Lue keskustelun säännöt.
Naapurini ei tervehtinyt aamulla hississä -- päiväni on pilalla!
01.07.2019 |
Hän on ollut melko nuiva aiemminkin ja yleensä on vastannut tervehdyksiin korkeintaan nyökkäämällä ja ollut haudanvakavin kasvoin. Olen siis yh-äiti, jolla kaksi erityislasta, mutta muuten olen siisti, hoikka ja työssäkäyvä sekä iältäni 30+. Olin itse asiassa toimistovaatteissa matkalla töihin, mutta hiukseni olivat vähän huonosti, kun astuin hissiin. Hän ei vastannut tervehdykseeni ja kåånsi mulle selkänsä. :( Miten voisin päästä hänen suosioonsa? Mikä voisi olla todennäköisin syy siihen, että hän ilmeisesti inhoaa ja halveksii mua? Miten voisin pahoitella, jos jotenkin olen häntä loukannut tms.?
Kommentit (19)
Käänsi hississä selkänsä. Ei tosiaan tykkää susta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käänsi hississä selkänsä. Ei tosiaan tykkää susta.
Nojuu. Todella loukkaavaakin. ☹ En ole koskaan edes jutellut hänen kanssaan. Lapseni ovat villejä, kyllå, mutta eivät nyt ole mitenkäån jotain hiekkalaatikolla villiämistä ja ajoittaista meluamista lukuunottamatta tietääkseni ainakaan häirinneet. Ja jos olisi joku isompi ongelma sen kanssa, haluaisin mieluusti keskustella asiasta ja muuttaakin toimintatapoja, jos se auttaisi. Ko. naapuri ei ole edes nähnyt mua lasten kanssa kuin välillä kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on vain niinku mä, viihtyy omissa oloissaan, eikä halua tutustua naapureihin.
Toivottavasti olisikin niin.
Yksi toinenkin naapuri myös "dissaa" mua ja siis jotenkin välttelee, enkä hänenkään kohdalla tiedä sitä syytä (epäilin vahvasti yh-äitiyttä syyksi).
Tavallaan olisi kivaa löytää mies ihan vain siksi, että voisin näyttää naapureille, että mullakin on mies tms. Toisaalta saattaisin siltikin olla heille jotenkin alemman tason kansalainen, sillä lapset olisivat toisen miehen lapsia.
En ole eron jälkeen (2,5 vuotta sitten) vielä tapaillut/deittaillut ainoatakaan miestä ja muutenkaan mulla ei käy vieraita kuin ehkä maksimissaan 3-4 kertaa vuodessa (lasten synttärit ja ehkä joku muu kerta).
T. Ap
Up. Kiinnostaisi tietää, miten käytännössä voisin hieroa sopua naapurini kanssa. Sekä kiinnostaisi tietää, millainen mun pitäisi olla, jotta hän hyväksyisi mut. Harmittaa sekin, kun olin todella hyvällä tuulella ja nyt alkoi taas ahdistaa todella paljon. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka moikkais hyväksikäytettyä helppoa kamaa oleva yh-äitejä?
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuka moikkais hyväksikäytettyä helppoa kamaa oleva yh-äitejä?
M
Eli siis syynä on vain se epäilemäni halveksinta yh-statuksen vuoksi (luonani/seurassani ei ole koskaan näkynyt miehiä/miestä tai eipä sen puoleen naistakaan)?
Miten voisin päästä tuosta leimasta irti vai pitäisikö vain muuttaa muualle ja teeskennellä uusille naapureille jollain tavalla, että mulla olisi mies tai sitten vain kevein perustein kiireesti hankkia joku kulissipuoliso? Ilmeisesti nykyisten, mua dissaavien naapureiden kunnioitusta en enää saa mitenkään?
Onko Ap tullut mieleen, että naapurisi eivät vain ole kiinnostuneita sinusta? He eivät halveksua sinua tai mitään, vaan suhtautuvat neutraalin välinpitämättömästi, koska et ole heidän elämänsä kannalta mitenkään kiinnostava henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan niitä mua inhoavia naapureita yhdistää se, että he ovat noin 50-55-vuotiaita ja molemmat ovat itse parisuhteessa, tosin ovikylttien perusteella toisella on eri sukunimi kuitenkin. Toisella heistä on yksi teini-ikäinen lapsi. Molemmat ovat tiettävästi joissakin aika rivitöissä, mutta laittautuvat siisteiksi ja ovat keskiluokkaisen oloisia ulkoisesti sekä ostavat ruokansa K-kaupasta ostoskasseista päätellen (ehkä statement siitä, että on varaa käydä kyseisessä kaupassa). Toista epäilin joskus työttömäksikin, sillä hän on todella paljon kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko Ap tullut mieleen, että naapurisi eivät vain ole kiinnostuneita sinusta? He eivät halveksua sinua tai mitään, vaan suhtautuvat neutraalin välinpitämättömästi, koska et ole heidän elämänsä kannalta mitenkään kiinnostava henkilö.
Toki. En minäkään ole kiinnostunut heistä kuin vain siksi, kun pohdiskelen, mikä saa heidät ehkäpä inhoamaan minua. Mulla ei tosiaan ole miestä, joten vapaa-ajallani ja illalla nukkumaan mennessä mietin monesti sitä, mitäköhän naapurit ajattelevat minusta.
Mielestäni neutraalista suhtautumisesta kertoisi se, että tervehtisi, joskus hymyilisikin ja ehkä vaihtaisi satunnaisesti pari sanaa. Heidän suhtautumisensa kertoo jonkinlaisesta aktiivisesta inhoamisesta/halveksunnasta.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haiskahtaa trollilta, mutta vastaan kuitenkin: se vasta ahdistaakin, jos yrität miellyttää kaikkia; myös tuntemattomia ihmisiä.
Kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Jotkut haluavat olla täysin rauhassa ja se heille suotakoon.
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa trollilta, mutta vastaan kuitenkin: se vasta ahdistaakin, jos yrität miellyttää kaikkia; myös tuntemattomia ihmisiä.
Kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Jotkut haluavat olla täysin rauhassa ja se heille suotakoon.
Ei ole trolli kyseessä. Ja edelleenkin on päivä pilalla. Mietin just, miten voisin viritellä jotain anteeksipyyntöjä sille mua vihaavalle, kun siis häneen on muutenkin vaikeaa saada kontaktia ja pelkään hänen vihaavan minua vieläkin enemmän, jos yritän jotain liennyttelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa trollilta, mutta vastaan kuitenkin: se vasta ahdistaakin, jos yrität miellyttää kaikkia; myös tuntemattomia ihmisiä.
Kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Jotkut haluavat olla täysin rauhassa ja se heille suotakoon.
Ei ole trolli kyseessä. Ja edelleenkin on päivä pilalla. Mietin just, miten voisin viritellä jotain anteeksipyyntöjä sille mua vihaavalle, kun siis häneen on muutenkin vaikeaa saada kontaktia ja pelkään hänen vihaavan minua vieläkin enemmän, jos yritän jotain liennyttelyä.
Jos et ole tehnyt hänelle mitään pahaa, ja hän on vihamielinen, syy ei ole todellakaan sinun. Ei mitään anteeksipyyntöjä. Et voi pyytää anteeksi sitä, että toinen on ikävä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Ap tullut mieleen, että naapurisi eivät vain ole kiinnostuneita sinusta? He eivät halveksua sinua tai mitään, vaan suhtautuvat neutraalin välinpitämättömästi, koska et ole heidän elämänsä kannalta mitenkään kiinnostava henkilö.
Toki. En minäkään ole kiinnostunut heistä kuin vain siksi, kun pohdiskelen, mikä saa heidät ehkäpä inhoamaan minua. Mulla ei tosiaan ole miestä, joten vapaa-ajallani ja illalla nukkumaan mennessä mietin monesti sitä, mitäköhän naapurit ajattelevat minusta.
Mielestäni neutraalista suhtautumisesta kertoisi se, että tervehtisi, joskus hymyilisikin ja ehkä vaihtaisi satunnaisesti pari sanaa. Heidän suhtautumisensa kertoo jonkinlaisesta aktiivisesta inhoamisesta/halveksunnasta.
T. Ap
Kannattaisi aikuisen ihmisen pikkuisen itseluottamusta kasvattaa jos pitää käyttää aikaa sen miettimiseen mitä mieltä naapurit sinusta ovat.
Mitäs jos naapuri ei vaan näin maanantaiaamun kunniaksi halunnut puhua kenenkään kanssa hississä/ei edes huomannut kääntäneensä selkänsä sinulle?
Itse toisinaan välttelen rappuun astumista kun kuulen että joku naapuri on siellä. En vihaa/halveksu heitä, en vain ole kiinnostunut kommunikoimaan heidän kanssaan.
Asut varmaan Tampereella?
Sun pitää vain hyväksyä tämä käytös (ovat moukkia) ja keskittyä muihin asioihin. Jotkut vain ovat tuollaisia.
Meillä naapurin mies ei moikkaa. Yksi naapuri (nainen) tervehtii, mutta ilmeestä näkee, että on vaivautunut.
Koen, että vika ei ole minussa vaan heissä. Itseä opetettiin lapsena tervehtimään naapureita yms,
Vierailija kirjoitti:
Asut varmaan Tampereella?
Sun pitää vain hyväksyä tämä käytös (ovat moukkia) ja keskittyä muihin asioihin. Jotkut vain ovat tuollaisia.
Meillä naapurin mies ei moikkaa. Yksi naapuri (nainen) tervehtii, mutta ilmeestä näkee, että on vaivautunut.
Koen, että vika ei ole minussa vaan heissä. Itseä opetettiin lapsena tervehtimään naapureita yms,
Asun Helsingissä, mutta talossamme asuu muutenkin hieman nuivahkoa porukkaa. Edellisessä talossa (myös Helsingissä) oli todella sydämelliset ja ystävälliset sekä fiksut naapurit. Ikävöin siinä mielessä sitä taloa. Nimittäin tiedän, että osin oli/on kyse vain käytöstavoista ja huomaavaisuudesta, mutta siitä tulee hyvä mieli, kun kohdataan ystävällisesti arjessa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka moikkais hyväksikäytettyä helppoa kamaa oleva yh-äitejä?
M
Eli siis syynä on vain se epäilemäni halveksinta yh-statuksen vuoksi (luonani/seurassani ei ole koskaan näkynyt miehiä/miestä tai eipä sen puoleen naistakaan)?
Miten voisin päästä tuosta leimasta irti vai pitäisikö vain muuttaa muualle ja teeskennellä uusille naapureille jollain tavalla, että mulla olisi mies tai sitten vain kevein perustein kiireesti hankkia joku kulissipuoliso? Ilmeisesti nykyisten, mua dissaavien naapureiden kunnioitusta en enää saa mitenkään?
No oisko vaikka avaa haarat vasta kunnolisessa avioliittossa eikä jokaiselle irtosuhteissa?
Ehkä se on vain niinku mä, viihtyy omissa oloissaan, eikä halua tutustua naapureihin.