7-kuukautisten arjesta, miten teillä menee..?
Alkaa vähän hirvittää tuo meidän poitsu, tuntuu niin kovasti tuota temperamenttia löytyvän. Meillä suloisesta ja rauhallisesta vauvelista on kasvanut huomaamatta ärtyisä ja kirkuva menijä, jolla on niin vahva oma tahto, etten tiedä mitä tekisin. En uskonut, että jo näin varhain pitää alkaa ottaa tiukat otteet kasvatuksessa. Pahimpia tilanteita ovat tällähetkellä ruokailut, vauva kun näkee vilauksenkin ruokakupistaan alkaa armoton huuto ja mekastus. Vauva ei jaksa odottaa, että lusikoin ruokaa hänen suuhunsa, pitäisi toimia nopeammin...Jokapaikkaan olisi yletyttävä, syliin päästävä aina kun haluaa ja heti. Välillä vain mietityttää onko muilla tällaista, kohtalotovereita, löytyykö?
Kommentit (2)
Tytöllä ikää jo 2.5 vuotta ja tällä 7-kuukautisella puolestaan samat ellei pahemmat temput vielä kuin esikoisella, ja siis molemmilla voimakas temperamentti. ( Vai onko muunlaisia vauvoja ja lapsia olemassakaan? )
Luonteesta muutoin ei kerro ainakaan isomman kohdalla mitään se temperamentti, muuta kuin että sitä on. Uhmaiässä ollaan helisemässä nyt...
7-kuukautisemme temppuilee ihan samalla lailla, jos ei halua syödä tai jos haluaa syödä niin sitten kädet käy kovaa tahtia ja itse haluais lappaa ruokaa suuhun myös. Karataan vaipanvaihdosta ja suututaan, jos sen tai vaatteet pukee, kun haluais olla ihan ilman. Ja jos joku menee suihkuun, tai kehtaa lähteä ulos, niin suututaan myös silmittömästi, jos ei pääse mukaan.. Samoin jos ei ekana pääse isin syliin...
samojen ajatusten kanssa olen paininut jo nämä pari kuukautta ja vähän ylikin. Tosiaan meidänkin pojan vesselillä tuntuu tuota tempperamenttiä ja tarmoa riittävän ihan yli oman tarpeen. Kaikki pitää tapahtua nyt ja heti ja jos päättää jotain tehdä tai saada, niin se on myös saatava/tehtävä keinolla millä hyvänsä! Ja voi sitä energia määrää. Tuntuu että pojan tarmo ja päättäväisyys vaan lisääntyy päivä päivältä!
Nuo mainitsemasi ruokailutilanteet ovat vallan mahdottomia, kun ruokaa pitäisi lapata suuhun sellaisella vauhdilla ettei äiti meinaa ehtiä. Tai toinen vaihtoehto on se, että jos syöminen ei huvita niin sillon ei myöskään syödä!
Vaipanvaihtotilanteet ja pukeminen ovat vallan muodostuneet eräänlaiseksi showksi eikä poika malttaisi yhtään olla paikallaan! Jos päättää häipätä äiskän vaihtaessa vaippaa, niin myös yrittää sen tehdä keinolla millä hyvänsä. Ja kun äippä estelee, niin seuraa mahtava huutokonsertti. Vaipanvaihdon ongelman oon tosin ratkaissut housuvaipoilla, jolloin ei niin tarvitse paikallaan pysyäkään.
Ja kun koko päivä tohotetaan tähän malliin, niin illalla on vaikea nukahtaa.
Toivon todella, että ennen kaikkea tämä alituinen tohottaminen olisi vaan sitä uuden oppimisen (ryömiminen, konttaaminen, seisominen..) viehätystä ja laantusi aikaan. Muuten taidan olla tämän Vaahteramäen Eemelin kanssa aika hukassa ;)
Temperamentti ja päättäväisyys sinänsä ovat vallan positiivisia piirteitä, kunhan äitimamma ei vaan jäisi jalkoihin tässä hommassa! Niin, ja meillä on kyseessä siis esikoinen, joten nämä kasvatukselliset asiat ja rajoittamiset ovat käytännön tasolla meille ihan uusi juttu.
Enpä tiedä, menikö nyt ihan asian vierestä, mutta näin siis meillä!
Mehis ja pojuli 8½kk