rauhallinen ja rentoutunut lomanvietto hyvin hyvin kaukana jos olisin hänelle seuraa joutunut pitämään.
Sama! Syynä minulla on se, etten jaksa mitään ylimääräistä ihmissuhdedraamaa. Nautin hiljaisuudesta ja pienistä, arkisista asioista jotka ovat muille tylsiä ja riittämättömiä viihdykkeeksi. "Tuletko puistoon tarkkailemaan sorsia?" karkottaa ekstovertit.
Mulla on välillä ihan sama! Vaikka kuitenkin välillä tykkäänkin nähä ihmisiä :)
Kiva, että en ole ainut.
Saatat olla älykäs.
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/557757ab-ea46-49d5-9d30-0b32…
Sinä ihana ihminen. Olen itse ihan samanlainen.