Jos sinulla todettaisiin parantumaton syöpä

Riippuu monestakin asiasta. Ehkä eniten hinnasta. En koe järkeä kuluttaa lasten perintörahoja siihen, että saisin parhaassa tapauksessa EHKÄ 20-30 vuotta jatkoaikaa elämälleni, ne kaikkein ankeimmat vuodet vielä. 

Menisin. Näin viisikymppisenä elämäni on ihan mallillaan enkä usko, että 20 vuoden sisään eläisin elämäni ankeimpia vuosia varsinkin, jos syöpä saadaan hoidoilla hoidettua.

Julkinen terveydenhoito antaa parhaimmat hoidot.

Riippuu siitä, kuinka paljon hoidot toisivat lisäaikaa.

Menisin varmaan luontaislääketieteen hoitoihin. (yrtit ja luontaislääkkeet, akupunktio, ruokavalio, homeopatia..)

Niin siis jos on parantumaton syöpä niin tarkoittaisivatko hoidot että elinaikaa tulisi lisää? Ja ainakin puolet (?) siitä olisi hyvää aikaa eikä raatona hoidoissa olevaa?

Varmasti menisin. Olen 42v ja minulla on 10v ikäinen lapsi. Jos vaihtoehdoksi annettaisiin että kuolet ilman hoitoja varmuudella 2-3v sisällä tai että rannoilla hoidoilla elinikääsi voidaan kasvattaa vaikkapa 10-15 vuoteen niin tottakai maksaisin mitä tahansa että saisin nuo lisävuodet lapsen kanssa. Hoidothan yleensä ovat ylä- ja alamäkeä. Välillä olotila on todella heikko mutta osan aikaa myös hyvin normaali jolloin voisi elää aika lailla täysipainoista elämää.

Riippuu syövästä ja kivuista.

Kuolen mielelläni niin, että tiedän kuolevani - kipujen hoitoon kyllä haluaisin tehokkaimmat vaihtoehdot.

Oman äidin ja ystävän äidin kohdalla rankat hoidot tarkoittivat noin puolta vuotta - vuoden lisää elinaikaa. Toki ne hoidot rajoittivat sitten sen lisäajan laatua, koska ei voi matkustaa ja on pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta ja voimattomuutta jne. 

Jos puhutaan parantumattomasta syövästä, mitä se hoitoihin meno auttaa?

Todennäköisesti vaan pistäisin tupakaksi ja ottaisin nahdollisimman suuren pikavipin, että voisin loput päiväni syödä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Menisin varmaan luontaislääketieteen hoitoihin. (yrtit ja luontaislääkkeet, akupunktio, ruokavalio, homeopatia..)

Nämä ei auta pätkän vertaa. Netistä löytyy pilvin pimein surullisia tarinoita näihin haksahtaneista.

Menisin. Läheisin ihmiseni sairastui parantamattomaan syöpään ja hoitojen avulla hän sai 3 vuotta lisäaikaa. Kolmen vuoden aikana hän ehti nähdä, kun menin naimisiin ja sain esikoiseni.

Ikävä on aivan valtava <3 

Saattaisin kokeilla kannabiksen vaikutusta tilanteeseen. 

En kyllä menisi. Terveys on huono jo valmiiksi. Ottaisin vaan palliatiivista hoitoa eli kipulääkitystä ja sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin varmaan luontaislääketieteen hoitoihin. (yrtit ja luontaislääkkeet, akupunktio, ruokavalio, homeopatia..)

Nämä ei auta pätkän vertaa. Netistä löytyy pilvin pimein surullisia tarinoita näihin haksahtaneista.

On se kumma kun luullaan että länsimainen lääketiede on ainoa maailmassa. Vaikkei tuollaisesta syövästä luontais/yrttihoidoilla hoidoilla paranisi sen enempää kuin lääketieteen tarjoamilla, niin siinä vaiheessa kun ennuste on tuollainen, niin kyllä itse ainakin käyttäisin. Itse tuskin kestäisin ja haluaisin rankkoja lääketieteen tarjoamia vaihtoehtoja, joissa niin isoja sivuvaikutuksia. 

Ja kuinka tarinasta tulisi yhtään sen surullisempi, kuin se jo on? (Ai niin, ehkä siten, että voit lääketieteen söpähoitojen takia karmaisevan huonosti loput elinpäiväsi...)

Ihan hullua ettei parantumattomaankaan söpään voisi usean mielestä mitään luontaislääkkeitä ja rohtoja kokeilla. Ne voivat esim. parantaa jonkin verran oloa, vaikkei varsinaista parannusta tarjoaisi sen enempää kuin länsimainenkaan siinä vaiheessa. Mitä haittaa? Olen muihinkin vaivoihin käyttänyt ja joihinkin kyllä todella saanut apua esim. yrteistä. Kai kuitenkin tiesitte, että nykylääketieteen lääkkeidenkin vaikuttavista ainesosista on suuri osa alunperin peräisin lääkekasveista.

Parantumaton syöpä voi olla sellainen, jonka kanssa voi elää vuosia normaalia elämää kunhan syö estolääkitystä. Ei parantumaton syöpä aina suinkaan tarkoita kuolemaa vuoden sisällä. Tottakai hoitojen saaminen kannattaa.

Menin. Annettiin 1 - 2 vuotta elinaikaa. Meni 6 vuotta, sitten kasvain oli taas kasvanut, leikattiin ja kemoterapiahoito. Nyt mennyt 3 vuotta. Heinäkuussa taas kuvaukseen. Olin kyllä ekalla kerralla jo miettinyt sen, että ehkä on sitten vain vuosi elinaikaa enää. Silloin meni vähän aikaa pienessä sumussa elämä, mutta nykyään en ajattele kuolemaa. Näillä mennään, mitä on annettu.

En menisi. Miksi kärsiä karmeat sivuvaikutukset rankoista hoidoista, kun paranemisesta ei ole takeita. Ottaisin lomamatkan heti jonnekkin ja nauttisin elämästä. Söisin, joisin ja harrastaisin seksiä, tekisin kaikkea mikä tuntuisi kivalta. Sitten varaisin eutanasiaklinikalta lopullisen hoidon itselleni ja ottaisin vapaaehtoiset läheiseni mukaan sinne. Tuhkani levitettäisiin lempipaikkaani, eikä minulle järjestettäisi isoja hautajaisia.