Lue keskustelun säännöt.
Omia ajatuksia perimisestä
30.06.2019 |
Mun äiti on uusissa naimisissa ja heillä on mökki, jossa minä käyn päiväkylässä jonkin verran. Miehen lapsista yksi ja hyvin harvoin lähinnä lainaamassa jotain työkalua. Minä tykkään paikasta ja olen osallistunut kunnostuksiinkin.
Täytyy sanoa, etten silti juurikaan mieti kuka mökin perii. Se on heidän puoliksi. Jos heistä jompikumpi tai molemmat kuolee ennen minua, ei mökin periminen ole ensimmäisten ajatusten joukossa. Välillä mietin, jos hankkisin itselleni samantyylisen mökin nyt lähiaikoina ihan omin keinoin.
Mä jaksan ihmetellä aikuisia lapsia joille ne omat vanhemmat tuntuu olevan etusijassa sen oman materiaalisen perinnön hautojia. Mun äidin rahat menee hänen pitämiinsä koiriin eläkeläisenä ja olen iloinen hänen puolestaan, että hän saa viettää aikaansa miehensä ja koiriensa kanssa heidän mökillään.
Mä olen häneltä elämän saanut ja hoivan lapsena, en ole ikinä olettanut, että hänen täytyisi pyhittää loppuelämänsä minun tarpeitani tai halujani varten.
Kommentit (9)
Johan palstan homep#rselapset ja lokkiexät hiljeni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä mietin onko näillä "mitä minä saan" mesoajilla oikein hyvä olla itsensä kanssa. Riittääkö lopulta mikään tyydyttämään sitä omaa haluamista muiden ansioista. Omassa suvussa ainakin yksi täti tämmöinen isän puolelta, eikä sen kanssa ilmeisesti kukaan ole jaksanut joka tavarasta tai itseasiassa kaikesta vääntää. Ei ainakaan me. Tuskin on edes tyytyväinen taulujensa ja antiikkikalusteidensa keskellä. Aina on pa, kun kaikkea saatava mihin ei omat tulot riitä.
Se ei herättäisi mitään ajatuksia, jos äitisi haluaisi sulkea sinut mahdollisimman paljon pois perinnöstä, koska pitää uutta miestä tärkeämpänä?
Vierailija kirjoitti:
Se ei herättäisi mitään ajatuksia, jos äitisi haluaisi sulkea sinut mahdollisimman paljon pois perinnöstä, koska pitää uutta miestä tärkeämpänä?
En ole kyllä tämmöisiä miettinyt. Oon hyvissä väleissä molempien kanssa. Pointti oli juuri se etten edes pyörittele tämmöisiä vaihtoehtoja. Kun en ole itse euroakaan mökin hankkimiseen pistänyt. Miksi mä nyt pähkäilisin jotain noin typerää että kumpi tässä on tärkeäpi, päässyt kyllä siitä äitin tissistä irti jo hyvissä ajoin :D
Käsittämätöntä. Mä oon 10v saakka pitänyt kirjanpitoa vanhempien omaisuudesta, joka on minua varten hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökin perimisestä en ymmärrä mitään, kun ei ole mökkiä itsellä eikä ollut vanhemmillaakaan.
Maatalon periminen on hieman toinen juttu, sen pitäisi siirtyä sille maatalouden harjoittajalle mahdollisimman sujuvasti, mieluiten omalle perilliselle. Ilman riitelyä mistään epäolennaisesta.
Usein talo on kohtuullisessa kunnossa miehen kuollessa. Eli merkitään kunnon arvo perukirjaan. Se tietää "lapsille" kunnon perintöveroja maksettavaksi. Leski asuu talossa vaikka 30v ja remontit jää tekemättä eli mökki t. hirsihumiska on täysi röttelö lesken poistuessa keskuudestamme. Kukaan ei halua maksaa siitä kolikkoakaan eli "lapset" eivät saa silloinkaan "omiaan pois". Tämä ei ole oikein leskeä eikä etenkään "lapsia" kohtaan.
Sitten on muistettava, ettei tavarasta riidellessä se tavara kuitenkaan ole "se juttu" vaan ihminen kaipaa sitä vainajaa; jos ei ihan syliä niin olkapäätä. Ja nyt se olkapää on poissa! Pitää olla itse vastuussa kaikesta vaikkei niin kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin just, surullista jos se läheinen nähdään etusijassa vain ihmisenä joka ylläpitää minua varten taloa, mökkiä tai mitä tahansa. Silloin tuntuu, että onko jotakin tärkeämpää jääty ilman kun tälläinen materia nousee mielessä melkein elämää suuremmaksi asiaksi.
Aha